27.4.26

18 / 117 ( 4.46 - 21.45 )

Juuri nyt. Kontulaan iski raekuuro. Hallitus aikoo ehkä kieltää kompostitarkastukset lailla. 


Kun maailmalla tapahtuu suuria, on hyvä että valtakunnan suuret mediatoimijat keskittyvät pieniin asioihin. Tämän tekstin ajatuksena on oikeastaan vain tarkastella, miten uuden postauksen julkaisu vaikuttaa bottiliikenteeseen. Jostain syystä se on viimeisimpien kohdalla rauhoittanut tai lopettanut sen kokonaan joksikin aikaa. Tänäänkin on ollut värikäs ja vilkas päivä, jostain syystä yhdenaikaistettuna Microsoftin palveluiden toimimattomuuteen. Selkeästi muillakin palvelimilla on ollut epätavallisen ruuhkaista. 

On tehnyt myös mieli viitata tähän Helsingin Sanomien uutiseen. En lukemastani yllättynyt, pikemminkin mietin että ihme, jos on selvitty tähänkin asti  ilman suurempia sattumuksia. 

3.2.26

6 / 34 ( 9.10 - 15.51 )

Maailma matkaa radallaan. Päivä nousee uudestaan. Ei mikään muutu milloinkaan.


Kirjoittaminen on tuntunut niin turhanpäiväiseltä, että on pakko aloittaakin lainaamalla A. Kelaa. Se tosin on muuttunut, että katselen nykyään ikkunastani hieman toisennäköistä koivupuuta. Ajauduin pohtimaan, kirjoitetaanko toisen näköinen erikseen vai yhteen, ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska työ- ja elinkeinoministeriökin näyttää käyttävän kyseistä muotoa raporttinsa otsikossa. Kirjoitetaanko ministeriöt isolla vai pienellä alkukirjaimella? Kirjoitustaito rapistuu käytön puutteessa!

Melko rapistunut eli kansankielisesti laho oli edellisen talon pihamaalla seissyt koivukin. Jokaisena tuulisena päivänä sai jännittää, romahtaako se auton päälle. Toki itse talokin tuntui pahimmissa myrskypuuskissa heilahtelevan huolestuttavasti. Uuden asunnon entistä ylellisempiin ominaisuuksiin kuuluu myös yhden sijaan kaksi ikkunaa, mikä on luonut merkittävää edistystä ripsiäisrintamalla. Invaasio on lähes pysähtynyt ja hyökkäys on saatu rajattua yhteen huoneeseen. Täysikasvuisia yksilöitä on koko talven aikana näkynyt vain muutamia kappaleita, eikä vaurioita kasveissa ole ollut havaittavissa. Ehkä tästä vielä selvitään.

Maailmalla konfliktit pysyvät toisaalta ennallaan, toisaalla leimahtelevat yllättävissäkin sijainneissa. Tuntuu uskomattomalta että Euroopassa eletään kohta jo sotavuotta 12 tai 4. Ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun ja paperisten sanomalehtien, koin vastenmielisyyttä aloittaa aamuni lukemalla uutisia. Selaimen välilehtiin jäi artikkeleita roikkumaan päiväkausiksi. Sivuhuomiona todettakoon, että Helsingin Sanomat lakkautti yhtäjaksoisen Ukraina-seuranta -artikkelin jo kolmisen kuukautta sitten. Yle sentään vielä jaksaa raportoida lähes reaaliaikaisesti. Toki jatkuvaa tapahtumapäivitystä valuu silmien eteen sosiaalisen median kautta. Ehkä suurempi yleisö ei enää jaksa klikkailla. 


En myöskään enää majaile yksin. Fernando on kuulunut perheeseen jo tammikuusta 2014, mutta asumis- ja matkustusjärjestelyiden takia terraario on sijainnut toisessa osoitteessa. Tästä johtuen asunnon elävien sielujen lukumäärää nostavat tietysti myös lukuisat jauhopukit ja kenttäsirkat. 

19.9.25

38 / 262 ( 6.49 - 19.30 )

Ajat muuttuvat. Sadepisaroiden lisäksi taivaan ja maan välillä lentää keltaisia koivunlehtiä. Toisaalla drooneja. 


Perhoskämmekkä on täydessä kukassa. Kuukauden kastelemattomuuskaan ei näytä suuremmin vaikuttaneen. Muidenkin kasvien osalta säästyttiin suuremmitta tuhoitta. 


Jossain artikkelissa todettiin, että Nato ja Eurooppa ovat nyt ampuneet ensimmäiset laukauksensa tässä sodassa, kun Puolan ilmatilaan lentäneitä drooneja tuhottiin ilmatorjuntaohjuksin. Onneksi Suomeen tykitetään itänaapurista vielä vain propagandaa, mutta käytöstä poistettujen itä/länsirajan kiitoteiden korjailu droonikelpoisiksi voisi tehdä vastaavat tapahtumat nopeammin mahdollisiksi täälläkin. Mutta mihinkäs tässä kiire. 





Nämä olivat lähtiessä kesken, mutta jäivät varalta kotiin kirjahyllyyn 
odottamaan parempia aikoja.

Kun muistelee tehtyä Euroopan kierrosta, parhaiten mieleen ovat jääneet äänet. Tuulettomassa kesäyössä Via Baltican varrella ei hiljaisuudesta voinut nauttia montaakaan minuuttia kerrallaan, kun edellisen rekan ääni haipui ja seuraavan alkoi kuulua horisontista. Liettuan itärajalla pimenneen yön hiljaisuutta rikkoivat vain satunnaiset paukaukset, joiden olisi voinut kuvitella torjuvan pellolle laskeutuvia hanhia, jos ympärillä olisi sattunut olemaan suuria peltoaukeita tai lintuparvia. Aamulla puhelimen näytöltä saikin tavata varoitusta, jonka hälytysääntä en kuitenkaan ollut onnistunut kuulemaan, vaikka nukuinkin puhelin puolen metrin päässä korvasta. 

Olen bongannut median raportoineen kyseessä olleen ainakin 
tupakan salakuljettajien droonin, ukrainalaisen droonin ja venäläisen droonin. 
Totuutta en ole jaksanut selvittää. 

Prahassa majoituksemme oli suoraan lentokoneiden loppulaskeutumisen radan alla, joten tavallista kotoisampi lentomelu oli taattua. Muutenkin kaupunki osoittautui hivenen yllättäen reissun kohokohdaksi. Samaan lähiöön voisi tehdä vielä joskus paluunkin, sillä ympärillä oli parikin erittäin mukavasti polkujuoksuun soveltuvaa metsäaluetta. Ehkä kaupungin keskustasta löytyisi jotain kulttuuriakin? 

Ah, juuri tulleen tiedon mukaan kolme venäläistä hävittäjää lenteli vartin verran Viron ilmatilassa. Sattuuhan sitä. Ehkä eksyivät GPS-häirinnän takia. 

20.6.25

25 / 171 ( - )

Sotaa siellä. Sotaa täällä. Ei mitään uutta keskiyön auringon alla. 


Sentään ei sada räntää. Viime vuotta muistellessa voi todeta sään olleen tänä keväänä kylmä ja sateinen. Onnekas kausi pitää taukoa tomaattien ja chilien kasvatuksesta. Edes salkopavut eivät lähteneet ulkona kasvamaan: syytän asiasta harakkaa ja laitan tarjolle herkullisten pavunversojen sijaan pähkinöitä. Turistit tunnistaa tällä hetkellä kevyttoppatakeista. 

Kesällä 2022 alelaarista puoleen hintaan ostettu perhoskämmekkä tekee vihdoin kukkavanaa. Mielenkiinnolla odotan millainen kukinnasta muodostuu ja minkälaisella syklillä orkidea aikoo tätä vaihetta toistaa, sillä käytän lannoitukseen ainoastaan orgaanisia tuotteita, joita ei markkinoilla mullattomiin kasvupohjiin sopivina ole lähes lainkaan. Juhlistin tätä kasvun ihmettä jo hieman ennakkoon ja hankin kaksi uutta puolen hinnan orkideaa: oletetut Epidendrum centropetalum ja Zygopetalum 'Impasto Blue' (kuvassa ylhäällä). Molemmat ovat jatkaneet kasvuaan tänne pohjolan perukoille päätymisestään huolimatta, aika näyttää miten näiden kanssa käy. 

Yksi uudenvuodenlupauksistani oli napata kuva tästä sisustuselementistä auringonlaskun valossa. Tehty. 

Luistimetkin on voinut laittaa naulaan odottelemaan syksyisempiä ilmanaloja. Onneksi tauko jää alle kahden kuukauden mittaiseksi. Luistelu on antanut viime aikoina täydellisen tekosyyvastauksen, kun tutut ja tuntemattomat ovat udelleet mitä oikein elämässäni tällä hetkellä teen. Toivottavasti tulevalla talvikaudella voisin kasvattaa viikoittaista jääaikaa kolmesta tunnista neljään. Tälläkin harjoitustuntimäärällä on kuitenkin voinut huomata selkeän eron kaikessa tekemisessä verrattuna siihen, kuin jääaikaa oli vain tunti viikossa. Hidastahan kaiken oppiminen ja etenkin uudelleenoppiminen tässä kehittyvässä keski-iässä alkaa olemaan, mutta kulunutta kautta tarkastellessa voin sentään todeta hypyistä oppineeni suhteellisen varman flipin, tehneeni ensimmäiset tunnistettavat lutzit ja kaikkinensa oppineeni paremmin hyppäämään pienestä vauhdista, vaikka lähes kaikki hypyt valmennuksen alla tehdäänkin paikaltaan. Piruettien onnistumisvarmuuskin on parantunut ehkä 1/20:stä 1/19:een. Jään ulkopuolella puolentoista kierroksen rotaatiohyppy onnistuu jo helposti, ehtisiköhän sen kesän aikana saada kahteen...