5 / 29

Hiljaista on taas pidellyt. Hiljaista on ollut liike kaupungissakin, kun pakkanen on pysytellyt lähempänä kolmeakymmentä astetta jo pari viikkoa. Asunnon sisälämpötilakin päätti asettua +15 asteeseen, muutaman päivän tunnustelun jälkeen otin pitkin hampain lisälämmittimen työpöydän alle hohkamaan.

Toinen hoidokeista.

Kai sitä voi itseään hulluna pitää, kun yli 25 asteen pakkasessa pyöräilee kymmenen kilometriä viedäkseen muovipakkaukset kierrätykseen. Olen mietiskellyt kirjoituksen aiheeksi sitä, miten yllättävän vähällä kulutustavaralla yksi ihminen tulee toimeen ja kuinka paljon jätettä syntyy. Olen nyt reilun vuoden, kohta puolitoista, asustellut itsekseni. Noin vuodessa sain kulutettua kilon pyykinpesujauhetta ja puoli pulloa astianpesuainetta, jota käytän lisäksi kaikkeen siivoukseen. Uskon ettei tämä kerro laiskuudestani kodinhoitoon, vaan siitä että Ecoverin käsitiskiaineet ovat todella riittoisia verrattuna kilpailijoihin ja pesevät hyvin jopa kylmällä vedellä tiskatessa. 

Lajittelen syntyvät roskat mahdollisimman tarkasti ja toimitan ne kierrätykseen. Yllä olevassa kuvassa on muovipakkauksia noin kolmen kuukauden ajalta. Jonkin verran enemmän kertyy kartonkipakkauksia, joiden kierrätyspiste onneksi on huomattavasti lähempänä. Lasi- ja metallipakkauksia olen vienyt kierrätykseen viime keväänä ja nyt niitä on kertynytkin kassillinen. Sekajätettä kertyy hieman vaihdellen hedelmäpussillinen viikossa tai kahdessa, joudun valitettavasti laittamaan biojätteen sekajätteen joukkoon, koska talossa ei ole kompostoria. Viime talvena kokeilin matokompostorin pitoa, mutta hollantilaiset onkimadot ja liian tiivis muovilaatikko eivät olleet toimiva yhdistelmä. 

En ole kierrätyksen suhteen fanaatikko, mutta en koe että sen suorittamisesta olisi elämässäni ylimääräistä vaivaa. En ole perehtynyt sen tarkemmin, kuinka hyväksi ympäristölle kierrättäminen nykymuodossaan todellisuudessa on. Tehokkainta olisi varmaankin välttää jätteeksi luokiteltavan materian muodostumista. Olen kuluttajana harkitsevainen, mutta satunnainen työnteko opiskelun ohella on tuonut mahdollisuuksia ja haluja tehdä muutamia hankintoja. Paikallisesta kirpputoriryhmästä löytyi käyttämätön isohko leikkuulauta, joka on valmistettu Suomessa käsityönä männystä. Löysin Emmy.fi:stä nahasta valmistetun pitkän hameen, jollaisesta olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta. Nyt pitäisi vain keksiä jokin muu kulkukeino kuin polkupyöräily, jotta hametta voisi jokapäiväisessä elämässä käyttää... Isompi tai ainakin kalliimpi hankinta oli uusi teltta yli kymmenen vuotta vanhan Haltin tilalle, joka ei ole uutenakaan pitänyt yläpuolelta tulevaa kosteutta ulkopuolella ja päästi viime syksynä kosteuden alapuoleltakin läpi. Uusi teltta on sekin käytetty, Fjällräven Abisko Shape kahdelle hengelle mitoitettuna. Toivottavasti se kestää vähän kauemmin kuin tuo Halti. Samalla poistuu hyvä tekosyy keskittää luonnossa yöpyminen vain kesäajalle. 

Harmi ettei puhelimen kamera kykene lähes lainkaan toistamaan pohjoisen valon värejä. 

Yritin olla tehokas ja kirjoitin tämän tekstin samalla kun istun luennolla. Ei välttämättä paras ratkaisu. 

2 / 7

Näin se uusi vuosi on ehtinyt jo toiselle viikolleen. Joutuu taas keskittymään päivämääriä kirjoittaessa, ettei lipsauta vanhaa vuotta. Euroopassa epävakaisuudet jatkuvat. 

Suomalainen unelma. Ei ketään muuta.

Etelänlomalla tuli käytyä sukuloimassa, juhlimassa ja testaamassa, voiko kauppakeskus Rediin eksyä. Onhan se kyllä perinteiseen ostoskeskusmalliin verrattuna sekava, muttei sinne nyt kirjaimellisesti voi eksyä. Ihminen eksyy siinä hetkessä, kun panikointi alkaa. 

Virkattujen pitsiliinojen uusi elämä 

surkealaatuisessa kuvassa.

Muutakin kulttuurista sisältöä tuli tankattua EMMA:ssa. Halusin nähdä siellä olleen teoksen, jossa osittain nestemäinen massa liikkuu pleksistä rakennetussa laatikossa sen kallistelun voimasta. Jokainen joka on nähnyt bussin ikkunan kerrosten väliin joutunutta vettä, tunnistanee ilmiön. Olen itsekin miettinyt miten sen saisi toteutettua esityskelpoisesti. Toinen asia joka herätti mielenkiinnon oli Outi Pieskin näyttely Čuolmmadit, joka päättyi eilen. Muutama maalattu teos miellytti erityisesti, harmi ettei niistä ollut saatavana julistetta. 

Alicja Kwade: Trans-For-Men

Tuliaisina toin hieman yllättäen haltuuni päätyneen volgansienen, tai millä nimellä tätä kombucha:ksi kutsuttua käymistuotetta valmistavaa, hiivojen ja bakteerien muodostamaa limalöllykkää nyt haluaakaan kutsua. Olen hieman skeptinen, kuinka eloisa kulttuuri on kyseessä parin purkinvaihdoksen ja pitkän matkustuksen jälkeen. Juna pohjoiseen ei tällä kertaa ollut kuin vajaat kolme tuntia myöhässä. En ole ennen kokeillut teen fermentointia, vaikka muutaman kerran on tullut kaupallista kombuchaa maisteltua. Toinen kerta tapahtui eräänä kesäpäivänä, kun kuski päätti avata autossa pyörineen, jonkin pientuottajan valmistaman kombuchapullon ajaessaan, pitäen pulloa reisiensä välissä. Onneksi tiellä ei sillä hetkellä ollut vastaantulijoita, sillä auton kattoon asti suihkunnut valkoinen vaahtopatsas olisi saattanut herättää epätoivottua huomiota. Saapa nähdä mitä tästä syntyy. 

Erehdyin joulunaikaan käymään myös vaa'alla ja kyllähän se kertoi syyn, miksi kaikki housut ovat alkaneet tuntua liian pieniltä. Onneksi seuraavat pari viikkoa tulee ulkoiltua useamman kerran päivässä, vaikka lenkkikavereilla itseäni huonompi kunto onkin. Pitänee myös käydä testaamassa tämän kylän uimahalli, löysin vihdoin itselleni tarpeeksi tiiviin uimalasit. Paha vain, että ne ovat lasten kokoa ja malli muistuttaa snorkkelin maskia. Kaikki aikuisten koon mallit olivat totaalisesti liian isoja. 

Jos ihmisen iäksi muutettuna vuosia alkaa olla mittarissa 70, voi kai sitä jo vähän väsyttääkin. Silti tällä on koirakaksikosta huomattavasti parempi kunto.