Mielenkiintoista kirjoittaa läppärillä, joka antaa sinulle sähköiskuja joka kerta, kun molemmat ranteet koskettavat sen alumiinikuorta. Yrittääkö joku viestiä minulle jotain kirjoittamisesta? Aivan kuin se ei olisi muutenkin jo hankalaa.
Kuulema on ihan normaalia saada sähköiskuja tietokoneista, sanoi teknikko. Voihan se toki olla, että ylimääräistä sähköistystä aiheuttaa puoliksi rikkinäinen näytön sarana. Edellinenkin Asus toimi lähes vuoden melkein irtonaisella näytöllä, kunnes joku onneton autovaras todennäköisesti avasi sen väärällä tekniikalla. Ehkä kuitenkin otan verkkovirtapiuhan irti nukkumaan mennessä.
Olen viime päivinä ajatellut jonkin verran kirjoittamista. Huomaan että lapsuudessa selkärankaan on iskostunut melko voimakkaasti ohje miettiä tarkasti mitä internetissä julkaisee. Kun mietin nykyistä geneeristä sosiaalista mediaa ja tietyntyyppistä avoimuutta, jolla moni luonnollinen henkilö siellä asioita elämästään kertoo, huomaan että oma itsesensuurini ilmestyy kuvaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Haluaisin kirjoittaa työstä. Alkuperäinen idea saattoi juontaa erään tubettajan videosta, jossa hän käy läpi työhistoriaansa. Olisihan se mahtavaa vuosien jälkeen lueskella omia ajatuksiaan urakehityksen alkuvaiheilta. Tässä kohtaa käyn taistelua itseni kanssa edelleen. Jos kirjoittaisin töistä, joissa minulla on ollut sekä kirjallinen työsopimus, että kirjallinen työtodistus, tarina olisi huomattavan lyhyt. En ole myöskään varma, että se olisi kovin muistelun arvoista joskus kaukana tulevaisuudessa. Jos haluaisin kirjoittaa tarinoita joita on mukava kertoa, saattaisin asettaa jokusen työnantajan epäedulliseen asemaan ja muutamissa kohdin jopa itseni altavastaajaksi. Mikä urakehitys?
Paljon jäisi myös kertomatta, jos jättäisin pois kaiken mistä en ole saanut minkäänlaista rahapalkkaa. Rahanarvoisia etuja ehkä, mutta työ on ollut virallisesti talkooluonteista. Hyvin usein työpareina on ollut henkilöitä, jotka ovat saaneet samasta työnkuvasta palkkaa. Olen myös itse ollut palkansaaja samoissa hommissa kuin henkilö, joka on työssä lähinnä hyvästä tahdosta. Mihin voidaan vetää työn ja harrastuksen raja?
Työstä maksetaan ja harrastus maksaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti