11 / 77 ( 6.25 - 18.26 )

Päivä on virallisesti yötä pidempi. Valo voittaa pimeyden. Viime yönä olisi ollut täydellinen kuutamo käydä juoksemassa metsässä ilman keinovaloa. 

Virtaa...

Tässä taannoin oli sosiaalisen median koulutus, jota ehkä jopa odotin mielenkiinnolla. Jälkeen päin voin todeta vain, että onneksi valtio maksaa. Kurssin sisältö tiivistettynä yhteen lauseeseen: Postatkaa hauskaa sisältöä TikTokkiin. 

Taidan kuitenkin jatkaa aiheeseen perehtymistä perinteikkäämpiä väyliä kunnioittaen. Koulutuksesta jäi kuitenkin mieleen myös, kun joku esitti kysymyksen, millä virkamiehet saataisiin viestimään sosiaalisessa mediassa, jos se ei ole heille luonteva ympäristö toimia. Itse ehdotin paremman puutteessa, että käydään tykkäämässä julkaisuista, mikä on tietenkin vaikeaa jos ei sitä ensimmäistäkään postausta synny. Tykkäykset ovat äärimmäisen mielenkiintoinen ilmiö sosiaalisessa mediassa, ehkä jopa oleellinen osa koko rakennelman tukirankaa. Olen ainakin kuullut tilanteista, jossa tykkäysten määrän lasku on aiheuttanut murtumisia. Yleensä kai näemme enemmän sisältöä, josta joku muukin on tykännyt? Unohtamatta että omat tykkäyksemme määrittävät varmasti hyvin suurelta osin sitä, millaisena sosiaalinen media meille näyttäytyy. 

Itse olen käsittänyt tykkäykset lähinnä työkaluna selvittää, kuinka moni julkaisun on mahdollisesti nähnyt. En luota kovinkaan vahvasti siihen, että jokaisen tykkäyksen takana olisi luonnollinen henkilö, ajatellen lähinnä sekä botteja että sitä, kuinka todennäköistä on, että sovellukset lisäilevät käyttäjien tykkäyksiä myös omaehtoisesti. Toki joissain tapauksissa kyse on varmasti myös inhimillisestä virheestä. Vahinkotykkäys. Vaikka pyrin käsittelemään tykkäyksiä lähinnä analyyttisesti, niin kyllähän se ensimmäinen 500, 1000 ja 5000 ovat jääneet mieleen. Miljoonaan on vielä hieman matkaa enkä usko että omilla valokuvaustaidoillani ikinä päästään sinne asti. 

Muutama päivä sitten oli muistaakseni Helsingin Sanomissa artikkeli, joka käsitteli suomalaisia salaliittoteorioita ja niihin uskomista. Yhtenä vaihtoehtona mainittiin epäluulo siitä, että puhelin salakuuntelee käytyjä keskusteluita. Vedän foliohatun päähäni ja totean, että mainittuani etäkahvitunnilla sanan ajokortti, näin muutaman päivän pelkkiä autokoulumainoksia, vaikken ole tehnyt niihin liittyviä hakuja ikuisuuksiin. Syötettyäni luottokorttitietoni t-paitaa tilatessani, Facebook alkoi mainostaa minulle yleisimmin käyttämäni elintarvikeliikkeen tarjouksia juuri hieman ennen kellonaikaa, kun lähes säännönmukaisesti asioin siellä. Kaiken huipuksi eilen illalla juuri ennen nukahtamista bongasin BBC:n Ukrainaseurannasta tämän uutisen. 

Tai ehkä kaikki edellä mainittu on vain sattumaa ja epätodennäköisyyksiä. En olisi muuten ottanut tätä uutista talteen, mutta ihastuin tuohon sanayhteyteen "occupied". En ole katsonut alkuperäistä videota, joten en tiedä käännöksen oikeellisuutta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tietoa Ukrainan tilanteesta päätyy kiinalaisille TikTokin kautta, vai onko sensuuri niin vahvaa että ilmiö jää hyvinkin paikalliseksi. Yksi syy itselleni katsoa karsaasti kyseistä sovellusta on sen kiinalainen alkuperä. Luotan siihen että myös lännessä kehitetyt sovellukset keräävät minusta vähintään yhtä paljon dataa, mutta toivon että sitä ei sentään tulla käyttämään vastoin ihmisoikeuksiani. Oli sinänsä mielenkiintoista muutama vuosi sitten, kun paikallinen urheiluseura järjesti esiintymisen yhdessä kiinalaisen delegaation kanssa, jonne sisäänpääsy oli ilmainen kunhan kerroit koko nimesi ja osoitteesi, turvallisuussyistä. Jätin menemättä. Eiköhän jonnekin paikantunut tieto siitä, että istuin kiltisti kotona. 

Tieto on valtaa ja internet tiedon valtatie.