16 / 111

Vuonna 2012 on näköjään myös ollut mureneva pohja.

Ajattelin kertoa teille sitruuna-marenkipiiraasta. Tai sitruuna-marenkipiirakasta, tai sitruuna-marenkitortusta. Viimeksi mainitulla termillä löytyy eniten tuloksia Google-haulla, piirakalla vähiten. Torttupohjalla voidaan tarkoittaa kakkutaikinasta tehtyä, marjoilla ja kermavaahdolla koristeltavaa kahvipöydän tarjottavaa, tai voitaikinasta tehtyä joulutorttuaihiota. Piirakkapohja voi olla alustana suolaiselle tai makealle täytteelle, tai riisipuurolle. Iloisesti ovat käsitteet sekaisin suomen kielessä.

Ensimmäisen sitruuna-marenkipiiraani tein todennäköisesti kouluaikoina. Resepti oli oppikirjasta ja se oli todella huonosti toimiva, niin kuin moni muukin resepti siinä kirjassa. Kuvituskin oli useissa tapauksissa sellainen, ettei kuvankaltaista annosta olisi voinut tarjota asiakkaalle, vaan se näytti selkeästi epäonnistuneelta. Eihän se nyt ole niin justiinsa.

Olen jo pitkään tehnyt piiraan suunnilleen samalla ohjeella, joka on ilmeisesti alun perin julkaistu Keskisuomalaisessa.

Taikina:

100 g margariinia tai voita

3 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vettä

Täyte:

1,5 dl sokeria

2 dl vettä

1 dl sitruunamehua

Kahden sitruunan kuori raastettuna

3 rkl maissitärkkelystä

4 keltuaista

50 g voita

1 rkl vaniljasokeria

Marenki:

4 valkuaista

1,5 dl sokeria

Yleensä teen pohjan puolitoistakertaisella ohjeella ja vähennän sokeria jokaisesta kerroksesta. Lopputulos on hyvin usein hieman vaihteleva, koska olen huono mittaamaan ainesosia kovin tarkkaan ja käytän niitä soveltavia ainesosia, joita kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa pohjaan meni vajaan desin verran spelttijauhoa ja reilu teelusikallinen englantilaista leivinjauhetta joka sisältää määrittelemättömän määrän vehnäjauhoa. Pohjan rakenteesta tuli hauskan ilmava, mutta se murenee melko voimakkaasti. Joskus olen kyllä onnistunut aikaansaamaan koossapysyvän ja kosteahkonkin pohjan suunnilleen yllämainitulla ohjeella... 

Pidän tästä ohjeesta, koska siihen käytetään tasamäärä keltuaisia ja valkuaisia. Tällä kertaa käytin 1,5 sitruunan kuoret ja mehun, makua on riittävästi. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä täytteen perunatärkkelyksellä, koska en viitsinyt ostaa maissi- tai ohratärkkelystä kuvitellen perunajauhon tulevan käytetyksi todennäköisemmin muuhunkin. Kaikilla lopputulos on ollut suunnilleen samanlainen, perunatärkkelyksellä täytteestä tulee kirkasta ainakin kun jättää voin pois. 

Käytin tällä kertaa koko ohjeeseen osin raffinoitua ruokosokeria, muistaakseni olen kokeillut myös raffinoimatonta ruokosokeria ja tavallista juurikassokeria. Marengista tuli tällä kertaa todella tilavaa ja kovaa, oli jopa vaikeuksia saada sitä lusikalla levitettyä. Yleensä leivon pohjan ennakkoon ja joskus olen pakastanut sen ennen marenkikuorrutusta, tällä kertaa tein koko piiraan yhdellä rupeamalla. Pursotinpussi ja tylla olisi tietenkin siisti tapa saada marenki levitetyksi... Brittiohjeissa näyttää marengin paahtamiseen olevan tapana käyttää matalaa uunilämpötilaa ja pidempää aikaa, suomalaisissa ohjeissa useimmiten korkeaa lämpöä ja alle kymmenen minuutin paistoaikaa. Pitäisi ehkä kokeilla sveitsiläistä tai italialaista marenkia, tosin niihinkin olisi sitten kiva ottaa vähän väriä ja se taas vaatisi tohon hankkimista. Ei ole kokin helppoa elää ilman kunnollista keittiötä ja sen välineitä. 

Vuodelta 2011. Huomaa kyllä, kuinka paljon kännykkäkameroiden laatu on mennyt eteenpäin vuosien varrella, vaikka nykyinenkin puhelimeni on vuodelta 2014. 

15 / 101

Sata päivää tätä vuotta takana. Kesäpuoli alkaa muutaman päivän päästä, vaikkei ulkona siltä näytäkään, lunta näyttää olevan virallisen mittauksen mukaan 97cm. Viime perjantaina oltiin käyty yli metrissä. Vaan niin ne toissatalvena koetut yli metriset hangetkin lähtivät loppujen lopuksi todella nopeasti, kun lämpötila kohosi tarpeeksi. Suot muuttuivat lammiksi ja tien poikki ilmestyi pieni puro. Kuvan päivämäärä on 29.4.2016.

On kyllä mielenkiintoista päästä näkemään, kun jäät lähtevät isosta virtaavasta vesistöstä. Täytyy vain toivoa että se tapahtuisi ennen toukokuun alkua.

Sattumalta löysin Youtube:sta  itselleni uuden tavan viettää aikaa, Ihmisiä, siis eläimiä -podcastin. Hämmentävää oli kuunnella keskustelua, jonka osapuolen kanssa olen asunut samassa asunnossa useita kuukausia. En ollut tiennyt, että hän esiintyy useissa suomalaisissa elokuvissa. On myös mielenkiintoista seurata, kuinka moni keskustelijoista joutuu ohjelman aikana poistumaan wc-tiloihin ja miten he sen tekevät, kun kyseessä on tilanne joka nauhoitetaan. Toivottavasti niitä ei ole editoitu pois niistä jaksoista, joita en ole vielä nähnyt.

Tapettia vuodelta -77. Haaveilen päällystäväni työpöytäni tällä, kunhan vain keksisin kontaktimuovia paremman keinon pinnaksi. Lasi olisi tietysti paras, mutta kallis. Toimisikohan joku lakka paperipinnalla, niin että se vielä kestäisi kulutustakin? Tai sitten pitäisi hankkia hiirimatto ja alusta kahvimukille. 

14 / 96

Alkuvuosi tuntuu aina kuluvan ihan huomamatta ohi. Useimmiten nykyään loppuvuodetkin. Päivä on pidentynyt taas järkeviin mittoihin ja taivaalta tippuu silkkaa vettä. Ensimmäinen kärpänenkin heräsi jostain ikkunanraosta.

Viikko hiljaisuudesta on sentään kulunut järkevästi uutta elämää opiskellen.

Muuten opiskelu on keskittynyt lähinnä tutusta poikkeavan musiikkityylin sisäistämiseen. Jos et voi voittaa vihollistasi, liity heihin. Jos ei kaupungissa soiteta muuta kuin teknoa niin... Kokemuksesta tiedän että ahkeralla kuuntelulla lähes mistä tahansa hyvästä musiikista voi oppia pitämään, varsinkin jos saa itse määritellä hyvän. Näin kävi omalla kohdallani, kun elämäni ensimmäisessä työharjoittelussa soitettiin Asan Terveisiä kaaoksesta -levyä putkeen neljä viikkoa, vähintään viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä. Myöhemmin erään festivaalin rakennusajan taustalla tuntui soivan 24/7 Notkean Rotan Notkea maa -levy. Vähän yli viikossa sekin alkoi vaikuttaa ihan kuunneltavalta. Kykenen edelleen kuuntelemaan Joel Hallikaista, kiitos lapsuusajan automatkojen.

Bassoradion linjoilta tarttui korvaan Pyhimyksen Mobutu Sese Seko -kappale, tosin lähinnä sen takia etten osannut päättää, onko se hyvä vai hyvin hirveä. Koska yhden kappaleen perusteella ei kannattane tehdä päätelmiä suuntaan eikä toiseen, kuuntelin muutkin levyn Youtube:ssa saatavilla olevat kappaleet. Joissakin asioissa pitää vain olla hivenen vanhoillinen. Hyvien artistien hyvät levyt päätyvän kirjahyllyyn, joko fyysisessä tai sähköisessä muodossa. Niin mikä Spotify?

Olen elänyt ainakin kymmenen vuotta geneerisen musiikkimaailman ulkopuolella, joten ensimmäinen reaktio oli lähinnä että tällaiseltako nykymusiikki kuulostaa. Hipsterit ovat vallanneet senkin. Ehkä se on ovelle kolkuttava kolmen kympin kriisi, joka sai Pyhimyksen Jättiläinen -kappaleen aiheuttamaan jopa tunnereaktioita. Jotain aasinsiltaa tai mainosratkaisua pitkin kulkeuduin kuuntelemaan myös Paperi T:tä, joka on ilmeisesti tällä hetkellä pinnalla ainakin Helsingin Jodelin perusteella.

Teknon sijaan olen siis päätynyt kuuntelemaan suomiräppiä, vapaaehtoisesti. Ei se sinällään huono ole, sitäkin kun näyttää olevan tässä kaupungissa tarjolla ainakin silloin tällöin.