9.6.19

23 / 160 ( 2.35 - 0.00 )

Tämän päivän kohdalle on auringon laskuajankohdalle merkitty viiva aivan kuten Utsjoellekin. Todennäköisesti sillä lienee tarkoitettu keskiyötä Oulun korkeudella. Täälläkin auringonlaskun ajankohdan tilalla on viiva heinäkuulle asti.



Back in business. Viikko on sujunut pääasiassa englantia puhuen. Onneksi puhekumppanit ovat pääosin Ranskasta ja Espanjasta, niin oikea sanajärjestys ja aikamuodot eivät mene oppikirjojen mukaan. Melting husky.

Sain palautettua vihdoin yhden tehtävän, melkoisesti myöhässä tosin. Takaisin tuli kommentti "olisit saanut vitosen, jos olisit palauttanut ajoissa". Olenko aiheesta huolissani, jos tällaisesta vasemmalla kädellä, kieli poskessa, pari tuntia ennen palautusta aloitetusta tekstistä saisi kiitettävän arvosanan?


Metsänomistajan omatoiminen metsätyö 

Omatoiminen metsätyö voitaneen käsitteenä kääntää myös oma-aloitteiseksi metsätyöksi. Vähimmillään se voisi siis olla kaupunkilaistuneen metsänomistajan vierailu omistamallaan metsäpalstalla, yhdessä puunkorjuusta vastaavien tahojen kanssa suunnittelemassa, miten metsänhoidollisia toimenpiteitä suoritetaan sen sijaan, että hän hoitaisi kaiken metsän käyttöön liittyvän sähköisiä kanavia käyttäen käymättä koskaan katsomassa miten asiat luonnossa ja todellisuudessa ovat. Periaatteessa omatoimiseksi metsätyöksi voitaisiin laskea myös metsää omista-van metsäkoneurakoitsijan omilla maillaan suorittama koneellinen työ hankinta-kauppojen yhteydessä. Näin ollen omatoimisen metsätyön käsite voidaan määritellä melko laajalla skaalalla.

Nykypäivän keskiarvo omatoimista metsätyötä tekevästä metsänomistajasta vedettäneen jonnekin taajama-alueen ulkopuolella asuvan, metsänhoitotyöhön sopivaa konekalustoa ja perinteikästä tietotaitoa omaavan henkilön sekä kaupungissa asuvan, pottiputkea ja raivaussahaa kerrostalon häkkivarastossa jemmailevan perintömetsänomistajan välille. Yhteistä näille molemmille todennäköisesti on ainakin se, että omalla työllä pyritään laskemaan metsän hoitotöistä aiheutuvia kustannuksia. Kaupungissa asuva metsänomistaja pääsee samalla nauttimaan luonnosta ja sen suomista hyvinvointivaikutuksista yhdistettynä fyysisiin harjoitteisiin. 

Kantar TNS Agri Oy:n maaliskuussa vuonna 2019 tekemän kyselytutkimuksen mukaan vain noin puolet metsänomistajista suorittaa itse istutustöitä. Etenkin pienillä alle 19 hehtaarin metsätiloilla se oli useimmiten ulkoistettu jonkun muun tehtäväksi. (Palokallio, 2019) Istutus on varma keino saattaa metsä uudelleen kasvuun, etenkin kun sitä edeltää kullekin kasvupaikkatyypille sopiva maanmuokkaus. (Metsäkustannus, 2018). Useimmiten Suomessa istuttamalla uudistetaan kuusikoita, mutta myös lehtipuita ja mäntyjä voidaan kasvattaa taimiaineksesta, vaikka tilanteesta riippuen hyvä lopputulos voidaan saada aikaan myös kylvämällä, mikä nykyään suoritetaan yleensä koneellisesti maanmuokkauksen yhteydessä. 

Taimikon varhaiset hoitotyöt heinäys ja vesakon perkaus ovat helposti opittavia ja toteutettavia toimia metsänomistajalle, niitä suorittaakin omatoimisesti jopa kolme neljästä. (Palokallio, 2019) Heinäkasvuston poisto antaa taimille paremmat kasvuolosuhteet ja se kannattaakin ensimmäisen viiden vuoden aikana tehdä jopa kaksi kertaa vuodessa. Kun taimet ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin, ovat myös lehtipuiden vesat venyneet pituutta varjostamaan niitä. Perkaaminen käy helposti raivaussahalla uudeltakin metsänomistajalta. 

Taimikon hoito ja harvennus vaatii jonkin verran perehtymistä, mitkä puuyksilöt säästetään ja kuinka paljon puita jätetään hehtaarille. Ihanne on, jos puuyksilöiden välille jää 2 – 2,5 metriä. Liian tiheässä olevat latvukset aiheuttavat kasvun hidastumista ja vaikeuttavat ensiharvennuksen hyödyntämistä tehokkaasti esi-merkiksi energiapuuna. Kuusentaimikon sopiva harvennuspituus on 3 – 4 metriä, koivuntaimikon 4 – 7 metriä ja männyntaimikon 5 – 7 metriä. (Rantala, 2018) Taimikon harvennustyö on käsityövaltaista, mutta sen suorittamisella voidaan paran-taa puun saantoa ensiharvennusvaiheessa, kun vioittuneet yksilöt poistetaan ja määritellään puulajien suhde. 

Pystykarsintaa on myös mahdollista suorittaa ilman suurempia investointeja metsänomistajan toimesta. Vuonna 2019 sitä kertoi suorittavansa lähes joka neljännes metsänomistajista, etenkin niistä, joiden metsätilat olivat pieniä. (Palokallio, 2019) Pystykarsinnassa pyritään tuottamana mahdollisimman laadukasta oksatonta tyvitukkia karsimalla etenkin männyn ja rauduskoivun runkoja, kun ne ovat noin kymmenen metrin pituisia. Rungoista poistetaan kuolleet ja elävät oksat noin puolelta matkaa puun pituudesta, varoen kuitenkin poistamasta liikaa eläviä oksia ja vaurioittamasta puun pintaa. Hehtaarilta karsitaan noin 400 parhaimman laa-tuista runkoa, jotka kasvatetaan päätehakkuuvaiheeseen asti. 

Ensiharvennus voidaan suorittaa koneellisesti, mutta pienellä harjoittelulla se onnistuu myös metsänomistajalta, kunhan välineet ovat asialliset ja kunnossa. Tärkein työväline on moottorisaha, jonka hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota etenkin painoon, käyttöominaisuuksiin ja varaosien saatavuuteen. Sahan lisäksi tarvitaan asianmukaiset turvavarusteet. Tärkein hankinta on kuitenkin taito suorit-taa puiden kaadot ja välineiden käyttö turvallisesti. (Riikilä, Mykkänen, 2009) Ensiharvennuksessa jätetään hehtaarille noin tuhat runkoa. (Rantala, 2018) 

Kun puutavaraa esimerkiksi käsin suoritetun ensiharvennuksen jälkeen kootaan kuljetukseen pois metsäpalstalta, tarvitaan useimmiten konevoimaa. Tällaiseen käyttöön sopii traktori tai mönkijä varustettuna sopivalla peräkärryllä ja muulla kalustolla. Kaupungissa asuvalle omatoimiselle metsänomistajalle mönkijä voi olla hyvä valinta, sillä sen saa kulkemaan palstalle auton peräkärryssä. (Salminen, 2017) Toinen peräkärryssä kuljetettava, puiden siirtoon perinteisesti käytetty apu-keino on hevonen, joiden käyttö metsätöihin on heräämässä hiljalleen uudestaan. (Timonen, 2019) 

Metsänomistajan vuosittainen tehtävä on myös metsäveroilmoituksen täyttö, siinä tapauksessa, että metsästä on saatu tuloja tai koitunut menoja. Muun muassa metsän hoitamiseen käytettyjen koneiden ja välineiden hankinta on verovähennyskelpoista. Myös matkakulut voidaan vähentää metsänomistajan kotoa palstalle siltä osin, kun niiden voidaan katsoa kuuluvan metsän hoitoon, tarkastamiseen tai puun myyntiin liittyviin siirtymiin. (Kortejärvi, 2018) 

Kun tarkastellaan historiaa taaksepäin, omatoimisuus metsässä oli pohjoisessa elävälle ihmiselle elinehto. Ilman keräiltyjä oksia tai kaadettuja ja majapaikalle kuljetettuja puita oli vaikea pysyä lämpimänä ja hengissä pitkien talviöiden yli. Vielä viime vuosisatojen aikana omatoimisesti metsästä hankittu puu kypsytti jokaisen lämpimän aterian varmasti lähes jokaisessa torpassa. Tänä päivänä omatoimisella metsätyöllä voidaan säästää kustannuksissa, nostaa puun arvoa ja hankkia hyvinvointia metsästä. Periaatteet ovat pysyneet samoina, vaikka käytännöt ja päämäärät ovatkin jossain määrin muuttuneet. 

Lähteet 

Kortejärvi, P. 2018. Metsävero-opas 2018. OP Osuuskunta 2018. Viitattu 26.5.2019 https://s3-eu-central-1.amazonaws.com/op-karhu-production/public/Metsaveroopas2018_SU.pdf 
Metsäkeskus. Harvennus. Viitattu 26.5.2019 https://www.metsakeskus.fi/harvennus 
MHY. Pystykarsinta. Viitattu 26.5.2019 https://www.mhy.fi/kemionseutu/pystykarsinta 
Palokallio, J. 2019. Metsänomistajista enää joka toinen istuttaa taimet itse. Maaseudun Tulevaisuus 3.4.2019. 
Rantala, S. (toim.) 2018. Uuden metsänomistajan kirja. Metsäkustannus. 
Riikillä, M. Mykkänen, R. 2009. Sahaamaan. Metsäkustannus. 
Salminen, M. R. 2017. Metsänomistajan kevyet työkoneet. Metsäkustannus. 
Timonen, J. 2019. Metsätöiden teko hevosella kiinnostaa. Suomenhevosliitto Ry 26.2.2019. Viitattu 26.5.2019 https://suomenhevosliitto.fi/2019/02/26/metsatoiden-teko-hevosella-kiinnostaa/

28.5.19

22 / 148 ( 3.10 - 23.23 )

Olen seuraillut nyt oikeastaan vasta elämäni ensimmäistä kertaa kevään etenemistä näin pohjoisessa niin, etten ole välillä poissa. Kuun alussa sai vielä kahlata hangessa, nyt mustikka kukkii. Mikä parhainta, seurantaa on voinut tehdä koko päivän, kun työpiste on ollut keskellä metsää. 


En myöskään valita siitä, että minun kannettavakseni annettiin järjestelmäkamera, vaikka se Canon sattuu olemaankin. En ole vielä ehtinyt edes ohjekirjaan perehtyä, mutta ihan mukavaa jälkeä tuo tekee täysautomaattiasetuksillakin. Haastavinta on ollut siirtyä käsin tarkentamisesta automaattitarkennukseen. 

Kun on täyden työpäivän kyykkinyt ja kumarrellut metsässä, ei ole ihan hirveästi tehnyt mieli lähteä illalla lenkille. Ehdin kuitenkin käymään uimassa monen kuukauden tauon jälkeen, sukeltaessakin sai taas paineet korvissa tasattua pienellä miettimisellä. Sellainenkin taito näköjään unohtuu vuosien saatossa. Viikonloppuna ehti lyhyempien työpäivien jälkeen käydä hölkkäämässäkin, vaikka voin tunnustaa että kävelin osan matkasta. Kokeilin jos saisin sykkeen pysymään matalammalla kävelemällä ylämäet, täältä kun tasaista polkumaastoa on hieman hankala löytää. Lauantain lenkki oli vajaa 9 km, keskivauhti 8,10 min/km ja keskisyke 158. Sunnuntai 5 km, vauhti 8,40 min/km ja syke 155. Hassua kyllä, hölkkäsin sunnuntaina neljä viidesosaa matkasta. Tänään kävinkin sitten suunnitellusti kevyellä pidemmällä kävelyllä, matkaa 14 km ja vauhti 8,40 min/km ottamatta juoksuaskeltakaan. Osaan nyt siis ainakin teoriassa juosta ja kävellä yhtä nopeasti tai hitaasti. 

Ensi viikolla odottavatkin työt Suomenlahden rannalla. Laitoin elämän risaiseksi ja ostin matkalle etelään paikan makuuvaunusta. Onneksi palaan seuraavaksi viikoksi takaisin pohjoiseen ja ainakin osa päivistä on maastossa. 

18.5.19

20 / 138 ( 3.44 - 22.48 )


Kun polkee 80 kilometriä, pääsee kuudeksi tunniksi talsimaan rakkakivikkoon. Kuusi kuukautta kaapin perällä uinunut kamerakin sattui matkaan. Onneksi polkupyörästä katkesi toisen vaihtajan vaijeri vasta kaksi kilometriä ennen kotia. 


Kivikasat ovat silloin tällöin kuuma puheenaihe Internetin keskustelupalstoilla. Tai lähinnä se, ettei niiden kasaaminen ole hyväksyttävää. Kukahan paheksuisi kaikkia edeltäviä sukupolvia, jotka mahdollisesti kulkiessaan ovat kiviä toistensa päälle asetelleet? 


Alkuillan kaunis valo innosti kokeilemaan tuotekuvauksen alkeita, evään virkaa toimitti tällä reissulla suklaa. Kuvat eivät sisällä maksettua tuotesijoittelua. Toki minulle saa suklaata lähettää. 



On yllättävän hankalaa. Muuten reissu sujui ongelmitta, eläinhavainnot jäivät muutamaan metsäkanalinnun pyrstöön, käpylintupariskuntaan, järripeippokoiraaseen ja suomenpystykorvaan. Viimeisimmän tunnistin äänestä ja jäljestä ennen kuin tein varsinaisen havainnon. Autiotuvan liiteri oli täytetty melkoisen tuoreilla puilla, onneksi en ollut keittämisen ja lämpimänä pysymisen suhteen ainoastaan kamiinan varassa. 

14.5.19

20 / 134 ( 3.58 - 22.33 )

Piti linkata tämä joogavideo jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui matkasta. Eipä sillä, vasta tänään sain tuon tehtyä läpi. Taidan joutua vaihtamaan tämän päivän hölkkälenkin kävelyyn, reisilihakset tutisevat edelleen.


12.5.19

19 / 132 ( 4.05 - 22.26 )

Öisin ei ole enää pimeää. Metsässäkin näkee liikkua ilman otsalamppua. Hyttysistä on onneksi vasta muutama havainto.

Kyllä nämä maisemat voittavat Sipoon tienvieruspellot.
Viikon yhteenlasketut kilometrit 95, liikkumiseen käytetty aika 10 tuntia. Juostuja tai pikemminkin nöpöhölkättyjä kilometrejä kuusi. Maksimisyke 201 ja matalin keskiarvo 119. Kuten arvelinkin, ei maksimi noudattele laskennallista keskiarvoa, mutta matalallakin sykkeellä liikunta onnistuu. Tuo keskiarvo tuli 30 kilometrin kävelylenkiltä, johon tosin sisältyi yksi pitkähkö tauko umpimetsätaipaleen jälkeen vaaran laella. Yllättävän kevyesti tuollainenkin kilometrimäärä taittui, seuraavana päivänä kävin normaalin asiointipyöräilyn jälkeen vielä hölkkäämässä vesisateessa 3,5 kilometriä. Huomasin tässä saman kuin tuota maksimisykettä testaillessa, että vaikka teen alkulämmittelyn pyörällä, on ensimmäinen kilometri todella vaikeaa. Tuntuu ettei henki kulje ollenkaan vaikka kiskon ilmaa sisääni kuin hukkuva. Kun tästä pääsee yli, alkaa meno sujumaan ilman mitään tuntemuksia, vaikka vauhti pysyy täsmälleen samana kuin alussa. Tässä varmaan syy miksen ole ikinä pitänyt juoksemisesta. 

Budjettiversio ajotietokoneesta. Välillä tosin Suunnon ilmoittama hetkellinen nopeus näyttää mitä sattuu mutta ilmankin sitä tietoa polkee.  
Lauantai oli täydellinen päivä pyöräilylle, koska tuuli tyyntyi iltapäivällä täysin. Muutama muukin oli päättänyt hyödyntää olosuhteet, tai sitten tuo etelään suuntautuva lenkki vain on enemmän muidenkin polkijoiden suosiossa. Harmikseni huomasin, että pyöräni eturengas on sittenkin vaurioitunut jonkin verran talvisessa yhteenotossa auton etupuskurin kanssa. Yksikään pinna ei silmämääräisesti näytä vääntyneeltä, muta pitänee käydä kysymässä ammattilaisen arvio kannattaako sille tehdä jotain. 

Tänään oli tarkoitus kokeilla Youtube:sta löytynyttä joogaohjelmaa joka vaikutti nopealla katselulla ihan miellyttävältä, mutta laiskuus taitaa voittaa ja korvaan sen lyhyemmällä kahvakuulailulla ja muutamalla keskivartaloon keskittyvällä liikkeellä. Ensi viikolla pitänee keskittyä tekemään enemmän hölkkähommia ja kokeilla ottaa pitkälle kävelylenkille sauvat mukaan. Onneksi nyt näkee liikkua yölläkin niin vastaantulevien ei tarvitse irvailla suksien kotiin unohtumisesta. Tämän viikon kävely antoi aiheen ideaan, pitäisikö kuun lopulla kokeilla kävellä maratonia vastaava matka. 

6.5.19

19 / 126 ( 4.27 - 22.05 )

Elämääni saapui kauan kaivattu apparaatti. Toivon että yhteiselomme on pitkä ja hedelmällinen, vaikka alkuhankaluuksia esiintyi heti kotiin saavuttuamme. Saanen esitellä: Philips Storemaster Electronic HR2881A. 


Olen moneen otteeseen haikaillut kotiin hyvää kutteria, etenkin silloin kun olisi pitänyt jauhaa pähkinöitä tai siemeniä. Olen myös perustellut itselleni puhdasta voita leivän päälle juustohöylällä vedellessäni, että heti kun löydän sopivan laitteen, alan itse valmistaa vähän kevennetympiä levitteitä. Myös omien energiapatukoiden teko on haaveissa. Saapa nähdä, tulevatko suunnitelmat toteutumaan. Laite maksoi paikallisella kirpputorilla viisi euroa. Hintalappuun oli kirjoitettu, että laite toimii, joten en sen enempää sitä ennen ostamista kokeillut. Yllättäen kotona laite ei pihahtanutkaan. Olin jo seuraavana päivänä lähdössä palauttamaan sitä, kunnes älysin tutkia tarkemmin ja havaitsin, että kulhon kannessa oleva uloke, jonka pitäisi painaa turvakytkintä, on katkennut. Kun turvakytkimen painoi alas, hurahti laite käyntiin. Pitänee siis veistellä jokin patenttiratkaisu pitämään turvakytkin pohjassa. Seuraavana päivänä bongasin toiselta kirpputorilta 80/90-luvun Electrolux Assistent -yleiskoneen kaikkine oheistarvikkeineen 35 eurolla. Hieman tekisi mieli käydä hakemassa sekin kotiin.

Viime viikon aikana liikuttuja kilometrejä kertyi melkein satasen pintaan, josta tosin reilusti yli puolet polkupyörän selässä ja laskien mukaan myös hyötyliikunnan tuoma matka. Maksimisykeharjoitusta ei tullut tehtyä, se siirtyi siis tämän viikon ohjelmaan. 

Ma:     10 km, pyöräily, ei dataa
Ti:       7 km, maastojuoksu 5 km lyhyillä palautteluilla, kävely 2 km, keskisyke 152.
Ke: -
To:      17 km, maastokävely, keskisyke 135, keskivauhti 5,4 km / h (11 min / km)
Pe:      10 km, pyöräily, ei dataa
La:      4,5 km, kävely, keskisyke 118, keskivauhti 5 km / h (11,5 min / km)
Su:      41 km, pyöräily, keskisyke 157, keskivauhti 20 km / h

Maanantai ja perjantai olivat päiviä, jolloin tuli liikuttua vain pakollisia asiointimenoja eli ne voitaneen laskea palautteleviksi, kuten myös lauantain hidas kävely. Keskiviikkona en laittanut nenääni ulos ollenkaan räntäsateesta johtuen, mutta venyttelin puolisen tuntia. Edellä mainitun lisäksi tuli käveltyä ja pyöräiltyä satunnaisia lyhyitä matkoja, jotka eivät tallentuneet kovalevylle.

Jos ohjeellisia kuntoa kohottavia sykerajoja seuraisi, minun pitäisi siis hiippailla itselleni luonnottoman hidasta vauhtia maratonin verran kerrallaan, että jotain havaittavaa vaikutusta mahdollisesti olisi. Tällä liikkumisella en koe itseäni mitenkään rasitetuksi, ainoastaan tuo pyöräily tuntui istuinluissa koska en ole pitkää lenkkiä vielä päässyt tälle keväälle tekemään. Tänään kävelin 10 km ilman dataa eikä eilinen pahemmin jaloissa painanut. Kuntoni on minulle kyllä edelleen suuri mysteeri.

3.5.19

18 / 123 ( 4.38 - 21.54 )

Minulla on tatuointeja. Kun kävelen vastaan kaupungilla kesäisenä päivänä, et todennäköisesti huomaa niitä. Muuten ulkonäöstä voi tietenkin tehdä olettamuksia.

En kadu yhtäkään tatuointiani. En usko että edes vanhemmalla iällä tulen tuntemaan katumusta siitä, että sellaisia olen antanut merkitä ihooni.

Minulla on koko yläselän kokoinen tatuointi ja siitä kaikki alkoi. Aihe on jossain määrin geneerinen, mutta täysin vastaavalla idealla toteutettuja ei vielä ole tullut vastaan. Annoin tekijälle idean ja hän sai toteuttaa sen melko pitkälti vapaalla kädellä.

Tatuointini on antanut inspiraatiota ainakin yhteen cd-levyn kansitaiteeseen, death metal -kappaleeseen ja julkisesti esitettyyn runoon. Ajattelin että ottamalla ensimmäiseksi tarpeeksi ison kuvan, poistuisi tarve ottaa lisää tatuointeja. Olin sinällään väärässä.

Minulla on arpitatuointi, eli ihon pintakerrosta poistamalla tehty kuvio. Tämä projekti alkoi edellisen kuvan jälkeen ja jatkuu melko varmasti loppuelämäni. Herättää ihmisissä usein kysymyksiä.

Minulla on tekstitatuointi. Siinä on kahta kieltä ja kahta kirjoitusmerkistöä.  En muista enää fontin nimeä, mutta suunnittelin ulkoasun itse.

Minulla on kaksi itse piirtämääni tatuointia. Nämä tatuoinnit on myös tehty kaverin olohuoneessa. En jotenkaan enää osaa kuvitella itseäni tatuoitavaksi satunnaisessa liiketilassa.

Minulla on käsin isketty eli "stick and poke" -tatuointi. Se on otettu keskellä taidemuseon näyttelyhallia julkisessa tilaisuudessa. En vain voinut vastustaa mahdollisuutta ja tartuin siihen ilman ennakkosuunnittelua.

Tämän lisäksi korvalehtiäni koristaa normaalia paksummat korvakorut. Minulla on ollut väliaikainen korsettilävistys selässäni. Olen roikkunut pariinkin otteeseen niin sanotusti lihakoukuissa eli kokenut "body suspension".

Harrastuksensa kullakin.