18.7.18

29 / 198

Kesä näillä rantalaitumilla on nyt nähty.
Kesän toinen harjoittelu on huhkittu kasaan tasan kolmessa viikossa. Voisipa koulullakin suorittaa 5 opintopistettä samassa ajassa. Aloin jo melkein vakavissani miettiä, pitäisikö koulun ohelle hakea osa-aikatöitä 30 tunniksi viikossa, kun kaupungin ainoassa mielenkiintoisessa ravintolassa on paikka auki. Vanha suola janottaa. Viimeksi kun kokeilin vastaavaa, tuloksena oli kohtuullisen paha burnout...


Kuljetin juoksukamppeita matkassa mukana, mutten yhtenäkään iltana ehtinyt juoksemaan. Pyöräilemässä tuli sentään käytyä muutama pidempi lenkki, ja käytännössä päivät olivat jatkuvaa liikkeelläoloa tai fyysistä ponnistelua. Kuudenkymmenen uuhen sorkkien leikkuu laitumella yli hellerajan ylittävissä lämpötiloissa käy todennäköisesti ihan kohtuullisesta kuntoilusta. Mustelmatkin alkavat vihdoin puolentoista viikon jälkeen haalistua.

Ehdin myös auton rattiin, tietysti toki yksityisillä ja suljetuilla alueilla. Tuli testattua sekä bensa- että dieselmoottori, mutta peräkärryn peruuttamisesta kulmaan kieltäydyin. Oli jo tarpeeksi hankalaa peruuttaa traktorin peräkärryä keväällä. En tosin edelleenkään kehtaa näillä ajotaidoilla lähteä edes autokoulun autolla liikenteen sekaan sekoilemaan. 


Tosin, erään keskustelun aikana mieleeni juolahti, että armeijassaoloaikanahan saattaisi saada suoritettua C- tai D-ajokortin. Siihen vain tarvitsisi ensin sen B:n, ja kohta alkavat vuodet olla todella vähissä. 

Seuraavaksi kiskot vievät etelään. Kuvassa myös näkyy puhelimeni kamerassa yhä useammin ilmenevä virhe. Mistä saan uuden puhelimen jonka akku kestää kolme päivää ja 30 astetta pakkasta, sitten kun tuosta aika lopullisesti jättää? Hieman vähemmän peruna kamera olisi tietenkin "ihan kiva".
Opin näiden kolmen viikon aikana jopa yhden sanan ranskaa: ortie - nokkonen. Muistuttaa jossain määrin suomen sanaa yrtti. 

5.7.18

27 / 186


Toinen harjoittelu on pitänyt niin kiireisenä, ettei kirjoittamiselle ole jäänyt pahemmin aikaa. Tänään työpäivä oli kuitenkin vain kello kahdeksasta kello kahteen, eikä kahdeksasta kahdeksaan, joten oli hyvä hetki lähteä tutkimaan ympäristöä polkupyörällä. Kahdenkymmenen kilometrin lenkki sujui kyseenalaisella konkelilla kivuttomasti. Oli mielenkiintoista havainnoida, miten rehevää seutua tämä onkaan, vaikka napapiirille on linnuntietä vain kuutisenkymmentä kilometriä, verrattuna itärajan läheisyyteen samoilla leveyspiireillä. Tälläkin hetkellä näen siis Ruotsiin, kun katson ikkunasta. Toki meri ja sen pintatasokin on täällä huomattavasti lähempänä. Yleinen ilmapiirikin on ainakin omalta näkökannaltakin huomattavasti lähempänä Pohjanmaata, vaikka virallisesti Lapin puolella ollaankin.


Hylättyjen rakennusten bongaajalle nämä seudut ovat melkoinen aarreaitta. Tuntuu että joka viides talo on ollut asumaton jo vuosia, vaikka paljon näyttää olevan myös uusia omakotitaloja puolen hehtaarin hoidetulla pihanurmikolla varustettuina. Melko tiheään on myös 80- ja 90-luvuilla rakennettuja tyhjiä parinkymmenen lehmän navettarakennuksia. Suurimmilta peltoaukeilta näytetään tekevän rehua muutamaan nykyaikaiseen suurpihattoon, pienemmät alat ovat alkaneet puskittua Täällä maaseudun muutoksen havaitsee paremmin kuin harvaanasutussa idässä.

Kuvasta ei ehkä heti arvaisi, että ollaan lapissa jokitörmällä?
Harjoittelu on muuten sujunut mukavasti, olen päässyt olemaan mukana muun muassa lampaan kotiteurastuksessa ja joutunut ajamaan traktorilla myös valtatiellä. Pellonkin olen onnistunut äestämään kelvollisesti, huomenna edessä saattaa olla pyöröpaalien käärintää. Aikaisempi traktorinajokokemukseni rajoittuu siis muutamaan kokeilukertaan, joten melko uskaliaasti minut pistettiin lyhyen kertauksen jälkeen ajelemaan äkeen kanssa kymmenen kilometrin päähän pellolle. En siis ole pahemmin ajellut liikenteessä, kun en ole vielä tullut hankkineeksi B-ajo-oikeutta. Kukaan ei kuollut ja materiavahingoiltakin vältyttiin.

Hilla on tupella ja ensimmäiset jo raakileella törelikössäkin. Kohta se taas alkaa, hillahulluus..