13.12.20

50 / 347 ( 10.55 - 13.27 )

Mielenkiintoista kirjoittaa läppärillä, joka antaa sinulle sähköiskuja joka kerta, kun molemmat ranteet koskettavat sen alumiinikuorta. Yrittääkö joku viestiä minulle jotain kirjoittamisesta? Aivan kuin se ei olisi muutenkin jo hankalaa.

Tuotekuvausta on välillä hauska harrastaa.

Kuulema on ihan normaalia saada sähköiskuja tietokoneista, sanoi teknikko. Voihan se toki olla, että ylimääräistä sähköistystä aiheuttaa puoliksi rikkinäinen näytön sarana. Edellinenkin Asus toimi lähes vuoden melkein irtonaisella näytöllä, kunnes joku onneton autovaras todennäköisesti avasi sen väärällä tekniikalla. Ehkä kuitenkin otan verkkovirtapiuhan irti nukkumaan mennessä. 

Olen viime päivinä ajatellut jonkin verran kirjoittamista. Huomaan että lapsuudessa selkärankaan on iskostunut melko voimakkaasti ohje miettiä tarkasti mitä internetissä julkaisee. Kun mietin nykyistä geneeristä sosiaalista mediaa ja tietyntyyppistä avoimuutta, jolla moni luonnollinen henkilö siellä asioita elämästään kertoo, huomaan että oma itsesensuurini ilmestyy kuvaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 

Haluaisin kirjoittaa työstä. Alkuperäinen idea saattoi juontaa erään tubettajan videosta, jossa hän käy läpi työhistoriaansa. Olisihan se mahtavaa vuosien jälkeen lueskella omia ajatuksiaan urakehityksen alkuvaiheilta. Tässä kohtaa käyn taistelua itseni kanssa edelleen. Jos kirjoittaisin töistä, joissa minulla on ollut sekä kirjallinen työsopimus, että kirjallinen työtodistus, tarina olisi huomattavan lyhyt. En ole myöskään varma, että se olisi kovin muistelun arvoista joskus kaukana tulevaisuudessa. Jos haluaisin kirjoittaa tarinoita joita on mukava kertoa, saattaisin asettaa jokusen työnantajan epäedulliseen asemaan ja muutamissa kohdin jopa itseni altavastaajaksi. Mikä urakehitys?

Paljon jäisi myös kertomatta, jos jättäisin pois kaiken mistä en ole saanut minkäänlaista rahapalkkaa. Rahanarvoisia etuja ehkä, mutta työ on ollut virallisesti talkooluonteista. Hyvin usein työpareina on ollut henkilöitä, jotka ovat saaneet samasta työnkuvasta palkkaa. Olen myös itse ollut palkansaaja samoissa hommissa kuin henkilö, joka on työssä lähinnä hyvästä tahdosta. Mihin voidaan vetää työn ja harrastuksen raja? 

Työstä maksetaan ja harrastus maksaa?

9.12.20

50 / 343 (10.43 - 13.35 )

Vesisade sentään loppui. Tilalla on jäätä monessa muodossa. Jos ei intin maihareita voi mistään muusta kehua, niin ainakin pitoa riittää. 


Tekemättömyyslistalta asioita yli:

DEAD DONKEYS FEAR NO HYENAS Sattui silmään eilispäivänä Helsingin Sanomien raadin arvostelusta. Vaikka aihe on äärimäisen tärkeä, en oikein yhdy arvostelijaan muussa kuin mielipiteessä, miksi tällainen dokumentti on pitänyt piilottaa niin epäkiitollisille esitysajoille? 

Unelma Portugalin passista vaatii seitsemän vuotta marjanpoimintaa Tämä artikkeli ei onneksi ollut hautautunut kovin syvälle lukujonoon. Jos edellinen aihe tuntui kaukaiselta, niin tässä liikutaan jo huomattavasti lähempänä kotivesiä. Korona-ajasta huolimattahan Suomenkin maatalous oli kaatumassa tekijäpulaan, ja käsipareja piti tuoda ulkomailta lentokonelasteittain. 

Biggest little farm (Unelmien maatila) Jottei maailma vaipuisi täydelliseen synkkyyteen, tarvitaan hieman kaunista somekuvaa ja edellistä dokumenttia paremmin kirjoitettu tarina. Amerikassa kaikki on mahdollista. 

6.12.20

49 / 340 ( 10.33 - 13.42 )

 En ole pitkään aikaan saanut katsotuksi yhtään dokumenttia ajatuksen kanssa. Ehkä siksi Ylen Areenaan oli ehtinyt kertyä roppakaupalla ehdokkaita. Hyvä syy istua sisällä, kun ulkona sataa vettä. Joulukuussa.

Big Pharma Gaming The System (Ulkolinja: Kylmä lääkebisnes)

7.7 Billion People & Counting (Prisma: Väestöräjähdyksen haasteet)

Med Rätt at Dö (Oikeus kuolla)

Loppupäivän voikin sitten viettää kepeämmissä tunnelmissa katsellen Tuntematonta Sotilasta, jonka päivitetty versio on myöskin Areenasta katsottavissa. 

3.12.20

49 / 337 ( 10.22 - 13.50 )

 En taida edes aloittaa toteamista, miten päivittäiselle kirjoittamiselle taas kävi. Onneksi sentään parin viikon hiljaisuudelle on jonkinlainen syy: Oli parempaa tekemistä. 

Toisaalta olen myös käynyt mielessäni kamppailua itseni kanssa. Haluaisin kirjoittaa aiheista, jotka kuitenkin koen sen verran henkilökohtaisiksi, etten haluaisi niitä voitavan käyttää itseäni vastaan missään myöhemmässäkään tilanteessa. Tuntuisi turhalta kirjoittaa niitä mihinkään täysin suljettuun alustaa, koska eihän niitä silloin kukaan lukisi. En tosin tiedä, onko näillä kirjoituksilla muutenkaan suurempaa lukijakuntaa, harvinaisten poikkeuksien ja bottien lisäksi. 

Haluaisinkin kuitenkin kirjoittaa omista kokemuksistani. Ehkä joku voisi löytää niistä jonkinlaista vertaistukea? Suurempaa huvia elämästäni tuskin saisi kirjoitettunakaan aikaiseksi. 

Chili josta kaikki sai alkunsa keväällä 2019. Tosin silloin se oli alle kymmenen sentin mittainen taimi, joka kieltäytyi itsepäisesti kasvamasta. Lahjoitin sen eilettäin uuteen kotiin, jotta saan tilaa uusille lajikkeille, jotka pitäisi kohtapuoliin laittaa kasvamaan. Nyt ymmärrän miksi sanotaan, että chiliharrastuskin voi viedä koko käden, tai ainakin kaiken liikenevän tilan.