49 / 342

Isomman kirjoitusprojektin deadline lähestyy uhkaavasti, joten blogiinkin alkaa syntyä tekstiä. Huomenna tulee varmaankin suoritettua perusteellinen joulusiivous. Onneksi en varmaankaan ikinä tule kirjoittamaan gradua, saati väitöskirjaa. 

Päädyin jotain kautta seuraamaan Yle Areenassa sarjaa 18 - Clash of Futures (Historia: Euroopan uudet tuulet 1918 - 1939). En yleensä katso fiktiivisiä ohjelmia, mutta tässä sarjassa dokumentaarinen osuus oli niin merkittävä, että sarja jaksoi kiinnostaa lähes jokaisessa jaksossa. En ole perehtynyt Euroopan tuolloiseen tilanteeseen sen laajemmin kuin mitä peruskoulussa on opetettu, joten en osaa sanoa kuinka totuudenmukaisesta historian kuvaamisesta sarjassa on kyse fiktion takana. Tai kenen totuudesta on kysymys. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/11/historia-euroopan-uudet-tuulet-1918-1939-dokumentaarinen-draamasarja-unelmista

Ehkä tuon sarjan takia on tullut toisella korvalla seurailtua tämänhetkistä Ranskan tilannetta. Toisaalta median antaman kuvan perusteella kansan ovat saaneet kaduille samat syyt, kuin mitkä omasta näkökulmastani alkavat olla pinnalla myös Suomessa: Taloudellinen eriarvoistuminen ja epävarmuus tulevaisuudesta. Helsingin itsenäisyyspäivän mielenosoitukset eivät ole vielä kovinkaan pitkään jatkunut perinne, ainakaan nykyisessä muodossaan. En tiedä, kuinka todellisia ääriliikkeitä Euroopan ja Suomen liikehdinnän takana on, mutta yksi mielenkiintoinen ajatusjatkumo viimeaikaisesta pakolaisliikehdinnästä ja mahdollisesta äärimmäisiä mielipiteitä omaavien joukkojen järjestäytymisestä voidaan vetää. Mitä tapahtuu, kun joukolle nuoria miehiä, jotka ovat nähneet sotaa ja lähteneet etsimään parempaa elämää muualta löytämättä sitä, kerrotaan että ajamalla yhtä aatetta voidaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi? Enkä tarkoita tällä öyhöttämistä islamisaatiosta, se lienee vain medialla luotu keino saada ihmiset epäluuloisiksi toisiaan kohtaan. Pelolla on helppo hallita. 

Otin kuvakaappauksen Helsingin Sanomien artikkelista "Kymmeniä loukkaantunut, satoja pidätetty, poliisi käyttää kyynel­kaasua Pariisin pääkadulla – suora lähetys käynnissä". On mielenkiintoista, että tällaistakin tapahtumaa voidaan nykytekniikalla seurata suorana lähetyksenä. Voi vain pohtia, kuinka nykymedian reaaliaikaisuus vaikuttaa ihmisiin, niin mielipide- kuin tunnetasollakin. Leviävätkö aatteet ja ihmisten reagointi niihin niin nopeasti, että jossain vaiheessa siitä tulee hallitsematonta, kuten tavallaan on jo käynyt arabikeväässä. Todennäköisesti jostain päin maailmaa tälläkin hetkellä lähetetään livestreamia siitä, kun panokset ovat oikeita ja niiden kohteena on elävä ihminen. Milloin hämärtyy todellisuuden ja viihteen raja?

Kuvakaappausta ottaessani huomasin, että selaimen osoiterivi kertoo jollain tasolla, mitä kautta olen sivustolle päätynyt. Tämä osoite on Google-haun tulos. Kohdan artikkelista valitsin tuon valokuvan perusteella, se tuo mieleen ajatuksia menneisyydestä. 

49 / 340

Poden taas jonkinlaista sisällöntuottamiskriisiä blogin kanssa. Aina kun mietin, että voisin jostain aiheesta kirjoittaa, ajatus kuivuu kasaan ennen kuin saan sanaakaan paperille. Sama ongelma on ollut edelleen koulutehtävienkin kanssa. 

Vietin pari viikkoa etelässä lomailemassa koulutyöstä, eli toisin sanoen olin melkein kaksi viikkoa Keski-Suomessa lomittamassa toisessa harjoittelupaikoistani. Käytännön työ käy melkein lomasta. Lampaat ovat huomattavasti helpompia työtovereita kuin ihmiset. 

Tänne pohjoiseen saatiin vihdoin ja viimein lunta, oli ihana herätä tänä aamuna lumipyryyn, vaikkei herääminen ikinä ihanaa olekaan, ainakaan aikaisina aamuina. Kaksi hoidossa olevaa koiraa ovat kuitenkin pakottaneet heräämään yhteiskunnallisesti säädylliseen aikaan ja ulkoilemaan kolme kertaa päivässä. Arvelin että olen onnistunut syksyn aikana tiputtamaan oman kuntoni aivan totaalisesti, mutta niin vain koirat väsyvät lenkillä ennen minua. Pitäisi taas yrittää löytää liikkumisen ilo jostakin, en edes muista milloin olen viimeksi käynyt juoksemassa. 

Välillä mietin, että tänne voisi linkittää uutisia ja muita ajankohtaisia artikkeleita. Siten saisi ainakin luotua säännöllistä sisältöä, mutta toisaalta pelkkien linkkien tallentaminen ilman aukikirjoitusta ja pohdintaa tuntuu hieman hölmöltä. Olen taas ryhtynyt seuraamaan ahkerammin uutisvirtaa Amppareiden kautta ja eiliseltä jäi mieleen MTV:n entisen kirjeenvaihtajan Helena Petäistön artikkeli Ranskan viimeaikaisista tapahtumista. Vaikka tekstistä on aistittavissa ehkä hienoista asioiden suurentelua, on tilanne kuitenkin todellisuudessakin mielenkiintoinen. Ääriliikkeet ovat tekemässä itseään entistä näkyvämmiksi ja entisten sotilaiden mukanaolo, mikäli se pitää paikkansa, on huolestuttava ilmiö. Yhdistelmä nykyaikaisen sodan nähneitä ihmisiä ja nuoria, jotka kokevat ettei tulevaisuudella ole heille mitään hyvää annettavaa, on melkoisen räjähdysaltis. 

"Helena Petäistö kuvailee Ranskan mellakoita hirveimmiksi vuosikymmeniin: Urbaania sissisotaa jouluvaloissa – vaikea uskoa, että Macron enää nousisi tästä"

Tämän kirjoituksen kuvat voisivat olla vuoden parhaat otokset, ellei yksi niistä olisi tallennettu kesällä 2010. Jokin niitä on saattanut olla täällä esillä jo aiemminkin. Jotenkin nämä kuvat kuitenkin sopivat yhteen, ainakin omasta mielestäni. Mietiskelin että sarjan nimenä voisi olla Välillä, koska se on sopivan monitulkintainen niin kuin kuvien aiheetkin.