24.11.18

47 / 328

Kuva: KeksKlip CC BY-SA 2.0 
Julkaisen täällä erään koulutehtävän, joka ei kai ikinä palautunut ohjaajalle, kun ymmärsin tehtävänannon hieman liian perusteellisesti. Muutaman dian PowerPoint:kin olisi riittänyt, tein sen lisäksi summittaisen katsauksenkin aiheena öljypellava. 


Öljypellava


Öljypellava (Linum usitatissimum L.) on 30 – 60 cm korkea ruohokasvi. Siemenet valmistuvat kotahedelmissä, joita on kutsuttu sylkyiksi. Yhdessä siemenkodassa voi olla korkeintaan kymmenen siementä, useimmiten kuitenkin 6 – 8. Siemensato hehtaaria kohden on 500 – 1500 kg, riippuen kasvuolosuhteista ja viljelytekniikasta. Vuonna 2018 öljypellavaa viljeltiin Suomessa 950 hehtaarilla, parhaimpina vuosina viljelyala on ollut yli 2000 hehtaaria. Siemeniä joudutaankin tuomaan ulkomailta, lähinnä Euroopasta. Öljypellavalajikkeita on viljelty Suomessa 1900-luvun loppupuolelta lähtien.

Öljypellava menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I – II, vaikka myös Pohjanmaalla vyöhykkeellä III on saatu kohtuullisia satoja. Sen kasvuaika on noin 120 vuorokautta, jossa itämisestä kukinnan alkuun menee 45 – 60 päivää, kukintaan 15 – 25 päivää, kukinnan jälkeiseen vaiheeseen 20 – 25 päivää ja tuleentumiseen 30 – 40 päivää. Öljypellava kestää sirkkalehtivaiheessa muutamia pakkasasteita ja taimettumisen jälkeen jopa lähes kymmenen pakkasastetta. Se ei myöskään ole arka syksyn kylmyydelle, jos keli on kuiva.

Kasvupaikan on hyvä olla lämmin ja aurinkoinen, muttei poutiva. Otolliset tuuliolosuhteet auttavat kasvuston kuivumisessa tuleentumisen jälkeen. Parhaiten öljypellavalle sopivat hikevät hieta- ja savimaat, turvemailla öljypellava ei menesty. Se pärjää kohtuullisesti happamassakin maassa, kunhan pH ei laske alle 5,5: optimaalisin happamuus on pH 6,5. Liiallista typensaantia tulee välttää, sillä se voi aiheuttaa lakoontumista ja myöhäisemmässä kasvuvaiheessa sivu- ja jälkiversoja, sekä viivästyttää varsien kuihtumista. Suositeltava typpimäärä hehtaarille on 40 – 60 kg, hietamaille vähemmän ja savimaille enemmän. Fosforia ei tarvota välttämättä lainkaan, jos ravinnetase on välttävä tai hyvä, heikon taseen maille suositellaan korkeintaan 10 kg hehtaarille. Kaliumia öljypellava käyttää lähes yhtä paljon kuin typpeä, 30 – 50 kg / ha. Muita tärkeitä ravinteita ovat rikki ja sinkki. Karjanlantaa tai muita hitaasti typpeä luovuttavia ravinteita käytettäessä kannattaa maa kyntää ja lannoittaa jo syksyllä.

Sopiva viljelykierto on kolmesta neljään vuotta. Öljypellava on hyvä esikasvi viljoille, koska se parantaa maan vesitaloutta, vaikkei olekaan erityisen syväjuurinen. Viljasatojen on huomattu olevan suurempia lohkoilla, joilla on ollut esikasvina pellava. Pellavalle käyvät esikasveiksi kaikki muut, paitsi typpeä maahan sitovat palko- ja nurmipalkokasvit, sekä rypsi, rapsi, peruna ja sokerijuurikas yhteisten taudinaiheuttajasienisukujen takia. Suomalaisia öljypellavalajikkeita ovat Helmi ja Heljä, muita viljeltyjä lajikkeita mm. Laser ja Abacus.

Kylvö voidaan suorittaa melko kylmäänkin maahan, sillä öljypellava tarvitsee paljon kosteutta kasvun alkuvaiheessa. Siemenmäärä hehtaarille on 70 – 90 kg, taimitiheys 700 – 900 kpl neliöllä. Siementen itävyydessä saattaa olla suuriakin vaihteluita. Kylvösyvyys on 2 – 3 cm. Syksyllä kynnetyille lohkoille tasausäestys ennen kylvömuokkausta on hyvä tehdä etenkin herkästi kuivuvilla mailla. Jyräys heti kylvön kylvön jälkeen pidättää kosteuden maassa. Öljypellava voidaan kylvää myös aluskasvin kanssa, jolloin rikkakasvit pysyvät paremmin kurissa. Myös viljely seoskasvustona esimerkiksi rypsin kanssa on mahdollista, sillä niiden siemenet on helppo lajitella erilleen ja rypsikasvusto helpottaa pellavan puintia.

Öljypellavaa saattavat vaivata kasvitaudit, kuten harmaahome, pahkahome, taimipolte, versolaikku, härmä ja pellavaruoste; etenkin kosteina kesinä ja käytettäessä peittaamatonta siementä. Kasvituholaiset eivät yleensä vaikuta satoon merkittävästi. Rikkakasveja vastaan öljypellavan kilpailukyky on heikko, siksi se pitäisikin kylvää lohkolle, joka on vapaa kestorikkakasveista. Kemiallista torjuntaa voidaan suorittaa taimien ollessa 5-10 cm korkuisia. Luomuviljelyssä rikkakasveja voidaan torjua äestyksellä vielä pellavan taimien ollessa 15 cm korkuisia.

Puintiin käyvät viljanpuimurit, joiden terälaitteiden tulee olla hyvässä kunnossa, sillä öljypellavan varsi on sitkeä. Sänki on syytä jättää pitkäksi. Siemenet vaurioituvat herkästi, joten säätöjä kannattaa tarkistaa puinnin aikana. Kasvusto on puintikypsää, kun sylkyt ovat muuttuneet harmahtavan ruskeiksi, ne helisevät ja lehdet ovat tippuneet varsista. Puinti voidaan suorittaa jopa loka – marraskuussa kunhan kasvusto pysyy kuivana. Sato on kuivattava neljän tunnin sisällä puinnista. Kuivausilman lämpötila ei saa ylittää 65 °C. Tavoiteltava varastointikosteus on 8 %, 6,5 % kosteudessa öljyn puristaminen siemenistä vaikeutuu ja yli 10 % kosteudessa siementen laatu ei säily hyvänä. Elintarvikelaatuisen pellavansiemenen täytyy olla hehtolitrapainoltaan yli 65 kg, puhtauden 99 % ja öljypitoisuuden vähintään 40 %. Siemenistä puristetun öljyn lehtivihreäpitoisuuden pitää jäädä alle 1,0 milligrammaan kilossa öljyä.

Pellavansiemenet sisältävät luontaisesti syanogeenistä glykosidiä, linamariinia. Linamariini hajoaa ruoansulatuksessa, jolloin siitä vapautuu syaanivetyhappoa eli syanidia. Myrkyllisen syanidin vapautuminen on kuitenkin niin hidasta, että pitoisuudet elimistössä eivät kohoa vaaralliselle tasolle, ellei siemeniä syödä hyvin suuria kerta-annoksia. Myös kuumennus vähentää syaanivedyn muodostumista tai estää sen kokonaan paahdetuissa pellavatuotteissa. Pellava kerää herkästi myös maaperän raskasmetalleja, etenkin kadmiumia.

Pellavansiemeniä käytetään sekä ihmisravinnoksi, eläinten rehuksi, että teollisuudessa. Siemenistä puristettua öljyä käytetään esimerkiksi puunsuojatuotteissa, joista tunnetuin lienee pellavaöljystä, hartsista ja tärpätistä sekoitettu vernissa. Sekoittamalla siihen pigmenttejä saadaan pellavaöljymaalia. Öljyä voidaan käyttää myös öljyvärimaalauksessa. Puhdistettuna kylmäpuristettu pellavansiemenöljy käy myös elintarvikkeeksi. Puristuksessa syntynyt rouhe on erinomainen kuitulisä ruokavalioon, mutta suositeltavaa on käyttää sitä vain kaksi ruokalusikallista päivässä yllämainittujen haitta-aineiden takia. Liotetuista pellavansiemenistä tehty lima on hyväksi ruuansulatuksen häiriöissä sekä ihmisille, että eläimille.

Pellavansiemenen keskeiset terveysvaikutukset perustuvat sen sisältämään ravintokuituun,
rasvahappoihin ja lignaaneihin. Se sisältää melko paljon omega-3 -rasvahapon esiastetta alfalinoleenihappoa (ALA), jota ihmisen elimistö ei pysty itse tuottamaan ja jota on suositeltavaa saada ravinnosta enemmän kuin yleisempää linoleenihappoa, omega-6 -rasvahappoa. ALA vaikuttaa mm. sikiön kehitykseen, ihon, kynsien ja hiusten terveyteen, veren hyytymiseen, tulehdusreaktioiden hillitsemiseen sekä solukalvojen kimmoisuuteen. Omega-3-rasvahapoilla voi olla yhteyttä myös mielen hyvinvointiin.

Pellavasiemenen sisältämiä proteiineja ovat albumiini, globuliini, gluteliini ja prolamiini. Näillä saattaa olla positiivinen vaikutus sydän- ja verisuoniterveyteen niiden verenpainetta laskevien ominaisuuksien takia. Pellavansiemenrouhe sisältää keskimäärin 37 % ravintokuitua, josta suurin osa on liukenematonta. Liukenematonta kuitua on tärkeä saada ravinnosta, sillä se lisää ulosteen massaa, pehmentää sen rakennetta ja nopeuttaa läpikulkua ruoansulatuskanavassa. Siemenrouheen liukenevat kuidut saattavat vaikuttaa positiivisesti veren kolesterolipitoisuuteen sitomalla ravinnon rasvoja ja edesauttamalla niiden poistumista elimistöstä. Pellavansiemenrouhe sisältää lignaania keskimäärin 7 g kilossa. Lignaanit ovat kasviestrogeenejä, jotka muistuttavat ihmisen itsensä tuottamia estrogeenejä ja joilla on osoittautunut olevan hormonaalisia vaikutuksia. Tällä saattaa olla vaikutuksia etenkin naisten hormonaalista perää olevien syöpien, esimerkiksi rintasyövän, kehittymiseen tai paranemiseen.

Öljypellavan varsia ei hyödynnetä samaan tapaan kuin kuitupellavasta. Niiden käyttömahdollisuuksia on kuitenkin selvitetty vuosituhannen vaihteessa, jolloin on tutkittu varsista saadun kuidun käyttöä muun muassa kasvualustana kasvihuone- ja sieniviljelyssä, sekä eristemateriaalina rakennuksissa ja komposiittien raaka-aineena. Tällä hetkellä pellavaa käytetään muun muassa hirsirakentamisessa pellavariveenä ja erilaisina eristeinä sekä eläinten kuivikkeena. Näistä ensiksi mainittuja valmistaa suomalainen Isolina Oy, joka käyttää suomalaisen öljypellavan varresta saatavaa kuitua. Kuivikkeena on Suomessa saatavilla EURO-LIN® -merkin pellavapäistäreestä valmistettua kuiviketta, jonka valmistusmaasta ei kuitenkaan ole saatavilla tietoa. 

Lähteet:

Järvenää, Markku, Salo, Riitta (toim.). 2000. Pellavan monet mahdollisuudet. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat pellavahankkeet 1995 – 2000. http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja73.pdf viitattu 19.11.2018

Kasi, Marjo. 2018. Öljypellavan pitkät perinteet. FutureCrops – Uusia kasvilajeja tuotantoon, tietoa ja elämyksiä kysynnän ja liiketoiminnan tueksi. 23.3.2018 https://www.luke.fi/futurecrops/fi/elamammekasvit/kasvien-kuvauksia/oljypellavan-pitkat-perinteet/ viitattu 19.11.2018

Keskitalo, M. Hakala, K. Peltonen, S. Harmoinen, T. (toim.). 2017. Erikoiskasvien viljely.

Linnainmaa, Eeva. 10.8.2017. Maaseudun Tulevaisuus. Pellava on kaksijakoinen kasvi: "Parhaimmillaan öljypellavan puinti on helppoa ja mukavaa".

Mavi. Viljat, öljykasvit, herneet ja härkäpapu lajikkeittain 2018. https://www.vyr.fi/document/1/735/3d6172b/tilast_cfa52da_VYR_viljat_ja_oljykasvit_lajikkeittain_2018.pdf viitattu 19.11.2018

Mensonen, Kaisa. 2009. Kirjallisuusselvitys öljypellavan ravitsemuksellisista ominaisuuksista. Elintarviketeollisuusliitto Ry.

Peltonen, Jari (toim.). Elintarviketeollisuusliitto ry, Öljypellavayhdistys. 2010. Öljypellavan viljelyopas. http://www.hyvinvointiapellavasta.fi/tiedostot/pellavaopas.pdf viitattu 19.11.2018
klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)