26.9.23

13.9.23

37 / 256 ( 6.28 - 19.55 )

Toisaalla maa järisee. Toisaalla tulvii. Sitä tavallista. 

Ylös vai eteenpäin?

Venäläisten lentokoneiden tarkoituksettomista maastoutumisista on näkynyt viime aikoina uutisia enenevissä määrin. Moskovan lähistöllä mahdollisesti tarkoituksella maahan syöksynyt yksityiskone ei selkeästikään ole vielä karkottanut venäläisiä lomalentäjiä, joiden reissu päättyi onnellisesti keskelle peltoa. Vähemmän onnekkaita huhujen mukaan ovat ne autoilijat, joiden syyskesän aurinkoloma Krimillä kärsii polttoainepulasta. Jos venäläiseen mediaan on uskominen, Suomeen autolla lomailevaan tulevat joutuvat jatkossa ylittämään rajan ilman autoa ja minkkiturkkia, sekä jättämään vessapaperin rajan toiselle puolen. 

Pieniä hyviä uutisiakin joukkoon mahtuu. Euroopan neuvoston yleiskokouksessa saatetaan päästä äänestämään siitä, voidaanko venäjää jo kutsua diktatuuriksi. Olenkin aina halunnut asua diktatuurin naapurissa. Toivottavasti lauselma tuo jotain edistystä edes viraston sisäisesti. Helsingin Sanomien artikkelissa käytetään muotoa autoritäärinen hallinto, aivan hyvin siinä voisi lukea se diktatuurikin, tai diktaattori. Hauska yhteensattuma myös tuoreen artikkelin haastatellulla ja hakukonetuloksista löytyneellä satunnaisella artikkelilla, kun hakusanoina on käytetty "russia" ja "dicatorship", ajanjaksona vuosi 2022. 
Is Russia becoming a dictatorship? (The Spectator, 12.3.2022)

Klikkiotsikkomediatkin ovat tarjonneet lentäviin objekteihin keskittyviä uutisia. Venäjän propaganda levittää hurjia väitteitä ”Suomen maaperältä tehtävästä drone­iskusta” ja "Tuhansia tappavia kuulia kylvävä kotimainen tappajadrone on suomalaisupseerin mukaan "mielenkiintoinen uutuus" ". Propagandaa on monenlaista. BBC:n artikkelissa avataan hieman, millaisia rahasummia kyseisellä alalla venäjällä liikkuu: Ukraine war: Putin influencers profiting from war propaganda

Luulin jo löytäneeni jonkinlaisen syy-yhteyden blogin satunnaisiin kävijäpiikkeihin, kun huomasin jälleen yhden rynnäkön alkaneen täsmällisesti samaan aikaan, kuin erääseen eurooppalaiseen instituutioon kohdistuneen palvelinestohyökkäyksen. Onneksi Yleisradiomme tarjoili suoran linkin kyseisen hyökkäyksen takana olleen tahon sosiaaliseen mediaan, ja jouduin toteamaan ettei syy-yhteyttä todennäköisesti ollutkaan, kun vertaa kävijädataa kyseisessä mediassa ilmoitettujen hyökkäysten määrään. Tai sitten venäläiset tekevät tässäkin vähän, mutta puhuvat paljon. Suomessa kun perinteisesti puhutaan vähän, mutta asiaa. 

Näissä merkeissä onkin hyvä lukea  artikkeli, jossa ihmetellään miksei uskoa tulevaisuuteen enää ole niin kuin ennen. Mieleeni juolahti lukiessa vain ajatus: autuaita ovat tietämättömät. Ehkä joskus tulevaisuudessa se lisätään johonkin kirjalliseen tuotokseen yhdessä muiden autuuden lauseiden kanssa. Tieto kuitenkin lisää tuskaa monella kielellä.

7.9.23

36 / 250 ( 6.08 - 20.19 )

Ruska tekee tuloaan. Sää tuntuu kääntyneen tasaisen harmaaksi ja kosteaksi. Ehkä pitäisi siis suunnata sienimetsään, kun ensimmäinen karvarousku tuli vastaan puoli metriä ulko-oven kynnyksestä.  

Sibirjak

Ryhdyin kirjoittamaan, kuinka kulunut kesä on ollut tomaattien kasvatuksen suhteen haastava ja olin jo syyttämässä koleutta ja kosteutta, kunnes tarkistin tehoisan lämpösumman kehityksen näillä korkeuksilla. Data osoittaa että tämän kasvukauden summa on jopa keskiarvoa suurempi ajankohtaan nähden, vaikka alkukaudesta hieman hitaasti liikkeelle päästiinkin. Ehkä olin itse hieman myöhässä kylvön suhteen. Ehkä taimet eivät kasvaneet aivan optimaalisissa olosuhteissa. Ehkä istutus ulos tapahtui juuri väärällä hetkellä viileämmän jakson alkaessa. Lopputuloksena kuitenkin ensimmäiset tomaatit ovat vasta nyt alkaneet kypsyä. Onneksi ennusteet lupaavat ainakin vielä kasvukaudelle jatkoa. 

Iso keltainen. 
Alan uskoa että isolla viitataan tämän kasvin kohdalla muuhun kuin hedelmien kokoon.

Toinen vaikuttava tekijä on varmasti ollut juuri parhaaseen sadonmuodostushetkeen osunut erittäin lämmin jakso yhdistettynä aavistuksen riittämättömään kasteluun. Tuon ajankohdan jälkeen hedelmöittyneetkään kukat eivät lähteneet enää muodostamaan kuin kääpiökasvuisia tomaatteja, vaikka muuten kasvu jatkuikin normaalisti. Isot keltaiset venähtivät lähes parimetrisiksi, vaikka katkoin niistä latvat jo elokuun ensimmäisinä päivinä. Sibirjak jäi luvatusti reilun metrin korkuiseksi. Lannoituksellakin on varmasti ollut oma osansa, todennäköisesti helppoliukoisen fosforin suhteen on ollut niukkuutta. Koemielessä annoin myös kaikkiin tomaatteihin kasvaa kaksi päähaaraa suuremman sadon toivossa, mutta en usko että sillä on ollut ainakaan suuremmin positiivista vaikutusta. Muuten itse kasvit ovat huomattavasti kasvuvoimaisemman oloisia ja terveempiä lehdiltään kuin viime vuonna, ottaen huomioon että käytössä on täysin sama kasvupohja. Ehkä talvivarastoinnin ajaksi hankin kaikkiin laatikoihin elinvoimaisemman lierokannan ja lisään luujauhoa jo tässä vaiheessa. 

Tomaattien seurana samoissa laatikoissa kasvoi myös rucolaa ja härkäpapua. Kahdeksasta kylvetystä pavusta kasvoi kuusi elinvoimaista tainta, jotka tuottivat yhteensä 72 siementä, siitä huolimatta että sekä ripsiäiset että kirvat iskivät juuri kukintavaiheessa. Perimmäinen tarkoitus näillä olikin olla lähinnä maanparannuskasveina, joten ei kai lainkaan huonosti useamman vuoden vanhoilta, elintarvikekäyttöön tarkoitetuilta pavuilta. Rucolaa on kasvanut enemmän kuin olen ehtinyt syömään ja jos olosuhteet jatkuvat vielä kohtuullisina, saatan saada siitäkin omaa siemensatoa. 

Ensi kesäksi jätän todennäköisesti Ison keltaisen pois kasvatuksesta. Sen sijaan otan tämän vuoden Sibirjakeista siemeniä talteen ja katson mitä niistä syntyy, onko lajien välillä tapahtunut havaittavaa ristipölytystä. Hedelmien muotovaihtelun perusteella mietin, onko sekään aivan täysin risteytymätön, vai johtuuko vaihtelu jopa samassa kasvissa ainoastaan ympäristötekijöistä. Toinen lajike ensi kaudelle tulee olemaan Maskotka, jonka siemenet tarttuivat mukaan alelaarista. Ehkä tämä aikainen lajike pienemmällä hedelmäkoolla ehtii varmemmin kypsyä täällä ennen pakkasia.