29.1.19

5 / 29

Hiljaista on taas pidellyt. Hiljaista on ollut liike kaupungissakin, kun pakkanen on pysytellyt lähempänä kolmeakymmentä astetta jo pari viikkoa. Asunnon sisälämpötilakin päätti asettua +15 asteeseen, muutaman päivän tunnustelun jälkeen otin pitkin hampain lisälämmittimen työpöydän alle hohkamaan.

Toinen hoidokeista.
Kai sitä voi itseään hulluna pitää, kun yli 25 asteen pakkasessa pyöräilee kymmenen kilometriä viedäkseen muovipakkaukset kierrätykseen. Olen mietiskellyt kirjoituksen aiheeksi sitä, miten yllättävän vähällä kulutustavaralla yksi ihminen tulee toimeen ja kuinka paljon jätettä syntyy. Olen nyt reilun vuoden, kohta puolitoista, asustellut itsekseni. Noin vuodessa sain kulutettua kilon pyykinpesujauhetta ja puoli pulloa astianpesuainetta, jota käytän lisäksi kaikkeen siivoukseen. Uskon ettei tämä kerro laiskuudestani kodinhoitoon, vaan siitä että Ecoverin käsitiskiaineet ovat todella riittoisia verrattuna kilpailijoihin ja pesevät hyvin jopa kylmällä vedellä tiskatessa. 


Lajittelen syntyvät roskat mahdollisimman tarkasti ja toimitan ne kierrätykseen. Yllä olevassa kuvassa on muovipakkauksia noin kolmen kuukauden ajalta. Jonkin verran enemmän kertyy kartonkipakkauksia, joiden kierrätyspiste onneksi on huomattavasti lähempänä. Lasi- ja metallipakkauksia olen vienyt kierrätykseen viime keväänä ja nyt niitä on kertynytkin kassillinen. Sekajätettä kertyy hieman vaihdellen hedelmäpussillinen viikossa tai kahdessa, joudun valitettavasti laittamaan biojätteen sekajätteen joukkoon, koska talossa ei ole kompostoria. Viime talvena kokeilin matokompostorin pitoa, mutta hollantilaiset onkimadot ja liian tiivis muovilaatikko eivät olleet toimiva yhdistelmä. 

En ole kierrätyksen suhteen fanaatikko, mutta en koe että sen suorittamisesta olisi elämässäni ylimääräistä vaivaa. En ole perehtynyt sen tarkemmin, kuinka hyväksi ympäristölle kierrättäminen nykymuodossaan todellisuudessa on. Tehokkainta olisi varmaankin välttää jätteeksi luokiteltavan materian muodostumista. Olen kuluttajana harkitsevainen, mutta satunnainen työnteko opiskelun ohella on tuonut mahdollisuuksia ja haluja tehdä muutamia hankintoja. Paikallisesta kirpputoriryhmästä löytyi käyttämätön isohko leikkuulauta, joka on valmistettu Suomessa käsityönä männystä. Löysin Emmy.fi:stä nahasta valmistetun pitkän hameen, jollaisesta olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta. Nyt pitäisi vain keksiä jokin muu kulkukeino kuin polkupyöräily, jotta hametta voisi jokapäiväisessä elämässä käyttää... Isompi tai ainakin kalliimpi hankinta oli uusi teltta yli kymmenen vuotta vanhan Haltin tilalle, joka ei ole uutenakaan pitänyt yläpuolelta tulevaa kosteutta ulkopuolella ja päästi viime syksynä kosteuden alapuoleltakin läpi. Uusi teltta on sekin käytetty, Fjällräven Abisko Shape kahdelle hengelle mitoitettuna. Toivottavasti se kestää vähän kauemmin kuin tuo Halti. Samalla poistuu hyvä tekosyy keskittää luonnossa yöpyminen vain kesäajalle. 

Harmi ettei puhelimen kamera kykene lähes lainkaan toistamaan pohjoisen valon värejä. 
Yritin olla tehokas ja kirjoitin tämän tekstin samalla kun istun luennolla. Ei välttämättä paras ratkaisu. 

2 kommenttia:

  1. Huh, olet sinä kyllä viitseliäs, kun jaksat pyöräillä noin kylmässä kierrätyksen takia! Tuosta voisi moni (kuten meikäläinen) ottaa oppia!

    Ihana hoidokki. :-) Onko hän hoidossa pitkäänkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ja edellisessä postauksessa esiintynyt kaverinsa ovat minulla aina välillä hoidossa, samassa pihapiirissä tosin asustelen kuin heidän omistajansa, että pyörivät elämässä mukana välillä muutenkin. :)

      Poista