22 / 148

Toivottavasti Blogger pakkaa kuvia jotenkin, olin laiska ja latasin ne melkoisen raakoina.

Toukokuu on mennyt ohitse lähes huomaamatta. Osasyynä on saattanut olla se, että lähes kaksitoista tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa on touhunnut jatkuvasti jotain. Kello on soinut seitsemältä aamulla ja illalla on kaatunut sänkyyn jo parhaimmillaan yhdeksän jälkeen. En ollut vilkaissut sähköpostiakaan ainakaan viikkoon. 

Pohjoinen kutsui jälleen muutaman pakollista läsnäoloa vaativat koulupäivän merkeissä. Kevät on täällä melkein yhtä pitkällä kuin etelämmässä, mikä on sikäli hassua että lähtiessäni lunta oli vielä puoleen sääreen. Loppuviikosta on kyllä pakko lähteä jonnekin metsään. Huomenna on jokin polkujuoksuun liittyvän kiertueen tapahtumapäivä täällä, jossa voisi piipahtaa. Tosin samaan aikaan taitaa olla kaupunkiviljelijöiden kylvötalkoot... 

Olisi pitänyt jaksaa kuvata vielä ahkerammin ja perehtyä vähän enemmän tuon rungon säätöihin, en kuitenkaan oikein ehtinyt kuvaamaan edellisellä D100:lla vaikka tykästyinkin jo silloin sen säätöihin. Kennolle on vaan jostain ilmestynyt roska, joka näkyy häiritsevästi kuvissa. Pitäisi selvittää onnistuuko rungon puhdistus tällä kylällä, sillä ilman Photoshoppia en viitsi alkaa poistamaan sitä jälkikäteen. Gimp ja minä emme vielä puhu yhteistä kieltä. 

19 / 133

Kovin talvisista kuvista siirrytäänkin sitten astetta kesäisempiin kuviin. Suomi on pitkä maa ja kevään etenemistä voi nopeuttaa huomattavasti siirtymällä muutamia satoja kilometrejä etelämmäs. Hellekelit ovat tainneet nopeuttaa luonnon heräämistä entisestään, huomasin eilen että mustikka kukkii jo tienvarsilla, tosin metsässä varvut ovat hädin tuskin vielä saaneet silmuja avattua. Käen kukuntakin on jo kuultu ja ensimmäiset korvasienet syöty.

Että voi Suomessa suunniteltu kenkä olla ruma. Hankin ensimmäiset Feelmaxit testiin kun halvalla sain, muuten en kyllä moisia supermantöppösiä kinttuihini kiskoisi...

Harjoittelu on pitänyt päivät kiireisenä ja eilen oli melkeinpä ensimmäinen päivä yli viikkoon, kun sain olla aamuisen ja iltaisen eläintenhoidon välissä jouten. Käytin ajan hyväksi ja pyöräilin parikymmentä kilometriä suuntaansa käymään kaupassa. Jäätelöäkin tuli ostettua. Harmi sinällään, että Suomessa valmistettuja ns. aitoja jäätelöitä (3 kaveria, Jymy, tms) ei löytynyt kuin puolen litran pakkauksissa. Ei tee enää mieli ostaa tavallista tötteröä, joka on valmistettu rasvattomasta maidosta, palmuöljystä ja hyydykeaineista... Vinkiksi voin kertoa, että kannattaa testata Jymyn vegaaninen minttusuklaa, peittoaa melkein kermajäätelönkin.

Toinenkin harjoittelupaikka tälle kesälle varmistui, suuntaan sinne juhannuksen jälkeen ja suoritan vaadittavat tunnit mahdollisimman nopeasti, koska tilallisilla on ylitarjontaa ilmaisista työntekijöistä. Toivottavasti marjojen pölytys onnistuu Koillismaalla ja sato valmistuu aikaisessa vaiheessa, niin loppukesän voikin viettää sitten marjamättäillä.

Kuinka selvitä hengissä 12 tuntia julkisissa kulkuvälineissä ilman mahdollisuutta pysähtyä ruokailemaan? Testissä kuvassa näkyvä tuote, jossa positiivista lisäaineiden kohtuullinen määrä, kotimaisuus ja kartongista valmistettu pakkaus. Maku jätti hieman toivomisen varmaa, curryjauhe ei oikein toimi tällaisessa lisää vain vesi -tuotteessa. 

18 / 121

Vanha merkitysaita Pallastunturin juurella.

Voihan sitä opiskelijavappua viettää opiskellenkin. Tosin opiskelu keskittyi tähän Pallastunturin juurella sijaitsevaan erotusaitaan ja rajoittui tämän kuvan nappaamiseen. En käynyt tutustumassa aitaan tarkemmin, lähinnä hankalista keliolosuhteista johtuen. Sadekuurot ja auringonpaiste olivat pehmentäneet hankea sen verran, että lumikengillä pääsi kulkeman enää kohdista, joista joku muu oli aiemmin talven aikana mennyt. Pallastunturin aitaa käytetään lähinnä vasojen merkintään ja porojen kokoamiseen siirtotilanteissa.  

Oli mielenkiintoista käydä katsomassa ihmisiä juhlimassa hiihtokeskusvappua, vaikka en pahemmin baarissa aikaani viettänytkään. Hauskaa oli silti, vaikka ainoa reissulle varaamani pullo alkoholia, Lidlin normandialainen siideri, lähti itsekseen kävelemään mökin terassilta. On tuokin, kun yrität kerrankin juoda alkoholia, niin joku muu juo ne puolestasi. Toivottavasti voro osasi arvostaa hinta-laatusuhteeltaan melko hyvää omenasiideriä. 

Luonto-opastusta lappilaisittain.

Kävin myös kiipeämässä elämäni ensimmäisen kerran tunturin laelle, jos mukaan ei lasketa että olen muutaman kerran piipahtanut Rukan huipulla, tosin kuluttamatta nousuun omia voimiani. Kyseessä oli Kätkätunturi, jonne kulki kohtuullisen hyvin lumikengillä kuljettava reitti vielä tähän aikaan, vaikka silloin tällöin askel upottikin polulla. Ilman lumikenkiä polulle lähteneet vastaantulijat olivat useamman kerran uponneet reisiään myöten hankeen. Pääsin myös testaamaan Tubbsien kantarautoja käytännössä ja yllättävän hyvin ne toimivat, vaikka epäilinkin että kenkäni ovat niille liian pientä mitoitusta. Lähes antiikkisen vaellussauvani sompa sanoi sopimuksensa irti jo Pallaksella, pitäisi vihdoin hankkia vaellussauvapari vaikken uskokaan että ne tulevat kestämään seuraavia viittäkymmentä vuotta, ainakaan jos ovat samalla käsimatkatavaroihin mahtuvat. Vanha sauvakin kaipaa vaan uudet nahkaosat, ensi talvena sekin on toivottavasti valmis kestämään vaikka seuraavallekin sukupolvelle. Pehmeästä hangesta ylös kammetessa sauvat vaan ovat melko kätevät. 

© M.S