5 / 29

Hiljaista on taas pidellyt. Hiljaista on ollut liike kaupungissakin, kun pakkanen on pysytellyt lähempänä kolmeakymmentä astetta jo pari viikkoa. Asunnon sisälämpötilakin päätti asettua +15 asteeseen, muutaman päivän tunnustelun jälkeen otin pitkin hampain lisälämmittimen työpöydän alle hohkamaan.

Toinen hoidokeista.

Kai sitä voi itseään hulluna pitää, kun yli 25 asteen pakkasessa pyöräilee kymmenen kilometriä viedäkseen muovipakkaukset kierrätykseen. Olen mietiskellyt kirjoituksen aiheeksi sitä, miten yllättävän vähällä kulutustavaralla yksi ihminen tulee toimeen ja kuinka paljon jätettä syntyy. Olen nyt reilun vuoden, kohta puolitoista, asustellut itsekseni. Noin vuodessa sain kulutettua kilon pyykinpesujauhetta ja puoli pulloa astianpesuainetta, jota käytän lisäksi kaikkeen siivoukseen. Uskon ettei tämä kerro laiskuudestani kodinhoitoon, vaan siitä että Ecoverin käsitiskiaineet ovat todella riittoisia verrattuna kilpailijoihin ja pesevät hyvin jopa kylmällä vedellä tiskatessa. 

Lajittelen syntyvät roskat mahdollisimman tarkasti ja toimitan ne kierrätykseen. Yllä olevassa kuvassa on muovipakkauksia noin kolmen kuukauden ajalta. Jonkin verran enemmän kertyy kartonkipakkauksia, joiden kierrätyspiste onneksi on huomattavasti lähempänä. Lasi- ja metallipakkauksia olen vienyt kierrätykseen viime keväänä ja nyt niitä on kertynytkin kassillinen. Sekajätettä kertyy hieman vaihdellen hedelmäpussillinen viikossa tai kahdessa, joudun valitettavasti laittamaan biojätteen sekajätteen joukkoon, koska talossa ei ole kompostoria. Viime talvena kokeilin matokompostorin pitoa, mutta hollantilaiset onkimadot ja liian tiivis muovilaatikko eivät olleet toimiva yhdistelmä. 

En ole kierrätyksen suhteen fanaatikko, mutta en koe että sen suorittamisesta olisi elämässäni ylimääräistä vaivaa. En ole perehtynyt sen tarkemmin, kuinka hyväksi ympäristölle kierrättäminen nykymuodossaan todellisuudessa on. Tehokkainta olisi varmaankin välttää jätteeksi luokiteltavan materian muodostumista. Olen kuluttajana harkitsevainen, mutta satunnainen työnteko opiskelun ohella on tuonut mahdollisuuksia ja haluja tehdä muutamia hankintoja. Paikallisesta kirpputoriryhmästä löytyi käyttämätön isohko leikkuulauta, joka on valmistettu Suomessa käsityönä männystä. Löysin Emmy.fi:stä nahasta valmistetun pitkän hameen, jollaisesta olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta. Nyt pitäisi vain keksiä jokin muu kulkukeino kuin polkupyöräily, jotta hametta voisi jokapäiväisessä elämässä käyttää... Isompi tai ainakin kalliimpi hankinta oli uusi teltta yli kymmenen vuotta vanhan Haltin tilalle, joka ei ole uutenakaan pitänyt yläpuolelta tulevaa kosteutta ulkopuolella ja päästi viime syksynä kosteuden alapuoleltakin läpi. Uusi teltta on sekin käytetty, Fjällräven Abisko Shape kahdelle hengelle mitoitettuna. Toivottavasti se kestää vähän kauemmin kuin tuo Halti. Samalla poistuu hyvä tekosyy keskittää luonnossa yöpyminen vain kesäajalle. 

Harmi ettei puhelimen kamera kykene lähes lainkaan toistamaan pohjoisen valon värejä. 

Yritin olla tehokas ja kirjoitin tämän tekstin samalla kun istun luennolla. Ei välttämättä paras ratkaisu. 

2 / 7

Näin se uusi vuosi on ehtinyt jo toiselle viikolleen. Joutuu taas keskittymään päivämääriä kirjoittaessa, ettei lipsauta vanhaa vuotta. Euroopassa epävakaisuudet jatkuvat. 

Suomalainen unelma. Ei ketään muuta.

Etelänlomalla tuli käytyä sukuloimassa, juhlimassa ja testaamassa, voiko kauppakeskus Rediin eksyä. Onhan se kyllä perinteiseen ostoskeskusmalliin verrattuna sekava, muttei sinne nyt kirjaimellisesti voi eksyä. Ihminen eksyy siinä hetkessä, kun panikointi alkaa. 

Virkattujen pitsiliinojen uusi elämä 

surkealaatuisessa kuvassa.

Muutakin kulttuurista sisältöä tuli tankattua EMMA:ssa. Halusin nähdä siellä olleen teoksen, jossa osittain nestemäinen massa liikkuu pleksistä rakennetussa laatikossa sen kallistelun voimasta. Jokainen joka on nähnyt bussin ikkunan kerrosten väliin joutunutta vettä, tunnistanee ilmiön. Olen itsekin miettinyt miten sen saisi toteutettua esityskelpoisesti. Toinen asia joka herätti mielenkiinnon oli Outi Pieskin näyttely Čuolmmadit, joka päättyi eilen. Muutama maalattu teos miellytti erityisesti, harmi ettei niistä ollut saatavana julistetta. 

Alicja Kwade: Trans-For-Men

Tuliaisina toin hieman yllättäen haltuuni päätyneen volgansienen, tai millä nimellä tätä kombucha:ksi kutsuttua käymistuotetta valmistavaa, hiivojen ja bakteerien muodostamaa limalöllykkää nyt haluaakaan kutsua. Olen hieman skeptinen, kuinka eloisa kulttuuri on kyseessä parin purkinvaihdoksen ja pitkän matkustuksen jälkeen. Juna pohjoiseen ei tällä kertaa ollut kuin vajaat kolme tuntia myöhässä. En ole ennen kokeillut teen fermentointia, vaikka muutaman kerran on tullut kaupallista kombuchaa maisteltua. Toinen kerta tapahtui eräänä kesäpäivänä, kun kuski päätti avata autossa pyörineen, jonkin pientuottajan valmistaman kombuchapullon ajaessaan, pitäen pulloa reisiensä välissä. Onneksi tiellä ei sillä hetkellä ollut vastaantulijoita, sillä auton kattoon asti suihkunnut valkoinen vaahtopatsas olisi saattanut herättää epätoivottua huomiota. Saapa nähdä mitä tästä syntyy. 

Erehdyin joulunaikaan käymään myös vaa'alla ja kyllähän se kertoi syyn, miksi kaikki housut ovat alkaneet tuntua liian pieniltä. Onneksi seuraavat pari viikkoa tulee ulkoiltua useamman kerran päivässä, vaikka lenkkikavereilla itseäni huonompi kunto onkin. Pitänee myös käydä testaamassa tämän kylän uimahalli, löysin vihdoin itselleni tarpeeksi tiiviin uimalasit. Paha vain, että ne ovat lasten kokoa ja malli muistuttaa snorkkelin maskia. Kaikki aikuisten koon mallit olivat totaalisesti liian isoja. 

Jos ihmisen iäksi muutettuna vuosia alkaa olla mittarissa 70, voi kai sitä jo vähän väsyttääkin. Silti tällä on koirakaksikosta huomattavasti parempi kunto. 

49 / 342

Isomman kirjoitusprojektin deadline lähestyy uhkaavasti, joten blogiinkin alkaa syntyä tekstiä. Huomenna tulee varmaankin suoritettua perusteellinen joulusiivous. Onneksi en varmaankaan ikinä tule kirjoittamaan gradua, saati väitöskirjaa. 

Päädyin jotain kautta seuraamaan Yle Areenassa sarjaa 18 - Clash of Futures (Historia: Euroopan uudet tuulet 1918 - 1939). En yleensä katso fiktiivisiä ohjelmia, mutta tässä sarjassa dokumentaarinen osuus oli niin merkittävä, että sarja jaksoi kiinnostaa lähes jokaisessa jaksossa. En ole perehtynyt Euroopan tuolloiseen tilanteeseen sen laajemmin kuin mitä peruskoulussa on opetettu, joten en osaa sanoa kuinka totuudenmukaisesta historian kuvaamisesta sarjassa on kyse fiktion takana. Tai kenen totuudesta on kysymys. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/11/historia-euroopan-uudet-tuulet-1918-1939-dokumentaarinen-draamasarja-unelmista

Ehkä tuon sarjan takia on tullut toisella korvalla seurailtua tämänhetkistä Ranskan tilannetta. Toisaalta median antaman kuvan perusteella kansan ovat saaneet kaduille samat syyt, kuin mitkä omasta näkökulmastani alkavat olla pinnalla myös Suomessa: Taloudellinen eriarvoistuminen ja epävarmuus tulevaisuudesta. Helsingin itsenäisyyspäivän mielenosoitukset eivät ole vielä kovinkaan pitkään jatkunut perinne, ainakaan nykyisessä muodossaan. En tiedä, kuinka todellisia ääriliikkeitä Euroopan ja Suomen liikehdinnän takana on, mutta yksi mielenkiintoinen ajatusjatkumo viimeaikaisesta pakolaisliikehdinnästä ja mahdollisesta äärimmäisiä mielipiteitä omaavien joukkojen järjestäytymisestä voidaan vetää. Mitä tapahtuu, kun joukolle nuoria miehiä, jotka ovat nähneet sotaa ja lähteneet etsimään parempaa elämää muualta löytämättä sitä, kerrotaan että ajamalla yhtä aatetta voidaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi? Enkä tarkoita tällä öyhöttämistä islamisaatiosta, se lienee vain medialla luotu keino saada ihmiset epäluuloisiksi toisiaan kohtaan. Pelolla on helppo hallita. 

Otin kuvakaappauksen Helsingin Sanomien artikkelista "Kymmeniä loukkaantunut, satoja pidätetty, poliisi käyttää kyynel­kaasua Pariisin pääkadulla – suora lähetys käynnissä". On mielenkiintoista, että tällaistakin tapahtumaa voidaan nykytekniikalla seurata suorana lähetyksenä. Voi vain pohtia, kuinka nykymedian reaaliaikaisuus vaikuttaa ihmisiin, niin mielipide- kuin tunnetasollakin. Leviävätkö aatteet ja ihmisten reagointi niihin niin nopeasti, että jossain vaiheessa siitä tulee hallitsematonta, kuten tavallaan on jo käynyt arabikeväässä. Todennäköisesti jostain päin maailmaa tälläkin hetkellä lähetetään livestreamia siitä, kun panokset ovat oikeita ja niiden kohteena on elävä ihminen. Milloin hämärtyy todellisuuden ja viihteen raja?

Kuvakaappausta ottaessani huomasin, että selaimen osoiterivi kertoo jollain tasolla, mitä kautta olen sivustolle päätynyt. Tämä osoite on Google-haun tulos. Kohdan artikkelista valitsin tuon valokuvan perusteella, se tuo mieleen ajatuksia menneisyydestä. 

49 / 340

Poden taas jonkinlaista sisällöntuottamiskriisiä blogin kanssa. Aina kun mietin, että voisin jostain aiheesta kirjoittaa, ajatus kuivuu kasaan ennen kuin saan sanaakaan paperille. Sama ongelma on ollut edelleen koulutehtävienkin kanssa. 

Vietin pari viikkoa etelässä lomailemassa koulutyöstä, eli toisin sanoen olin melkein kaksi viikkoa Keski-Suomessa lomittamassa toisessa harjoittelupaikoistani. Käytännön työ käy melkein lomasta. Lampaat ovat huomattavasti helpompia työtovereita kuin ihmiset. 

Tänne pohjoiseen saatiin vihdoin ja viimein lunta, oli ihana herätä tänä aamuna lumipyryyn, vaikkei herääminen ikinä ihanaa olekaan, ainakaan aikaisina aamuina. Kaksi hoidossa olevaa koiraa ovat kuitenkin pakottaneet heräämään yhteiskunnallisesti säädylliseen aikaan ja ulkoilemaan kolme kertaa päivässä. Arvelin että olen onnistunut syksyn aikana tiputtamaan oman kuntoni aivan totaalisesti, mutta niin vain koirat väsyvät lenkillä ennen minua. Pitäisi taas yrittää löytää liikkumisen ilo jostakin, en edes muista milloin olen viimeksi käynyt juoksemassa. 

Välillä mietin, että tänne voisi linkittää uutisia ja muita ajankohtaisia artikkeleita. Siten saisi ainakin luotua säännöllistä sisältöä, mutta toisaalta pelkkien linkkien tallentaminen ilman aukikirjoitusta ja pohdintaa tuntuu hieman hölmöltä. Olen taas ryhtynyt seuraamaan ahkerammin uutisvirtaa Amppareiden kautta ja eiliseltä jäi mieleen MTV:n entisen kirjeenvaihtajan Helena Petäistön artikkeli Ranskan viimeaikaisista tapahtumista. Vaikka tekstistä on aistittavissa ehkä hienoista asioiden suurentelua, on tilanne kuitenkin todellisuudessakin mielenkiintoinen. Ääriliikkeet ovat tekemässä itseään entistä näkyvämmiksi ja entisten sotilaiden mukanaolo, mikäli se pitää paikkansa, on huolestuttava ilmiö. Yhdistelmä nykyaikaisen sodan nähneitä ihmisiä ja nuoria, jotka kokevat ettei tulevaisuudella ole heille mitään hyvää annettavaa, on melkoisen räjähdysaltis. 

"Helena Petäistö kuvailee Ranskan mellakoita hirveimmiksi vuosikymmeniin: Urbaania sissisotaa jouluvaloissa – vaikea uskoa, että Macron enää nousisi tästä"

Tämän kirjoituksen kuvat voisivat olla vuoden parhaat otokset, ellei yksi niistä olisi tallennettu kesällä 2010. Jokin niitä on saattanut olla täällä esillä jo aiemminkin. Jotenkin nämä kuvat kuitenkin sopivat yhteen, ainakin omasta mielestäni. Mietiskelin että sarjan nimenä voisi olla Välillä, koska se on sopivan monitulkintainen niin kuin kuvien aiheetkin. 

47 / 328

Kuva: KeksKlip CC BY-SA 2.0 

Julkaisen täällä erään koulutehtävän, joka ei kai ikinä palautunut ohjaajalle, kun ymmärsin tehtävänannon hieman liian perusteellisesti. Muutaman dian PowerPoint:kin olisi riittänyt, tein sen lisäksi summittaisen katsauksenkin aiheena öljypellava. 

Öljypellava

Öljypellava (Linum usitatissimum L.) on 30 – 60 cm korkea ruohokasvi. Siemenet valmistuvat kotahedelmissä, joita on kutsuttu sylkyiksi. Yhdessä siemenkodassa voi olla korkeintaan kymmenen siementä, useimmiten kuitenkin 6 – 8. Siemensato hehtaaria kohden on 500 – 1500 kg, riippuen kasvuolosuhteista ja viljelytekniikasta. Vuonna 2018 öljypellavaa viljeltiin Suomessa 950 hehtaarilla, parhaimpina vuosina viljelyala on ollut yli 2000 hehtaaria. Siemeniä joudutaankin tuomaan ulkomailta, lähinnä Euroopasta. Öljypellavalajikkeita on viljelty Suomessa 1900-luvun loppupuolelta lähtien.

Öljypellava menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I – II, vaikka myös Pohjanmaalla vyöhykkeellä III on saatu kohtuullisia satoja. Sen kasvuaika on noin 120 vuorokautta, jossa itämisestä kukinnan alkuun menee 45 – 60 päivää, kukintaan 15 – 25 päivää, kukinnan jälkeiseen vaiheeseen 20 – 25 päivää ja tuleentumiseen 30 – 40 päivää. Öljypellava kestää sirkkalehtivaiheessa muutamia pakkasasteita ja taimettumisen jälkeen jopa lähes kymmenen pakkasastetta. Se ei myöskään ole arka syksyn kylmyydelle, jos keli on kuiva.

Kasvupaikan on hyvä olla lämmin ja aurinkoinen, muttei poutiva. Otolliset tuuliolosuhteet auttavat kasvuston kuivumisessa tuleentumisen jälkeen. Parhaiten öljypellavalle sopivat hikevät hieta- ja savimaat, turvemailla öljypellava ei menesty. Se pärjää kohtuullisesti happamassakin maassa, kunhan pH ei laske alle 5,5: optimaalisin happamuus on pH 6,5. Liiallista typensaantia tulee välttää, sillä se voi aiheuttaa lakoontumista ja myöhäisemmässä kasvuvaiheessa sivu- ja jälkiversoja, sekä viivästyttää varsien kuihtumista. Suositeltava typpimäärä hehtaarille on 40 – 60 kg, hietamaille vähemmän ja savimaille enemmän. Fosforia ei tarvota välttämättä lainkaan, jos ravinnetase on välttävä tai hyvä, heikon taseen maille suositellaan korkeintaan 10 kg hehtaarille. Kaliumia öljypellava käyttää lähes yhtä paljon kuin typpeä, 30 – 50 kg / ha. Muita tärkeitä ravinteita ovat rikki ja sinkki. Karjanlantaa tai muita hitaasti typpeä luovuttavia ravinteita käytettäessä kannattaa maa kyntää ja lannoittaa jo syksyllä.

Sopiva viljelykierto on kolmesta neljään vuotta. Öljypellava on hyvä esikasvi viljoille, koska se parantaa maan vesitaloutta, vaikkei olekaan erityisen syväjuurinen. Viljasatojen on huomattu olevan suurempia lohkoilla, joilla on ollut esikasvina pellava. Pellavalle käyvät esikasveiksi kaikki muut, paitsi typpeä maahan sitovat palko- ja nurmipalkokasvit, sekä rypsi, rapsi, peruna ja sokerijuurikas yhteisten taudinaiheuttajasienisukujen takia. Suomalaisia öljypellavalajikkeita ovat Helmi ja Heljä, muita viljeltyjä lajikkeita mm. Laser ja Abacus.

Kylvö voidaan suorittaa melko kylmäänkin maahan, sillä öljypellava tarvitsee paljon kosteutta kasvun alkuvaiheessa. Siemenmäärä hehtaarille on 70 – 90 kg, taimitiheys 700 – 900 kpl neliöllä. Siementen itävyydessä saattaa olla suuriakin vaihteluita. Kylvösyvyys on 2 – 3 cm. Syksyllä kynnetyille lohkoille tasausäestys ennen kylvömuokkausta on hyvä tehdä etenkin herkästi kuivuvilla mailla. Jyräys heti kylvön kylvön jälkeen pidättää kosteuden maassa. Öljypellava voidaan kylvää myös aluskasvin kanssa, jolloin rikkakasvit pysyvät paremmin kurissa. Myös viljely seoskasvustona esimerkiksi rypsin kanssa on mahdollista, sillä niiden siemenet on helppo lajitella erilleen ja rypsikasvusto helpottaa pellavan puintia.

Öljypellavaa saattavat vaivata kasvitaudit, kuten harmaahome, pahkahome, taimipolte, versolaikku, härmä ja pellavaruoste; etenkin kosteina kesinä ja käytettäessä peittaamatonta siementä. Kasvituholaiset eivät yleensä vaikuta satoon merkittävästi. Rikkakasveja vastaan öljypellavan kilpailukyky on heikko, siksi se pitäisikin kylvää lohkolle, joka on vapaa kestorikkakasveista. Kemiallista torjuntaa voidaan suorittaa taimien ollessa 5-10 cm korkuisia. Luomuviljelyssä rikkakasveja voidaan torjua äestyksellä vielä pellavan taimien ollessa 15 cm korkuisia.

Puintiin käyvät viljanpuimurit, joiden terälaitteiden tulee olla hyvässä kunnossa, sillä öljypellavan varsi on sitkeä. Sänki on syytä jättää pitkäksi. Siemenet vaurioituvat herkästi, joten säätöjä kannattaa tarkistaa puinnin aikana. Kasvusto on puintikypsää, kun sylkyt ovat muuttuneet harmahtavan ruskeiksi, ne helisevät ja lehdet ovat tippuneet varsista. Puinti voidaan suorittaa jopa loka – marraskuussa kunhan kasvusto pysyy kuivana. Sato on kuivattava neljän tunnin sisällä puinnista. Kuivausilman lämpötila ei saa ylittää 65 °C. Tavoiteltava varastointikosteus on 8 %, 6,5 % kosteudessa öljyn puristaminen siemenistä vaikeutuu ja yli 10 % kosteudessa siementen laatu ei säily hyvänä. Elintarvikelaatuisen pellavansiemenen täytyy olla hehtolitrapainoltaan yli 65 kg, puhtauden 99 % ja öljypitoisuuden vähintään 40 %. Siemenistä puristetun öljyn lehtivihreäpitoisuuden pitää jäädä alle 1,0 milligrammaan kilossa öljyä.

Pellavansiemenet sisältävät luontaisesti syanogeenistä glykosidiä, linamariinia. Linamariini hajoaa ruoansulatuksessa, jolloin siitä vapautuu syaanivetyhappoa eli syanidia. Myrkyllisen syanidin vapautuminen on kuitenkin niin hidasta, että pitoisuudet elimistössä eivät kohoa vaaralliselle tasolle, ellei siemeniä syödä hyvin suuria kerta-annoksia. Myös kuumennus vähentää syaanivedyn muodostumista tai estää sen kokonaan paahdetuissa pellavatuotteissa. Pellava kerää herkästi myös maaperän raskasmetalleja, etenkin kadmiumia.

Pellavansiemeniä käytetään sekä ihmisravinnoksi, eläinten rehuksi, että teollisuudessa. Siemenistä puristettua öljyä käytetään esimerkiksi puunsuojatuotteissa, joista tunnetuin lienee pellavaöljystä, hartsista ja tärpätistä sekoitettu vernissa. Sekoittamalla siihen pigmenttejä saadaan pellavaöljymaalia. Öljyä voidaan käyttää myös öljyvärimaalauksessa. Puhdistettuna kylmäpuristettu pellavansiemenöljy käy myös elintarvikkeeksi. Puristuksessa syntynyt rouhe on erinomainen kuitulisä ruokavalioon, mutta suositeltavaa on käyttää sitä vain kaksi ruokalusikallista päivässä yllämainittujen haitta-aineiden takia. Liotetuista pellavansiemenistä tehty lima on hyväksi ruuansulatuksen häiriöissä sekä ihmisille, että eläimille.

Pellavansiemenen keskeiset terveysvaikutukset perustuvat sen sisältämään ravintokuituun,

rasvahappoihin ja lignaaneihin. Se sisältää melko paljon omega-3 -rasvahapon esiastetta alfalinoleenihappoa (ALA), jota ihmisen elimistö ei pysty itse tuottamaan ja jota on suositeltavaa saada ravinnosta enemmän kuin yleisempää linoleenihappoa, omega-6 -rasvahappoa. ALA vaikuttaa mm. sikiön kehitykseen, ihon, kynsien ja hiusten terveyteen, veren hyytymiseen, tulehdusreaktioiden hillitsemiseen sekä solukalvojen kimmoisuuteen. Omega-3-rasvahapoilla voi olla yhteyttä myös mielen hyvinvointiin.

Pellavasiemenen sisältämiä proteiineja ovat albumiini, globuliini, gluteliini ja prolamiini. Näillä saattaa olla positiivinen vaikutus sydän- ja verisuoniterveyteen niiden verenpainetta laskevien ominaisuuksien takia. Pellavansiemenrouhe sisältää keskimäärin 37 % ravintokuitua, josta suurin osa on liukenematonta. Liukenematonta kuitua on tärkeä saada ravinnosta, sillä se lisää ulosteen massaa, pehmentää sen rakennetta ja nopeuttaa läpikulkua ruoansulatuskanavassa. Siemenrouheen liukenevat kuidut saattavat vaikuttaa positiivisesti veren kolesterolipitoisuuteen sitomalla ravinnon rasvoja ja edesauttamalla niiden poistumista elimistöstä. Pellavansiemenrouhe sisältää lignaania keskimäärin 7 g kilossa. Lignaanit ovat kasviestrogeenejä, jotka muistuttavat ihmisen itsensä tuottamia estrogeenejä ja joilla on osoittautunut olevan hormonaalisia vaikutuksia. Tällä saattaa olla vaikutuksia etenkin naisten hormonaalista perää olevien syöpien, esimerkiksi rintasyövän, kehittymiseen tai paranemiseen.

Öljypellavan varsia ei hyödynnetä samaan tapaan kuin kuitupellavasta. Niiden käyttömahdollisuuksia on kuitenkin selvitetty vuosituhannen vaihteessa, jolloin on tutkittu varsista saadun kuidun käyttöä muun muassa kasvualustana kasvihuone- ja sieniviljelyssä, sekä eristemateriaalina rakennuksissa ja komposiittien raaka-aineena. Tällä hetkellä pellavaa käytetään muun muassa hirsirakentamisessa pellavariveenä ja erilaisina eristeinä sekä eläinten kuivikkeena. Näistä ensiksi mainittuja valmistaa suomalainen Isolina Oy, joka käyttää suomalaisen öljypellavan varresta saatavaa kuitua. Kuivikkeena on Suomessa saatavilla EURO-LIN® -merkin pellavapäistäreestä valmistettua kuiviketta, jonka valmistusmaasta ei kuitenkaan ole saatavilla tietoa. 

Lähteet:

Järvenää, Markku, Salo, Riitta (toim.). 2000. Pellavan monet mahdollisuudet. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat pellavahankkeet 1995 – 2000. http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja73.pdf viitattu 19.11.2018

Kasi, Marjo. 2018. Öljypellavan pitkät perinteet. FutureCrops – Uusia kasvilajeja tuotantoon, tietoa ja elämyksiä kysynnän ja liiketoiminnan tueksi. 23.3.2018 https://www.luke.fi/futurecrops/fi/elamammekasvit/kasvien-kuvauksia/oljypellavan-pitkat-perinteet/ viitattu 19.11.2018

Keskitalo, M. Hakala, K. Peltonen, S. Harmoinen, T. (toim.). 2017. Erikoiskasvien viljely.

Linnainmaa, Eeva. 10.8.2017. Maaseudun Tulevaisuus. Pellava on kaksijakoinen kasvi: "Parhaimmillaan öljypellavan puinti on helppoa ja mukavaa".

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/pellava-on-kaksijakoinen-kasvi-parhaimmillaan-%C3%B6ljypellavan-puinti-on-helppoa-ja-mukavaa-1.201116 viitattu 19.11.2018

Mavi. Viljat, öljykasvit, herneet ja härkäpapu lajikkeittain 2018. https://www.vyr.fi/document/1/735/3d6172b/tilast_cfa52da_VYR_viljat_ja_oljykasvit_lajikkeittain_2018.pdf viitattu 19.11.2018

Mensonen, Kaisa. 2009. Kirjallisuusselvitys öljypellavan ravitsemuksellisista ominaisuuksista. Elintarviketeollisuusliitto Ry.

http://www.hyvinvointiapellavasta.fi/tiedostot/kirjallisuusselvitys-lahdeluetteloineen-08-12-09-st.pdf viitattu 19.11.2018

Peltonen, Jari (toim.). Elintarviketeollisuusliitto ry, Öljypellavayhdistys. 2010. Öljypellavan viljelyopas. http://www.hyvinvointiapellavasta.fi/tiedostot/pellavaopas.pdf viitattu 19.11.2018

45 / 309

Venyttelin kirjoittamista, koska tiedossa oli reissu pohjoisemmaksi ja ajattelin vihdoin ulkoiluttaa oikeaakin kameraa. Ulkoilutukseksi se tosin jäikin, kymmenen asteen pakkanen ja vieno tunturituuli olivat akkujen mielestä syy ryhtyä talviunille. Tyytyminen oli taas puhelimen kameraan, siinä akku sentään useamman päivän pakkasesta riippumatta. Elän jo valmiiksi epätoivossa miten selviän, kun tuosta puhelimesta aika jättää ja joudun hankkimaan uuden, jossa ei akku enää kestäkään kolmea päivää käytössä. 

Kameraa tuli kanniskeltua yhdellä karpaloreissulla 

jonkin aikaa sitten. 

Kävin hätäisesti tunturi-Lapin puolella tutustumassa poron ruhon osien käsittelyyn ja jalostukseen. Oli ihan mukava päästä taas heiluttaman veistä, vaikka hieman hirvittikin että homma aloitettiin sisäfileen käsittelyllä. Onneksi se porolla ei käytännössä vaadi veistä lähes lainkaan. Paistien leikkuu tuli pääpiirteittäin tutuksi, mutta vaatisi useamman päivän että se alkaisi mennä rutiinilla. Kyljet alkoivat toisena päivänä sujua jo melko mallikkaasti. Ehkä pitää ensi syksyksi ostaa kokonainen vasa ja käydä opissa miten se paloitellaan. 

Samalla reissulla oli tietenkin hyvä käydä myös harrastamassa tuleen tuijotusta ja tuntureiden tutkiskelua, vaikka autiotupien käyttösääntöjä tulikin hieman venyteltyä kun jalkaisin liikkumista tuli vain muutamasta sadasta metristä muutamaan kilometriin. Ehkä synninpäästöksi voi lukea sen, että tupien käyttöaste lienee melko alhainen tällä hetkellä. Punaisenhiekan tuvalla tosin kaminassa vielä hehkuivat edellisen kävijän hiilet ja keskellä viikkoakin paikalle eksyi aamutuimaan muita ihmisiä. Kuulemma kesällä kävijämäärät saattavat olla satoja ihmisiä päivässä, enkä yhtään ihmettele sillä paikka on todella kaunis vaikkei tihkusateinen syvän syksyn aamu ehkä parhaita puolia tuonutkaan esille. 

Mustavaaran autiotupa

Mustavaaran autiotupa tai vanha porokämppä on vieraskirjankin mukaan vähemmän ruuhkainen, muttei lainkaan vähemmän viehättävä. Puron rannassa on täydellinen paikka riippumatolle, vaikka tällä reissulla tulikin vain testattua makuupussista askarrellun underquiltin käytettävyyttä. Muutamia parannuksia sille pitänee tehdä ja käydä suorittamassa koenukkuminen jossain kaupungin liepeillä. 

Viikonloppuna tuli käytyä kokeilemassa myös oman alan opiskelijoiden viikonloppukokoontumista. Jouduin jopa harmittelemaan, että lavatanssikurssin käyminen on aina jäänyt vain suunnitteluasteelle, sillä tuolla olisi ollut käyttöä tanssitaidolle. Enpä olisi uskonut, että parikymppiset opiskelijat vietävät lauantai-iltaa humpan ja foxin pyörteissä. 

Tämä on todennäköisesti riekko, vaikka tulikin vastaan puurajan yläpuolella. 

Pallaksella tosin on havaintoja myös kiirunoista.  

42 / 291

Blogin kirjoittaminen on edennyt yhtä hyvin kuin parin roikkumaan jääneen koulutehtävänkin tekeminen. Hups.  

En tiennyt että rupikonnaa tavataan näillä leveysasteilla, 

ennen kuin tämä ja muutama muu tuli lenkillä vastaan.

Paljon on kuitenkin tullut syksyn aikana myös tehtyä. Muutin uuteen asuntoon noin kahden metrin matkan ja nautin nyt ylellisyyksistä, kuten omasta kylpyhuoneesta ja täysin omassa käytössäni olevasta keittiöstä, jossa on uuni. Ensimmäistä kertaa sitten kotoa muuttamisen minulla on erillinen makuuhuone. Elämän pieniä iloja. 

Sivulaukut tuli hankittua joskus vuosia sitten Lidlistä ja pääsivät nyt ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön. Yllättävän käyttökelpoiset, vaikka vetoketjut eivät välttämättä vuosikymmeniä tule kestämään. 

Oli myös aikaa piipahtaa metsän puolella ja tehdä vihdoinkin vähän pidempi pyörälenkki, etenkin kun sain ykköspyörän huollatettua mieleiseeni kuntoon. Juuri sopivasti sen jälkeen kakkospyörästä tyhjeni eturengas, kun ajoin sen polulla olleeseen kuoppaan turhan vauhdikkaasti. Ehkä se jo onkin aika vaihtaa, sillä pyörä on hankittu käytettynä muistaakseni 2003 ja sisuskumikin taitaa olla vielä alkuperäinen. 

Louevaaran laella sijaitsee palovartiotorni ja autiotupa. Matkaa Rovaniemeltä kertyy ajokelpoisia reittejä noin 40 kilometriä, minkä jälkeen polkua vajaa kaksi kilometriä. Pyörä on mahdollista taluttaa autiotuvalle asti, mutta viisaampi jättää sen kääntöpaikalle ja kantaa varusteet vaikka kahdessa erässä, jos ja kun ei viitsi ottaa mukaan kantolaitetta, johon mahtuisi myös sivulaukkujen sisältö. Tupa oli yllättävän siisti ja polttopuutakin löytyi. Muutaman sadan metrin päässä on lampi, josta voi noutaa juomavettä tai etsiä ympäristöstä lähteitä, itse join lampivettä keittämisen jälkeen. Uimiseen lampi ei sovellu kovin hyvin, mutaa on polveen asti. Vieraskirjan perusteella tuvan käyttöaste on yllättävän hyvä ja jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet sitä levähdyspaikkana pohjoisempaan Lappiin matkatessa. Omalle kohdalle toinen kävijä sattui vasta juuri lähtöä tehdessä, kun lintumetsällä ollut henkilö tuli mielenkiinnosta katsomaan, millainen tupa paikalla sijaitsee. Toinen ihminen tuli kohdattua edellisenä päivänä keskellä metsää, todennäköisyys asialle taisi yllättää molemmat. Suppilovahveroita on käyty vieraskirjan mukaan poimimassa edellisinäkin vuosina, joten ehkä tämän syksyn sato ei siis ole aivan poikkeuksellinen ilmiö näilläkään korkeuksilla. Itse yritin kyllä parhaani mukaan olla näkemättä sieniä, viimevuotisiakin on vielä jäljellä ja tälle syksylle jo 14 litraa kerättynä. 

Kartan ja kompassin kanssa toimimista tuli myös harjoiteltua, mikä selkeästi tuli tarpeeseen. Onneksi puhelinverkko- ja GPS-yhteydet kuuluvat alueella, oli kätevä tarkistaa summittainen sijainti paikannuksen perusteella siinä vaiheessa, kun valo alkoi käymään vähiin. 

Olen päässyt myös viettämään päivän poroerotuksessa ja seuraamaan aidalla teurastusta. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan toisenkin palkisen toimintatapoja ja kulttuuria. Keitettyä poron kieltäkin tuli maistettua.