Isomman kirjoitusprojektin deadline lähestyy uhkaavasti, joten blogiinkin alkaa syntyä tekstiä. Huomenna tulee varmaankin suoritettua perusteellinen joulusiivous. Onneksi en varmaankaan ikinä tule kirjoittamaan gradua, saati väitöskirjaa.
Päädyin jotain kautta seuraamaan Yle Areenassa sarjaa 18 - Clash of Futures (Historia: Euroopan uudet tuulet 1918 - 1939). En yleensä katso fiktiivisiä ohjelmia, mutta tässä sarjassa dokumentaarinen osuus oli niin merkittävä, että sarja jaksoi kiinnostaa lähes jokaisessa jaksossa. En ole perehtynyt Euroopan tuolloiseen tilanteeseen sen laajemmin kuin mitä peruskoulussa on opetettu, joten en osaa sanoa kuinka totuudenmukaisesta historian kuvaamisesta sarjassa on kyse fiktion takana. Tai kenen totuudesta on kysymys. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/11/historia-euroopan-uudet-tuulet-1918-1939-dokumentaarinen-draamasarja-unelmista
Ehkä tuon sarjan takia on tullut toisella korvalla seurailtua tämänhetkistä Ranskan tilannetta. Toisaalta median antaman kuvan perusteella kansan ovat saaneet kaduille samat syyt, kuin mitkä omasta näkökulmastani alkavat olla pinnalla myös Suomessa: Taloudellinen eriarvoistuminen ja epävarmuus tulevaisuudesta. Helsingin itsenäisyyspäivän mielenosoitukset eivät ole vielä kovinkaan pitkään jatkunut perinne, ainakaan nykyisessä muodossaan. En tiedä, kuinka todellisia ääriliikkeitä Euroopan ja Suomen liikehdinnän takana on, mutta yksi mielenkiintoinen ajatusjatkumo viimeaikaisesta pakolaisliikehdinnästä ja mahdollisesta äärimmäisiä mielipiteitä omaavien joukkojen järjestäytymisestä voidaan vetää. Mitä tapahtuu, kun joukolle nuoria miehiä, jotka ovat nähneet sotaa ja lähteneet etsimään parempaa elämää muualta löytämättä sitä, kerrotaan että ajamalla yhtä aatetta voidaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi? Enkä tarkoita tällä öyhöttämistä islamisaatiosta, se lienee vain medialla luotu keino saada ihmiset epäluuloisiksi toisiaan kohtaan. Pelolla on helppo hallita.
Otin kuvakaappauksen Helsingin Sanomien artikkelista "Kymmeniä loukkaantunut, satoja pidätetty, poliisi käyttää kyynelkaasua Pariisin pääkadulla – suora lähetys käynnissä". On mielenkiintoista, että tällaistakin tapahtumaa voidaan nykytekniikalla seurata suorana lähetyksenä. Voi vain pohtia, kuinka nykymedian reaaliaikaisuus vaikuttaa ihmisiin, niin mielipide- kuin tunnetasollakin. Leviävätkö aatteet ja ihmisten reagointi niihin niin nopeasti, että jossain vaiheessa siitä tulee hallitsematonta, kuten tavallaan on jo käynyt arabikeväässä. Todennäköisesti jostain päin maailmaa tälläkin hetkellä lähetetään livestreamia siitä, kun panokset ovat oikeita ja niiden kohteena on elävä ihminen. Milloin hämärtyy todellisuuden ja viihteen raja?
Kuvakaappausta ottaessani huomasin, että selaimen osoiterivi kertoo jollain tasolla, mitä kautta olen sivustolle päätynyt. Tämä osoite on Google-haun tulos. Kohdan artikkelista valitsin tuon valokuvan perusteella, se tuo mieleen ajatuksia menneisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti