27.2.20

9 / 58 ( 7.38 - 17.25 )

Hupsista. Kalenteristakin oli auki vielä vanha vuosi. Päiväkin paistaa jo pidempään. 

On ollut mielenkiintoista seurata prosessia, jossa kyky kirjoittaa pikkuhiljaa hupenee ja hupenee. Ihmiselle jonka pitäisi kuitenkin kirjoittaa päivittäin, tuo kokemus ei välttämättä ole kovinkaan miellyttävä. Etenkään jos hoitaa päivittäisen sosiaalisen kommunikaationsa pääosin tekstimuodossa. 

Jotta elämästä ei tulisi liian helppoa, vaihdetaan siis sosiaalisen median kieleksi englanti ja ryhdytään kirjoittamaan siitä AV-käännöksiä suomeksi. Pientä lisähaastetta siitä, että käännös sisältää termejä, joille suomenkielisen vastineen löytäminen vaatii joskus enemmän aikaa kuin itse käännöstyö... 

Onneksi käännöksiä ei julkaista, etenkin ensimmäiset olivat kyllä melkoisia kyhäelmiä. Parhaimmillaan olen päässyt jo ammattikääntäjille suositeltuun tahtiin 20 minuuttia valmista käännöstä työpäivässä. Yleensä tuo työpäivä on ollut illan ja aamun välillä. 

Harmi ettei kahta kuuloa vaativaa asiaa voi tehdä yhtä aikaa. Välillä muun kirjoittamisen tai lukemisen taustalla kuuluu joko RJTT tai RJAA ATC eli Tokion Hanedan tai Naritan kansainvälisten lentokenttien lennonjohtoa Japanista. Laiskalla on halvat huvit kuunnella toisten työskentelyä. 

Välillä tulee toki seurattua koneiden liikkeitä kartallakin. Nykytekniikka on välillä ihmeellistä, hyvänä päivänä koneiden liikkeen ja internetyhteyttä pitkin liikkuvan äänen välillä ei ole kovin monen sekunnin heittoa. Koneiden liikkeiden viiveen karttanäkymässä voi tarkistaa päivittäin vertaamalla omin korvin kuultavaan meteliin. 

Kaikkia koneita tosin ei näe osoitteesta https://www.flightradar24.com. Suomenkin yllä on viime aikoina ollut huomattavasti enemmän liikennettä, kuin mitä kartassa on näkynyt. Tai sitten joku trollaa EFKU Tower / Approach:ia eli Kuopion lennonjohtoa, koska välillä kuulostaa, että on unohdettu sytyttää kiitotien valot ja tankkaamaan tuleville sotapojille on kahvitkin odottamassa. 

Mistäpä internetissä enää voisi olla varma. Olen aivan vakuuttunut, että kouluaikoinani Internet ohjeistettiin vielä kirjoittamaan isolla alkukirjaimella. Maailma muuttuu. 

Ennen kuin muutos ehtii liian pitkälle, on hyvä hetki nauttia vielä menneisyydestä. Palasin siis ikään kuin lapsuuteeni ja lähdin aurinkolomalle. Tosin lapsuuteen ei kuulunut lähes reaaliaikainen informaatio siitä, mitä maailmalla tapahtuu. 

Oli mielenkiintoista huomata, että melkein heti kun olin saanut pakettimatkan erääseen Lähi-itään luettavaan kohteeseen varattua, tapahtui taivaalla seuraavaa: 


Päivämäärä oli 8.1.2020 ja muutama tuntia myöhemmin kartan alueella ammuttiin alas matkustajakone. 

Lentokoneet ovat muuttuneet huomattavasti mukavammiksi sitten lapsuuden. Lentokoneruoka tosin on Finnairilla pysynyt ennallaan, saatan muistaa väärin että lapsuudessani lennolla tarjottiin uunilämpimiä sämpylöitä. Merivesi oli märkää kuten ennenkin. 

Kahdenvälinen kilpailu. Olisi päättynyt tasapeliin jos olisi laskeuduttu kahdelle kiitotielle, Suomi kohteliaasti luovutti johtopaikan.

Naritan aamuruuhka. Ennen kuutta ei parane laskeutua. 
Suomipojat laskeutuvat kohta NRT:lle. Vähän on tänään lähtö mennyt myöhäiseksi. Hullulla on halvat huvit. 

5.10.19

40 / 278 ( 7.38 - 18.33 )

Loppukesä muuttui syksyksi äkkiarvaamatta. Ikkunan edessä oleva koivu muuttui viikossa vihreästä lehdettömäksi. Pian katukuva täyttyy taas kelkkahaalareista.


Täytin menneellä viikolla pyöreitä vuosikymmeniä. En juhlistanut tapahtumaa, mitäpä sitä turhaan riemuitsemaan että hautausmaa on taas askeleen lähempänä. Ei sillä että ikinä päätyisin pyhiin multiin. 

Käsivarressa oli jo lunta maassa.
Huomattavasti mukavampaa oli sen sijaan käydä elämäni ensimmäisellä ulkomaille suuntautuneella työmatkalla. Suunta oli kohti pohjoista, niin kutsuttuun pohjolan Pariisiin. Aikataulu oli tiukka ja suurin osa ajasta kuluikin autossa istuen, siksipä kuvatkin ovat lähinnä liikkeessä napattuja. 




Aavistelen että tämä ei jäänyt ainoaksi visiitiksi Norjaan, paha vain että en puhu kieltä sanaakaan ja ruotsinkin taito on olematon, kiitos pakollisen suomenruotsiopetuksen. Olen aina pitänyt englanninkielentaitoanikin kohtalaisen surkeana, mutta on ollut tämän vuoden aikana hassua huomata, että kanssapuhujiin verrattuna olen aivan kohtuullisella tasolla, vaikka sanavarasto onkin suppea ja lauserakenteissa huomattavasti parannettavaa. 


Näiden kanssa saattaa kuulemma käydä huonosti, samaan tapaan kuin peruskoulun päihdekasvatustunneilla valistettiin. Sain ilmaiseksi yhden taimen, mutta näen jo tulevaisuudessa kasvihuoneen pursuavan uutta kasvustoa. Mitähän naapuritkin ajattelevat ikkunasta loimottavasta punaisesta valosta? Kyseessä on habanero-chili. 

1.9.19

35 / 213 ( 5.56 - 20.38 )

Syksy on alkanut virallisestikin. Otsalamppu on ottanut vakituisen paikkansa repun taskussa. Pimeä yllättää metsässä samoilijan taas päivä päivältä aikaisemmin. 


Koulu on alkanut, ensimmäinen intensiivinen kurssi kohta suoritettu. Kohta voin sanoa olevani yrttineuvojan lisäksi sienineuvoja. Hankaluuksia kurssilla muodostui siitä, että sienisadon suhteen syksy vaikuttaa olevan erittäin vaatimaton, aivan kuten metsämarjojenkin kanssa. Tulevat viikot näyttänevät, nouseeko ruokasieniä ollenkaan. 


Hankin itselleni vuosi sitten ensimmäistä kertaa elämässäni täysin uuden sängyn ja patjan. Sängyn osat tosin ovat peräisin rautakaupan lautatapulista ja suunnittelu sekä toteutus omaa käsialaani. Patja on luonnonmateriaaleista valmistettu futon. Tilasin patjan Mulperipuun verkkokaupasta kotiin toimitettuna, valmistaja on puolalainen Ekomat. Futon on pääasiassa puuvillaa, osa kuiduista on tarkemmin määrittelemätöntä materiaalia. Samankaltainen tarjous näistä sekoitefutoneista kuin viime syksynä näyttää olevan tälläkin hetkellä vielä muutaman päivän voimassa Mulperipuun verkkokaupassa. 

Eniten yllätyin patjan painavuudesta ja paksuudesta: Painoa 120 cm x 200 cm patjalla oli toimitusdokumenttien mukaan hieman yli 20 kiloa. Oletin että futon olisi vuoden käytön aikana jonkin verran painunut, mutta sitä on tuskin havaittavissa muualla kuin patjan keskikohdalla. Futoneitahan pitäisi rullata ja möyhiä säännöllisesti jotta täyte painuisi tasaisesti, mutta patjan jämäkkyys ja paino tekevät siitä melkoisen urheilusuorituksen. Mitenkään häiritsevää painuminen ei kuitenkaan ole ja viiden vuoden käytön jälkeen futon on toivottavasti pehmennyt niin, että rullailu ei enää nosta hikeä pintaan. 

Futon on pehmeimmilläänkin huomattavasti kovempi kuin joustin- tai vaahtomuovipatja. Itselleni ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia tottua nukkumaan kovemmallakaan patjalla ja ilokseni huomasin, että kaksi viikkoa teltassa ohuehkolla solumuovipatjalla ei enää aiheuttanut lonkkien kipeytymistä. Haaveilen edelleen että raaskisin hankkia futonin päälle vielä villaisen petauspatjan, mutta tähänkin asti olen selvinnyt paikallisesta kierrätysmyymälästä muutamalla eurolla löytyneellä, juuri sopivan kokoisella puuvillakudematolla. Ainoa ongelma on ihoa aamuisin koristavat painaumat, sillä matto on melkoisen paksua kudetta. 

Ennen futonin hankkimista ostin luonnonmateriaaleista valmistetut tyynyn ja peiton. Kyseessä on Ikean Hönsbär-mallinen höyhenpeitto ja Jordrök-höyhentyyny. Kuukausi sitten raaskin jättää monta vuotta käytössä olleen kuitutäytetyynyn kierrätykseen ja ostaa Jyskistä tarjouksessa olleen Flora Danica-untuvatyynyn. Ikean höyhentyynyyn verrattuna ero käyttömukavuudessa on huomattava. Pelkällä höyhentyynyllä pään löytää aina aamuisin samalta tasolta patjan kanssa, mutta yhdessä käytettynä tyynyt muodostavat juuri täydellisen mukavan yhdistelmän. Jostain syystä haluan nukkua yläruumis mahdollisimmat paljon jalkoja korkeammalla, yleensä kahden paksun tyynyn lisäksi pääni alta löytyy myös käsivarsi. 

Joskus vuosia sitten luin kemikaalicocktail-blogista pohdintaa siitä, kuinka suuren osan ajastamme vietämme loppujen lopuksi sängyssä, vieläpä läheisessä kontaktissa petivaatteiden ja patjan kanssa. Kuinkakohan paljon pitkään käytetystä, mutta edelleen käyttökelpoisesta keinokuitutyynystä esimerkiksi irtoaa pientä muovipölyä? Toki erilaisia partikkeleita taatusti irtoaa luonnonmateriaaleista ja höyhenistäkin, mutta ehkä evoluutio on sopeuttanut elimistömme sietämään niitä? 

Unen laatuun en huomaa uuden sängyn sen suuremmin vaikuttaneen ja joskus edelleen pohdin unta odotellessa, kuinka eettisesti tuotettuja höyheniä ja untuvia tuotteissa on käytetty. Nukahdan toivoen että kyseessä ovat lihantuotannon sivutuotteet. 

2.8.19

31 / 214 ( 4.17 - 22.29 )

Hassua huomata viettäneensä lähes koko kesä ulkoilmassa. Rauhaisaa ulkoilua aikaan on tosin mahtunut melko vähän, työpäiviä sitäkin enemmän. Kohta koittaa paluu koulun penkille. 


Lenkille sykemittarin kanssa ei ole tullut ehdittyä kohta kolmeen viikkoon, silti mahdun nyt housuihin joita kuukausi sitten ei ollut toivoakaan saada jalkaan. Tarkoitukseni oli mielenkiinnosta ottaa muutama päivä tästä tehotreenistä ylös sykevyöllä ja kellolla, muttei siinä touhussa ehtinyt tai jaksanut viritellä moisia. Liikunta koostui pääasiassa kävelystä, juoksusta, pyöräilystä, maastopyöräilystä sekä asioiden ja esineiden siirtelystä. Lisäksi ulkoilmassa oltiin ympäri vuorokauden. Suurin osa liikkumisesta tapahtui matalalla sykkeellä, mutta sopivissa paikoin, kuten pyöräillessä pimeällä soratiellä, oli hyvä vähän nostaa tehoja. Oman lisänsä harjoitukseen toi lähes taukoamaton ajatustyö ja ajoittainen stressi. 

Ihmedieetin nimi on "ole järjestämässä festivaalia metsässä". 14 päivää, lyhyin työvuoro 12, pisin 22 tuntia, alueen koko 30 hehtaaria. Ihme kyllä, fysiikka ja psyyke kestivät kasassa vaikka kalustokin hajoili. 


Paljon tapahtumasta on vielä käsiteltävää. Valokuvia tuli otettua todella vähän. On ollut hämmentävää seurata muiden näkemystä tapahtumasta kameroiden kautta, kun ei ole itse huomannut lainkaan kyseisiä yksityiskohtia. Omista kuvista ei oikein yksikään onnistunut, mutta kuvissa olleet henkilöt ovat kuitenkin halunneet jakaa niitä eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Miten suhtautua kun omasta mielestä melko epäonnistunutta otosta jaetaan tunnistetietojen kanssa eteenpäin? 

2.7.19

27 / 183 ( 2.43 - 0.10 )


Kesällä ehtii istumaan huomattavasti vähemmän tietokoneella. Työltä ylijäävän ajan voi sen sijaan käyttää rantakallioilta veteen pulahdellen, saunoen ja palavereissa istuen. Juoksemisenkin on korvannut useamman tunnin kyykkääminen peltomaisemissa ja jauhosäkkien kanniskelu.

Ihminen on luonnonmukainen torjuntakeino.
Menin taas vanhaan lankaan ja heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa tulee kulumaan keskellä metsää enemmän ja vähemmän töissä ympäri vuorokauden. Viikot ennen sitä kuluvat pahimmillaan kahta työtä yhden päivän aikana tehden. Ehtiihän sitä sitten lomailla, kun pääsee takaisin koulun penkille.


9.6.19

23 / 160 ( 2.35 - 0.00 )

Tämän päivän kohdalle on auringon laskuajankohdalle merkitty viiva aivan kuten Utsjoellekin. Todennäköisesti sillä lienee tarkoitettu keskiyötä Oulun korkeudella. Täälläkin auringonlaskun ajankohdan tilalla on viiva heinäkuulle asti.



Back in business. Viikko on sujunut pääasiassa englantia puhuen. Onneksi puhekumppanit ovat pääosin Ranskasta ja Espanjasta, niin oikea sanajärjestys ja aikamuodot eivät mene oppikirjojen mukaan. Melting husky.

Sain palautettua vihdoin yhden tehtävän, melkoisesti myöhässä tosin. Takaisin tuli kommentti "olisit saanut vitosen, jos olisit palauttanut ajoissa". Olenko aiheesta huolissani, jos tällaisesta vasemmalla kädellä, kieli poskessa, pari tuntia ennen palautusta aloitetusta tekstistä saisi kiitettävän arvosanan?


Metsänomistajan omatoiminen metsätyö 

Omatoiminen metsätyö voitaneen käsitteenä kääntää myös oma-aloitteiseksi metsätyöksi. Vähimmillään se voisi siis olla kaupunkilaistuneen metsänomistajan vierailu omistamallaan metsäpalstalla, yhdessä puunkorjuusta vastaavien tahojen kanssa suunnittelemassa, miten metsänhoidollisia toimenpiteitä suoritetaan sen sijaan, että hän hoitaisi kaiken metsän käyttöön liittyvän sähköisiä kanavia käyttäen käymättä koskaan katsomassa miten asiat luonnossa ja todellisuudessa ovat. Periaatteessa omatoimiseksi metsätyöksi voitaisiin laskea myös metsää omista-van metsäkoneurakoitsijan omilla maillaan suorittama koneellinen työ hankinta-kauppojen yhteydessä. Näin ollen omatoimisen metsätyön käsite voidaan määritellä melko laajalla skaalalla.

Nykypäivän keskiarvo omatoimista metsätyötä tekevästä metsänomistajasta vedettäneen jonnekin taajama-alueen ulkopuolella asuvan, metsänhoitotyöhön sopivaa konekalustoa ja perinteikästä tietotaitoa omaavan henkilön sekä kaupungissa asuvan, pottiputkea ja raivaussahaa kerrostalon häkkivarastossa jemmailevan perintömetsänomistajan välille. Yhteistä näille molemmille todennäköisesti on ainakin se, että omalla työllä pyritään laskemaan metsän hoitotöistä aiheutuvia kustannuksia. Kaupungissa asuva metsänomistaja pääsee samalla nauttimaan luonnosta ja sen suomista hyvinvointivaikutuksista yhdistettynä fyysisiin harjoitteisiin. 

Kantar TNS Agri Oy:n maaliskuussa vuonna 2019 tekemän kyselytutkimuksen mukaan vain noin puolet metsänomistajista suorittaa itse istutustöitä. Etenkin pienillä alle 19 hehtaarin metsätiloilla se oli useimmiten ulkoistettu jonkun muun tehtäväksi. (Palokallio, 2019) Istutus on varma keino saattaa metsä uudelleen kasvuun, etenkin kun sitä edeltää kullekin kasvupaikkatyypille sopiva maanmuokkaus. (Metsäkustannus, 2018). Useimmiten Suomessa istuttamalla uudistetaan kuusikoita, mutta myös lehtipuita ja mäntyjä voidaan kasvattaa taimiaineksesta, vaikka tilanteesta riippuen hyvä lopputulos voidaan saada aikaan myös kylvämällä, mikä nykyään suoritetaan yleensä koneellisesti maanmuokkauksen yhteydessä. 

Taimikon varhaiset hoitotyöt heinäys ja vesakon perkaus ovat helposti opittavia ja toteutettavia toimia metsänomistajalle, niitä suorittaakin omatoimisesti jopa kolme neljästä. (Palokallio, 2019) Heinäkasvuston poisto antaa taimille paremmat kasvuolosuhteet ja se kannattaakin ensimmäisen viiden vuoden aikana tehdä jopa kaksi kertaa vuodessa. Kun taimet ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin, ovat myös lehtipuiden vesat venyneet pituutta varjostamaan niitä. Perkaaminen käy helposti raivaussahalla uudeltakin metsänomistajalta. 

Taimikon hoito ja harvennus vaatii jonkin verran perehtymistä, mitkä puuyksilöt säästetään ja kuinka paljon puita jätetään hehtaarille. Ihanne on, jos puuyksilöiden välille jää 2 – 2,5 metriä. Liian tiheässä olevat latvukset aiheuttavat kasvun hidastumista ja vaikeuttavat ensiharvennuksen hyödyntämistä tehokkaasti esi-merkiksi energiapuuna. Kuusentaimikon sopiva harvennuspituus on 3 – 4 metriä, koivuntaimikon 4 – 7 metriä ja männyntaimikon 5 – 7 metriä. (Rantala, 2018) Taimikon harvennustyö on käsityövaltaista, mutta sen suorittamisella voidaan paran-taa puun saantoa ensiharvennusvaiheessa, kun vioittuneet yksilöt poistetaan ja määritellään puulajien suhde. 

Pystykarsintaa on myös mahdollista suorittaa ilman suurempia investointeja metsänomistajan toimesta. Vuonna 2019 sitä kertoi suorittavansa lähes joka neljännes metsänomistajista, etenkin niistä, joiden metsätilat olivat pieniä. (Palokallio, 2019) Pystykarsinnassa pyritään tuottamana mahdollisimman laadukasta oksatonta tyvitukkia karsimalla etenkin männyn ja rauduskoivun runkoja, kun ne ovat noin kymmenen metrin pituisia. Rungoista poistetaan kuolleet ja elävät oksat noin puolelta matkaa puun pituudesta, varoen kuitenkin poistamasta liikaa eläviä oksia ja vaurioittamasta puun pintaa. Hehtaarilta karsitaan noin 400 parhaimman laa-tuista runkoa, jotka kasvatetaan päätehakkuuvaiheeseen asti. 

Ensiharvennus voidaan suorittaa koneellisesti, mutta pienellä harjoittelulla se onnistuu myös metsänomistajalta, kunhan välineet ovat asialliset ja kunnossa. Tärkein työväline on moottorisaha, jonka hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota etenkin painoon, käyttöominaisuuksiin ja varaosien saatavuuteen. Sahan lisäksi tarvitaan asianmukaiset turvavarusteet. Tärkein hankinta on kuitenkin taito suorit-taa puiden kaadot ja välineiden käyttö turvallisesti. (Riikilä, Mykkänen, 2009) Ensiharvennuksessa jätetään hehtaarille noin tuhat runkoa. (Rantala, 2018) 

Kun puutavaraa esimerkiksi käsin suoritetun ensiharvennuksen jälkeen kootaan kuljetukseen pois metsäpalstalta, tarvitaan useimmiten konevoimaa. Tällaiseen käyttöön sopii traktori tai mönkijä varustettuna sopivalla peräkärryllä ja muulla kalustolla. Kaupungissa asuvalle omatoimiselle metsänomistajalle mönkijä voi olla hyvä valinta, sillä sen saa kulkemaan palstalle auton peräkärryssä. (Salminen, 2017) Toinen peräkärryssä kuljetettava, puiden siirtoon perinteisesti käytetty apu-keino on hevonen, joiden käyttö metsätöihin on heräämässä hiljalleen uudestaan. (Timonen, 2019) 

Metsänomistajan vuosittainen tehtävä on myös metsäveroilmoituksen täyttö, siinä tapauksessa, että metsästä on saatu tuloja tai koitunut menoja. Muun muassa metsän hoitamiseen käytettyjen koneiden ja välineiden hankinta on verovähennyskelpoista. Myös matkakulut voidaan vähentää metsänomistajan kotoa palstalle siltä osin, kun niiden voidaan katsoa kuuluvan metsän hoitoon, tarkastamiseen tai puun myyntiin liittyviin siirtymiin. (Kortejärvi, 2018) 

Kun tarkastellaan historiaa taaksepäin, omatoimisuus metsässä oli pohjoisessa elävälle ihmiselle elinehto. Ilman keräiltyjä oksia tai kaadettuja ja majapaikalle kuljetettuja puita oli vaikea pysyä lämpimänä ja hengissä pitkien talviöiden yli. Vielä viime vuosisatojen aikana omatoimisesti metsästä hankittu puu kypsytti jokaisen lämpimän aterian varmasti lähes jokaisessa torpassa. Tänä päivänä omatoimisella metsätyöllä voidaan säästää kustannuksissa, nostaa puun arvoa ja hankkia hyvinvointia metsästä. Periaatteet ovat pysyneet samoina, vaikka käytännöt ja päämäärät ovatkin jossain määrin muuttuneet. 

Lähteet 

Kortejärvi, P. 2018. Metsävero-opas 2018. OP Osuuskunta 2018. Viitattu 26.5.2019 https://s3-eu-central-1.amazonaws.com/op-karhu-production/public/Metsaveroopas2018_SU.pdf 
Metsäkeskus. Harvennus. Viitattu 26.5.2019 https://www.metsakeskus.fi/harvennus 
MHY. Pystykarsinta. Viitattu 26.5.2019 https://www.mhy.fi/kemionseutu/pystykarsinta 
Palokallio, J. 2019. Metsänomistajista enää joka toinen istuttaa taimet itse. Maaseudun Tulevaisuus 3.4.2019. 
Rantala, S. (toim.) 2018. Uuden metsänomistajan kirja. Metsäkustannus. 
Riikillä, M. Mykkänen, R. 2009. Sahaamaan. Metsäkustannus. 
Salminen, M. R. 2017. Metsänomistajan kevyet työkoneet. Metsäkustannus. 
Timonen, J. 2019. Metsätöiden teko hevosella kiinnostaa. Suomenhevosliitto Ry 26.2.2019. Viitattu 26.5.2019 https://suomenhevosliitto.fi/2019/02/26/metsatoiden-teko-hevosella-kiinnostaa/

28.5.19

22 / 148 ( 3.10 - 23.23 )

Olen seuraillut nyt oikeastaan vasta elämäni ensimmäistä kertaa kevään etenemistä näin pohjoisessa niin, etten ole välillä poissa. Kuun alussa sai vielä kahlata hangessa, nyt mustikka kukkii. Mikä parhainta, seurantaa on voinut tehdä koko päivän, kun työpiste on ollut keskellä metsää. 


En myöskään valita siitä, että minun kannettavakseni annettiin järjestelmäkamera, vaikka se Canon sattuu olemaankin. En ole vielä ehtinyt edes ohjekirjaan perehtyä, mutta ihan mukavaa jälkeä tuo tekee täysautomaattiasetuksillakin. Haastavinta on ollut siirtyä käsin tarkentamisesta automaattitarkennukseen. 

Kun on täyden työpäivän kyykkinyt ja kumarrellut metsässä, ei ole ihan hirveästi tehnyt mieli lähteä illalla lenkille. Ehdin kuitenkin käymään uimassa monen kuukauden tauon jälkeen, sukeltaessakin sai taas paineet korvissa tasattua pienellä miettimisellä. Sellainenkin taito näköjään unohtuu vuosien saatossa. Viikonloppuna ehti lyhyempien työpäivien jälkeen käydä hölkkäämässäkin, vaikka voin tunnustaa että kävelin osan matkasta. Kokeilin jos saisin sykkeen pysymään matalammalla kävelemällä ylämäet, täältä kun tasaista polkumaastoa on hieman hankala löytää. Lauantain lenkki oli vajaa 9 km, keskivauhti 8,10 min/km ja keskisyke 158. Sunnuntai 5 km, vauhti 8,40 min/km ja syke 155. Hassua kyllä, hölkkäsin sunnuntaina neljä viidesosaa matkasta. Tänään kävinkin sitten suunnitellusti kevyellä pidemmällä kävelyllä, matkaa 14 km ja vauhti 8,40 min/km ottamatta juoksuaskeltakaan. Osaan nyt siis ainakin teoriassa juosta ja kävellä yhtä nopeasti tai hitaasti. 

Ensi viikolla odottavatkin työt Suomenlahden rannalla. Laitoin elämän risaiseksi ja ostin matkalle etelään paikan makuuvaunusta. Onneksi palaan seuraavaksi viikoksi takaisin pohjoiseen ja ainakin osa päivistä on maastossa.