16 / 110 ( 5.15 - 21.19 )

Ulkona voi jo piipahtaa paljain jaloin. Ensimmäiset lyhytlahkeiset housut bongattu. Onneksi ensi viikolla pakkaset palaavat ainakin öiksi. 

C. baccatum 'Lemon drop'

Kun on vakavamielinen ihminen ja dokumentteihin päin kallellaan, komedian katsominen käy ihan työstä, olkoonkin kuinka satiiria tahansa. Kansan palvelija on vihdoin katsottu läpi Yle Areenasta, kuin myös Kansan palvelija 2. Olisikohan mahdollista että Yle näyttäisi myös sarjan toisen tuotantokauden, vai ovatkohan tulevat esitysajat toukokuun puolivälistä alkaen vain ensimmäisen kauden televisioesityksiä. YouTubesta löytyvät englanninkieliset käännökset toisen kauden ensimmäiseen jaksoon eivät aivan yltäneet samaan laatuun, kuin mihin Areenassa ehti tottua. Katsominen ei kaduta, vaikka laadullisesti sarja olikin hivenen epätasainen, ehkeivät hyvä alku ja melko hyvä lopetus aivan riittäneet kantamaan tarinaa 23:n jakson verran. Joku arvosteli sarjaa geneerisestä ja alistavasta naiskuvasta, mutta itse en yhdy kyseiseen kritiikkiin, ihmissuhteiden kuvaaminen niin että ne toimisivat useamman kulttuuripiirin ihmiselle lienee melko mahdotonta. Melko monta kertaa asioille sai kyllä nauraa. 

Kirjanmerkkilistaa tuli tänään lyhennettyä CBS:n "60 minutes" -sarjassa 12.4.2022 julkaistun Zelenskyn haastattelun Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy: The 60 Minutes Interview osalta. Jostain syystä YouTube ei enää näytä videoiden julkaisupäivämääriä, joten menee vähän arpomiseksi mikä todellinen päivämäärä julkaisulle on ollut... Noin suunnilleen kuitenkin. Mielenkiintoisesti haastattelu kokonaisuudessaan on julkaistu ilman tekstityksiä tai käännöstä, englanniksi dubattuna on tarjolla vain hyvin leikattu versio. Itse ihmettelen eniten sitä, että kaunistelemattomampi versio ylipäätään on julkaistu. Toivottavasti se tekstitetään englanniksi sitten joskus sodan loputtua. Sen vähän perusteella mitä kielestä olen oppinut ja Zelenskyn aikaisempia haastatteluita katsonut, ymmärrän hyvin että amerikkalaiselle yleisölle ei haluta tarjota sitä, mitä Zelenskyllä suoraan on sanottavaa. Ehkä päätös kääntämättömyydestä on tullut Ukrainan puolelta. Yksi kysymys ja myös vastaus englanniksi on sisällytetty haastatteluun Volodymyr Zelenskyy's full 60 Minutes interview in Ukrainian, linkki vie suoraan kyseiseen kohtaan. 

Videon alla selitetään syy käännöksen puutteelle. Tai ei. Kyllä mutta. (Talletan tämän vain tähän)

"Language translation is more art than science. Different translators have varied opinions of words and their meaning. For our interview with Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy, we used the services of three, independent, interpreters of the Ukrainian language. The first translation occurred in the moment, simultaneously, during the interview. Later, a second translator watched the entire interview on video and translated Ukrainian to English verbatim. In the final editing process, a third translator sat with us and verified the edits that are always necessary for clarity and concision. At some points in our story, when phrases in English and Ukrainian did not match each other in length, we made the best effort possible to convey Mr. Zelenskyy's comments with precision and context. As a service to Ukrainian speakers, we are posting the hour-long, April 7th interview in its entirety."

Helsingin Sanomat tarjoili viime viikonloppuna tilaushinnalle ihan hyvää vastinetta edelleen päivittyvän seurantasivun lisäksi. BBC:kin palautti jo tovi sitten seurantauutisointisivun takaisin parrasvaloihin. Ehkä ihmiset eivät vielä halunneetkaan painaa asiaa unholaan.

HS kävi viesti viestiltä läpi, miten nerokas nelikko ohjailee länsimaiden mielikuvia Ukrainan sodasta  (HS, 16.4.2022)

Miksi Ukrainalle kävi näin? Kuvajournalisti Niklas Meltion pysäyttävä kuvareportaasi näyttää vuodet, jotka johtivat lopulta verenvuodatukseen (HS, 17.4.2011)

15 / 107 ( 5.27 - 21.08 )

Teepaitakelit ovat täällä! Ainakin kun aurinko paistaa ja jalat liikkuvat tarpeeksi nopeasti. Luntakin on alle puoli metriä! 

Ostin viime keväänä yhden tomaatintaimen ja kasvattelin sitä pihalla lähinnä kokeilumielessä. Sato ei päätä huimannut, mutta olosuhteetkaan eivät välttämättä olleet optimaaliset. Muutamia ihan hyvänmakuisia pienehköjä keltaisia tomaatteja kuitenkin, vaikka lajikelappuseen olikin kirjoitettu "iso keltainen". Otin muutamia siemeniä talteen ja huvikseni kokeilin niiden itämistä. Nyt minulla on sitten ainakin kuusi tomaatintainta, saa nähdä tekevätkö satoa pohjoisen paljaan taivaan alla. Chilit pääsivät enemmän ja vähemmän lopullisiin ruukkuihinsa, C. annuum 'Vectura orange' yrittää jo tuottaa satoakin, ensimmäiset podit muodostuivat 2,5 kuukauden kuluttua kylvöstä. 

Satuin joku ilta, todennäköisesti maanantaina, kuuntelemaan puolella korvalla jotakin YK:n kokouksista YouTube:n livelähetyksen kautta ja huomioni kiinnitti miellyttävällä englannin aksentilla esitetyt kommentit siitä, miten Venäjän ei pitäisi käyttää YK:ta väylänä valheidensa ja propagandansa levitykseen. Puheenvuoro tuli Albanian edustajalta Ferit Hoxha:lta. Laitoin nimen muistiin ja pyörittelin joku päivä hakukonetta. Vastaan tuli video kahdeksan vuoden takaa, jossa kyseinen herra puhuu prosessista Balkanin maiden liittämiseksi Euroopan Unioniin. Sinänsä mielenkiintoista saada edes hieman näkökulmaa toiseltakin puolen ilmaan piirrettyä rajaviivaa. Itselleni kun EU:n laajentumisesta ovat tulleet mieleen lähinnä katukuvaan ilmestyneet romanikerjäläiset, lisääntyneet omaisuusvarkaudet ja rakennusalan montun pohjalle ajettu palkkakehitys. Ehkä EU:n loistoa ei vain ole mahdollista nähdä täältä sisäpuolelta. Ehkä olen joutunut toisenlaisen totuuden uhriksi.

H.E. Ferit Hoxha - Intergovernmental Relations Among Balkan Nations & The EU (4.3.2014)

"(4.30) There is no other way, either we join the European Union or then we go back to what everybody fears, which is not war tensions but it's lagging behind in terms of reform, in terms of advancement, peace and prosperity. Europe has shown that it is the most important project in century. I would say European Union is the biggest, the brightest, the most fantastic and wonderful project Europe has ever had. If we look in the history, there are less bright moments and then this one, and it has insured three things. First of all it has united everyone in purpose and action. Second it has created an open area of free movement ideas and capitals and all these other basic principles of the European Union. But it has created and area of peace and prosperity. The more the European Union has enlarged, the prosper the people and the area has become."

Jotenkin päädyin edellisen jälkeen lukemaan artikkelin Neoliberalism – the ideology at the root of all our problems (George Monbiot, 15.4.2016)

"What the history of both Keynesianism and neoliberalism show is that it’s not enough to oppose a broken system. A coherent alternative has to be proposed. For Labour, the Democrats and the wider left, the central task should be to develop an economic Apollo programme, a conscious attempt to design a new system, tailored to the demands of the 21st century."

Jonka jälkeen eteen sattui The Role of Capitalism in the War in Ukraine (Richard D. Wolff, 13.4.2022)

"Perhaps the war in Ukraine can awaken an awareness of its capitalist roots and teach people to explore alternative systemic solutions. If so, this war and the resulting devastation from it could lead to an important turning point that eventually results in some positive outcomes in the future."

Ja lopulta oikeastaan vasta tänään edellä mainittuja linkkejä kootessani, mutta jotenkin omasta mielestäni sopivana päätöksenä tälle oudolle algoritmipolulle ilmestyi: Striving to Make Sense of the Ukraine War (Craig Murray, 4.4.2022). Suomi on mainittu. Artikkeli on pitkähkö mutta pohdiskelee mielestäni ihan osuvasti hyvän ja pahan eroja ja sitä, mikä on Naton rooli siinä välissä. 

Postauksen propagandapalkinnot menevät tällä kertaa Ukrainan kansalliskaartin (paremman suomennoksen puutteessa) viikinkihenkisen taruston mukaan nimetyn osaston mediatiimille ja sen tuottamalle jatkokertomukselle. Hurmaava kaksikko omalla tavallaan, operaattori ja hänen vähemmän näkyvä kameramiehensä siis. Videoissa ei ole mitään liian brutaalia nähtävää. 

The suburbs of Kyiv after Russian shelling & Grandpa Savkovych of Romanivka

15 / 106 ( 5.31 - 21.05 )

Jos jotain ilon aihetta tähänkin synkkyyteen, niin yötaivaan sävyt ovat kohta palanneet. Tätäkin kirjoittaessa taivaalla on vielä hyvin himmeä turkoosi vivahde. Pohjoisessa asumisen hyviä puolia on kyllä valon värien runsaus. 

Paikallista katutaidetta

Huomasin jonkin aikaa sitten eräässä pakallisessa sosiaalisen median ryhmässä sittemmin poistuneen kirjoituksen, jossa ihmeteltiin Itä-Eurooppalaisen maan rekisterikilvissä olevaa ajoneuvoa ja piha-alueilla liikkuneita ja postilaatikoita tarkkailleita ihmisiä. En olisi varmaan edes jättänyt ajatusta tarkempaan muistiin, ellei eilisiltana omallakin postilaatikollani olisi käynyt joku selvästi lukemassa nimikylttiä. Hienoa jos paikallinen mainostenjakeluyritys on palkannut töihin ihmisiä, jotka saavat tällaisen anarkistihipinkin näyttämään kiltiltä ja kuuliaiselta kansalaiselta. 

Aihe joka on jo pitkään pyörinyt luonnoksena mielessä, sopii joltain osin tämän viikonlopun teemaan, etenkin jos asiaa tarkastellaan kristillisestä tulokulmasta kaikenlaisten negatiivisten tunteiden osalta ja unohdetaan kaikki kevääseen ja uuteen elämään liittyvä pakanallinen symboliikka. Vahvin tunne viime aikoina itselläni on ollut katumus, jos sitä voidaan ylipäätään tunteena käsitellä. Tiesin päätöksen tehdessäni, että tulen sitä jossain vaiheessa elämääni katumaan, mutten halunnut silloinkaan uskoa minkälaisessa maailmantilanteessa.

Asepalveluksen suorittaminen. Kävin itseni kanssa taistelua viimeisellä mahdollisella hetkellä iän puolesta ja päätin jättää hakematta. Koska minulle oli sanottu, etten saa mennä. Koska minulle oli sanottu, etten tulisi selviämään. 

Olin teininä melko varma, että haluan rauhanturvaajaksi. Mistä lienen ominut moisia ajatusmalleja, mutta harkitsin vakavasti armeijan harmaisiin hakeutumista jo heti yleisen kutsuntaiän lähestyessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä ihan hyvä etten kuitenkaan rynnännyt silloin soitellen sotaan, koska lopputuloksena minä ja kaikki oletettavat kannettavat varusteet olisimme olleet painoltamme lähes tasoissa. Ja hiusten leikkaaminen olisi ollut iso kynnys ylitettäväksi, myöhempinä vuosina ymmärtääkseni kyseiseen politiikkaan on tullut muutoksia. 

Syyt miksi lopulta olisin halunnut hakeutua varusmiespalvelukseen? Itsekkäät. Olin ja olen edelleen kiinnostunut psykologiasta järjestelmän taustalla. Keinoista johtaa ihmisiä. Raskaamman kaluston ajo-oikeuksista. Aseiden käsittely olisi ollut pakollinen mutta hyödyllinen paha. Maanpuolustusvelvollisuus — Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. 

En omista aseita ilmakivääriä lukuun ottamatta, vaikka metsästäjäntutkinnon suorittaminen onkin käynyt mielessä. Metsästyksessäkin eniten kiinnostaa tosin ansapyynti ja jousimetsästys, etenkin jos siihen saisi yhdistettyä vielä lähietäisyydellä toimivan koiran käytön. Ainakaan tuon ilmakiväärin tähtäintä en ole saanut ikinä säädettyä niin, että voisin sitä kunnolla käyttää. Voihan olla että olen liian sokea siihenkin toimeen.

‘I don’t like bullies’: British volunteers tell why they’re fighting for Ukraine (The Guardian, 2.4.2022)

"...they saw something in Ukraine’s desperate against-the-odds plight that would give them purpose. ... They needed help, and I was doing nothing back at home. My life was going downhill so I thought I could do something better and help people who needed it." (mukailtu lainaus) 

Tämä artikkeli antoi ehkä lopulta sytykkeen ajatella tästä kirjoittamista. Sen mitä olen aihetta ohimennen mediasta seurannut, monella muullakin kuin artikkelin henkilöillä on ollut suunta kohti Ukrainaa. Itsehän onneksi kuulin jo hyvän aikaa sitten ajatuksen kipinänkin sammuttavat sanat "Mitä sinä siellä tekisit". En mitään. Tiedostan sen kyllä tuskallisen hyvin itsekin. 

Kuvassa on kaasukäyttöinen kuula-ase. 

Ensimmäinen kerta elämässäni kun käsittelen mitään aseen kaltaista, 

ritsaa lukuun ottamatta. Sen kyllä huomaa.

15 / 104 ( 5.39 - 20.58 )

Jos pitäisi arvioida eilisen positiivisin propaganda, 

palkinto menisi Ukrainan ulkoministeriöön. 

Jos taas viihdyttävin, niin "Russian Soldiers Stole My Underwear" 

Kotimaassa grillataan ministeriä. Tekijänoikeuslain ympärillä pyörii lobbaus­sotku – ministeri Kurvinen värväsi konsultin ja laki­esityksestä poistettiin 50 sivua, virkamies vaihtoi tehtävää

Tekijänoikeuslakiin liittyvä lobbaus­sotku leviää: Ficom kanteli oikeusasiamiehelle ”tekijänoikeusjärjestöihin kytköksissä olevan” konsultin värväämisestä lainvalmisteluun

Ulkona näkyy kummallisia lintuja. 

14 / 100 ( 5.55 - 20.44 )

Ei aivan blogin sadas postaus osunut vuoden sadanteen päivään. Olisihan siinä ollut jo liikaa nollia ja ykkösiä. En olisi ikinä uskonut, että saan yhteen päiväkirjaan kirjoitettua edes 99:ä sivua. 

Meditaatio

Joku taho valitti taannoin valtiollisen median artikkelissa, että tapahtumatyöntekijöistä tulee olemaan tulevana kesänä huutava pula. Puolitosissani etsiskelin vanhoista valokuvista, löytyykö sieltä yhtäkään alan työhakemukseen sopivaa kuvaa. Näin lähelle trussia olen joskus päässyt. Taidan jättää hakemuksen kirjoittamatta. Tuska voisi olla poikkeus. 

Siis se suomalainen metallimusiikkiin keskittyvä festivaali. Jos jokin tarkemmin määrittelemätön korkeampi voima suo, että kesällä voidaan järjestää suurempia ja pienempiä tapahtumia. Pessimistinä sitä ei odota liikoja, niin voi vain sitten yllättyä positiivisesti. 

Kuten varmaan monelta muultakin, myös minulta tiedustellaan joskus tatuointieni merkityksiä. Yleensä vastaan, ettei niillä ole mitään sen syvempää merkitystä. Käytännössä toisessa nilkassa on sukunimi (tunnistamista helpottamaan), toisessa nilkassa toive hautapaikasta, toisessa olkavarressa kartta ja toisessa olkavarressa kalenteri elämäntapahtumista. Uskon että kovinkaan moni ei tämän totuuden tiedostamisesta ainakaan onnellisemmaksi tulisi, joten annan ihmisten tehdä mieluummin omat tulkintansa. Ensimmäisen tatuointini otin heti täysi-ikäistyttyäni. Ajattelin että jos kuva peittää heti alkuun puolet selästä, ei tee mieli enää ikinä ottaa toista tatuointia. En ajatellut että kuvia ilmestyisi vielä useampia ja että ne olisivat vielä itseni suunnittelemia. 

Tähän liittyy kiinalainen teepöytä. Kaikki piirtämäni tatuoinnit ovat kiinalaisia teepöytiä. Kutsun tuolla termillä ajatusta, joka ilmaantuu täysin tyhjästä ja vaatii toteutusta. Ensimmäinen tällainen idea oli mustaksi maalatusta matalasta pöydästä, jonka kannen reunoille oli kaiverrettu ilmansuuntia osoittavat kirjoitusmerkit. Olin ehkä juuri siirtynyt yläasteelle ja kokemus puutöistä hyvinkin vähäinen, mutta tuumasta toimeen ja lopputulos on kuvattuna edellisessä postauksessa. En vieläkään osaa sanoa, miksi sellainen piti tehdä. Samalla idealla ovat ilmestyneet sitten tatuoinnitkin. 

Sotauutisoinnin liveseurannat alkavat painua jo muiden uutisten varjoon. Itsekin olen tiputtanut päivittäisen hakulenkin sivustojen määrää, osaa tulee enää seurattua muutaman päivän välein. Suurimpana syynä tosin uniinkin puskevat työasiat. Onneksi myös yksi seurantakohde jo monen kevään ja kesän takaa on taas aktivoitunut: Satakunnan sääkset ovat alkaneet palailla muuttomatkoiltaan ja auringonvaloa riittää taas pesäkameroiden pyörittämiseen. Kohta täällä pohjoisessa ei enää olekaan täysin pimeää yötaivasta, ennen kuin taas joskus syksyllä. 

14 / 99 ( 5.59 - 20.41 )

Milloin menetettyjen ihmishenkien arvo nousee suuremmaksi, kuin mitä arvioitiin, jos tilanne olisi lännen toimesta lopetettu sotilaallisella väliintulolla heti alkuunsa? Mitkä olivat todelliset riskit? Mietittiinkö kvartaalia pidemmälle? 

Kiinalainen teepöytä. Made in Finland.

Välillä on hauska harrastaa tavallisten ihmisten asioita. Käydä ajamassa sähköläskipyörällä pitkin lähes optimaalisessa kunnossa olevia reittejä, ihan mukavassa talvisäässä ja vähemmän mukavassa lumituiskussa. Pohjoisen kevät. Varata pöytä ravintolasta. Kolme ruokalajia. 

Taloussodasta huolimatta. Onneksi algoritmi kannustaa takaisin omaan poteroon. 

Valon soturit: On ällistyttävää, miten silmänräpäyksessä salaliittogurujen viesti kääntyi, kun venäjä hyökkäsi (HS, 9.4.2022)

Köyhyys Suomessa on syventynyt − silti moni pitää sitä ihmisen omana vikana (Maailman kuvalehti, 13.10.2021)

Löysin vihdoin ratkaisun suomalaisten ajankohtaisohjelmien katsomiseen: 1,5x nopeus. Mihin sitä lauantain muuhun käyttäisi, kun katsoisi Zelenskyn puheen alkuperäiskielellä tekstitettynä englanniksi, tulkattuna englanniksi ja mitä ilmeisimmin englanninkielisestä tulkkauksesta simultaanitulkattuna suomeksi. Kieli menettää melkoisesti tehoaan useasti käännettynä. Hupaisinta oli Yle Areenan taltioinneissa seurata oletettujen turvahenkilöiden käytöstä. Pieniä häiriöitä. Siellä täällä. Vaikuttavin versio oli ehdottomasti Metan tarjoama, ilmeisesti ihmishengellä on edelleen arvoa edes tuotteena kun laatuun on panostettu. Suomen kieltäkin oltiin opeteltu, ainakin yksi sana. Tähän mennessä vaikuttavin puhe on omasta mielestäni pidetty Tanskalle. En tiedä ovatko satamateollisuus ja koulutusvienti tulevaisuudessa yhtä arvossaan. 

Kiinalainen teepöytä juolahti mieleeni, kun pohdin lähteitä inspiraatiolle. Välillä ideoita vain ilmaantuu jostain. Välillä joudut rikkomaan portaat, jotta voit rakentaa paremmat. Pitäisikin muistaa kysellä käyttäjäpalautetta näin muutaman vuoden jälkeen. 

Portaat.

Edit. En muistakaan milloin olisi tullut illalla kirjoiteltua näin väsyneenä, että seuraavana aamuna saa korjailla otsikosta lähtien. 

14 / 97 ( 6.07 - 20.33 )

Cogito, ergo sum. Ajattelen, siis olen. Välillä kyllä toivon, etten ajattelisi. 

Kuvakaappaus Facebookin mediavirrasta. Itselleni silmään sattui tuo maininta, ettei materiaalin aitoutta voida taata. Jos edes valkoisena propagandana jaettavia videoita traktoreista ja tankeista ei voida pitää aitoina tai totuudenmukaisina, mihin lopulta voidaan vetää raja totuuden ja valheen välillä? Linkki artikkeliin. 

YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui 5.4.2022. Presidentti Zelensky puhui kokouksessa videoyhteyden välityksellä ja jakoi neuvoston edustajien katsottavaksi videomateriaalia. En voi kuin kysyä itseltäni ihmisyyden nimissä, miksi tällaisia kuvia on näytettävä. 

Video oli tarkoitus esittää mitä ilmeisimmin heti Zelenskyn pitämän puheen perään, mutta "teknisistä syistä" se näytettiin vasta hieman myöhemmin. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisia syitä videon esitysajan lykkäämiselle oli ja onko kyseessä juuri se video, joka alkuperäisesti oli tarkoitus esittää. 

Satuttavinta videon jälkeen olivat Venäjän edustajan esittämät kommentit siitä, että videon tilanteet olisivat lavastettuja ja että syyllisinä todistettavasti tehtyihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan olisivat ukrainalaiset itse. En voi olla ajattelematta, että sekä Venäjällä että Euroopassa on ihmisiä, jotka uskovat että Venäjän esittämä näkökulma asiaan on täyttä totta. Muiden turvallisuusneuvoston edustajien puheissa tuotiin esiin myös näkökannat, että Venäjä on syyllinen, sekä olettamus ettei syyllistä voida tietää ennen kuin asiaa on tutkittu niin että molempien puolien todistukset asiasta on otettu huomioon riippumattoman tahon toimesta. Tätä mielipidettä edustivat Brasilia, Intia, Kiina ja UAE. 

Mielenkiintoisena havaintona Venäjän ensimmäisestä puheenvuorosta todettakoon edustajan väite, että Venäjä on evakuoinut Mariupolista 123 500 ja koko Ukrainasta 600 000 ihmistä, joista 119 000 lapsia, jotka edustajan mukaan "ovat siirtyneet Venäjälle vapaaehtoisesti, se voidaan todistaa lukuisilla videoilla sosiaalisessa mediassa". En tiedä mitä uskoa tai ajatella tästä toiminnasta. Optimistisimman ja pessimistisimmän ajatuksen välillä on liian pitkä harmaa alue. En haluaisi joutua lukemaan epäilyksen tahraamien linssien läpi tällaisia artikkeleita: Motižinin kylästä paljastui järjestelmällinen siviileihin kohdistunut tuho – nyt asukkaat kertovat HS:lle, mitä kokivat: ”Heitä oli kidutettu, heidät hakattiin hengiltä” (HS, 7.4.2022)

Alla linkit mainittuun turvallisuusneuvoston kokouksen taltiointiin YouTubessa ajoitettuna mielestäni oleellisimpiin kohtiin. 

https://youtu.be/U9-GvM1Ln2g?t=4530 Zelenskyn esittämä video

https://youtu.be/U9-GvM1Ln2g?t=2334 Zelenskyn puheenvuoro

https://youtu.be/U9-GvM1Ln2g?t=5070 Venäjän puheenvuoro

https://youtu.be/U9-GvM1Ln2g?t=9695 Venäjän toinen puheenvuoro

https://youtu.be/U9-GvM1Ln2g?t=10400 Ukrainan puheenvuoro

Laitanpa tähän viimeiseksi kuvakaappauksen videomateriaalista, joka juuri piirtyi eetteriin.

14 / 96 ( 6.10 - 20.30 )

Nämä kuvat ovat pyörineet jo jonkin aikaa työpöydällä. En tiedä kertovatko ne enempää kuin sanat. Kohta kaksikymmentä vuotta tietokoneet ovat kuitenkin olleet olennainen osa omaa tietoisuuttani, tai sen jatke.

1999

The Matrix. Itselleni elokuvasta parhaiten mieleen jäänyt kohtaus. Etsintä jatkuu...

2011

Haaveilen yhä joskus laittavani taas linux-koneen pyörimään. Ihan vain huviksi ja hyödyksi.

2022

Onhan se kaksin aina kaunihimpi, mutta ehkä sitä kuitenkin pärjää yhdelläkin.

14 / 94 ( 6.18 - 20.23 )

Olen lomalla. Tänään olen lukenut uutisartikkeleita vain 4 tuntia, katsonut haastatteluita 3 tuntia ja uutislähetystä tunnin verran, tähän päälle kaikki satunnainen sälä. Tuntuu kevyeltä kun ei tarvitse tehdä alle täyttä työpäivää. 

Välillä on kuitenkin hyvä irrottaa katseensa näytöstä ja huomata kauneus ympärillään. Olkoonkin se kauneus peräisin marketin alelaarista. Ensimmäinen perhoskämmekkäni, saa nähdä kuinka yhteiselo tulee sujumaan. 

---

Vielä olisi tehnyt mieli katsoa ja ajatella yksi viedohaastattelu, sen verran mielenkiintoisia aiheita oli nimetty kappaleiden otsikoiksi: 

-Поменяется ли будущая дипломатия под украинский — прямой и резкий — стиль президента Зеленского. Смена политической позиции стран;

-Эпоха «Вранья Элит» завершается. Чего боятся страны Запада при распаде России после поражения в войне с Украиной.

 -Will the future diplomacy change to the Ukrainian - direct and sharp - style of President Zelensky. Change in the political position of countries;

-The era of "Liar Elite" is coming to an end. What are the Western countries afraid of when Russia collapses after the defeat in the war with Ukraine. (Google translate)

Niin pitkään kun olen politiikasta yhtään mitään ymmärtänyt, minulla on ollut tunne että länsimaisessa demokratiassa on jotain jollain tasolla pielessä. Kuin kantapäähän uponnut tikku, jota ei saa millään poistettua ja joka muistuttaa olemassaolostaan juuri sen verran, että se aiheuttaa lievää epämukavuutta. Tuskallista kyllä en ole vielä tähän ikään mennessä saanut kiinni, mikä ihme tässä kaikessa voisi mättää tai olla mätää. Vielä vähemmän osaan sanoa edes omaa mielipidettäni, mikä voisi olla parempi ratkaisu tai edes vaihtoehto. 

Ehdin vihdoin katsoa vähemmän rasittuneilla silmillä alla olevat haastattelut. Venäjänkielisille media-alan toimijoille annettu haastattelu on pitkä kuin syntinsä, mutta olen tyytyväinen että katsoin sen kokonaisuudessaan uudestaan, englanninkielistä tekstitystä oli selkeästi korjailtu ymmärrettävämpään muotoon. Muistelisin että tämän perusteella suomalainen media uutisoi, että Ukraina olisi valmis alueluovutuksiin, vaikka itselle vastauksista tulee lähes päinvastainen mielikuva. Ehkä tässä on kyse kielimuurista. Mielenkiintoista on myös tarkkailla Zelenskyä hänen puhuessaan englantia, omaan silmääni muutos kehonkielessä on merkittävä kun siirrytään selkeästi hieman epämukavuusalueelle. Eipä sillä että osaisin itsekään käyttää englantia kovin hyvin tunnekielenä. 

Zelenskyy Predicts Putin Will Negotiate: ‘I Think He Sees That We Are Strong’ (Vice)

Первое интервью Зеленского российским журналистам после начала войны / Zelensky's first interview with Russian journalists since the start of the war (Meduza, 27.3.2022)

War in Ukraine: The Economist interviews President Zelensky (The Economist, 28.3.3022)

"Se ei ole kiinni siitä, olenko rohkea vai en. En voi sanoa, että jos olisin Ukrainan presidentti, tekisin niin tai näin. Ymmärsin jo kuukausia sitten, että tämä on historiallisesti merkittävä tarina, joka ei tule koskemaan ainoastaan Ukrainaa. Se koskee koko maailmaa ja maailmanpolitiikkaa ja uskon että tulemme puhumaan siitä sen jälkeen, kun voitamme. Toivon, että voitamme. Olen varma, että voitamme. Siksi sanon, etten ole sankari. Ehken ole vain niin tyhmä, etten ymmärtäisi mitä on tapahtumassa. 

…

Kansalaiset ovat johtajia ja poliittiset johtajat ovat häviäjiä." (Käännös omani)

Huomasin useampaan kertaan päivän aikana miettineeni, että pitäisikö laittaa musiikkia soimaan taustalle, samalla kun katson videoitua keskustelua. Käytyäni hetken sisäistä keskustelua, tulin aina lopputulokseen, ettei se olisi kannattavaa. Voisiko joku kanavoida pääni uudelleen? 

13 / 93 ( 6.22 - 20.20 )

Venäläisten sotilaiden äitien pitäisi nähdä tämä. Mitä he ovat pojistaan kasvattaneet. Murhaajia, ryöstäjiä, teurastajia. 

Tämän päivän propaganda-aiheena on laajasti ollut venäläisten yhä julmemmiksi paljastuvat sotarikokset Ukrainassa. Tosin voidaanko puhua enää propagandasta, jos uutisoinneissa voidaan jo viitata riippumattomien lähteiden havaintoihin? Kysyin jo Mariupolin sairaalapommituksen aikaan, kuinka pitkään tavallinen kansa Euroopassa haluaa katsella tätä näytelmää? Tai kuinka kauan meidät pakotetaan katselemaan sitä, koska emme voi muutakaan. 

Ainahan voi toki lopettaa uutisten seuraamisen ja jatkaa elämää kuten ennenkin. Tätä jopa suositellaan joissain medioissa. Oma mielipiteeni ja tavoitteeni on, että jokaisen velvollisuus on olla sulkematta silmiään kuvilta maassa makaavista ruumiista. On syytä antaa tämän sodan vaikuttaa, sen verran kun uskoo kykenevänsä katsomaan sitä. Tämän trauman pitää käydä läpi koko Eurooppalaisen kansakunnan, mielellään koko maapallon kansakunnan, että vastaavat järjettömät tapahtumat saadaan siirrettyä pysyvästi historiankirjoihin, ei tulevaisuudensuunnitelmiin.

Ihmislajin pitäisi jo pystyä parempaan. 

Näen kuitenkin myös todennäköisyyksiä, mitä on mahdollista tapahtua, jos kansa koko Euroopan alueella lähtee liikkeelle, ei välttämättä kirjaimellisesti mutta edes ajatusten tasolla, yhteen ainoaan suuntaan. Tasapaino horjuu. Jos vastaliike ei olekaan enää yhtä yhdensuuntainen, lopputuloksena on hallitsematon kaaos. Vaarallisimpia yksilöitä ovat ne, jotka kokevat ettei heillä ole enää mitään menetettävää. Kaikkein vaarallisimpia ne, jotka eivät enää pelkää kuolemaa. 

Tässä tuntee itsensä niin hyödyttömäksi. 

”Mitä tässä odotellaan, jotain vielä pöyristyttävämpiä uutisia?” Neljä asiantuntijaa kertoo HS:lle, pitäisikö kauppa Venäjän kanssa lopettaa nyt kokonaan (HS, 3.4.2022)

Tämä ja edellisen kirjoituksen julkaisu sattuivat saman vuorokauden puolelle, aiemman kirjoittamisen aloitin tosin eilisen vuorokauden puolella, mistä johtuen virhe auringon nousu- ja laskuajassa. 

13 / 93 ( 6.26 - 20.16 )

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sofi-oksaselta-hakellyttava-arvio-venaja-pysyisi-romuttamaan-suomen-talouden-verettomalla-hyokkayksella/8393732 

"Oksasen skenaario alkaa tilanteesta, jossa ”tunnuksettomat tai tunnukselliset” Venäjän sotilaat valloittavat Suomen Lapissa yksittäisen tunturin, oletettavasti Venäjän rajan kupeesta. Sinne julistetaan piskuinen nimellisesti itsenäinen ”kansantasavalta” ."

Nonniih. Sotaturismi tervetuloa. Korvatunturin kansantasavalta? Tarttuvatko tontut aseisiin?

13 / 91 ( 6.30 - 20.13 )

Suomi on jälleen valittu joillain perusteilla maailman onnellisimmaksi maaksi. Onneksi minulta ei kysytä mielipidettä. Ovatko suomalaiset maanviljelijät myös maailman onnellisimpia? 

Mikä tässä on vinossa?

Sen perusteella mitä maatalousalan ryhmiä sosiaalisessa mediassa seuraan, ainakin vastikään julkaistu "maatalouden hätäapupaketti" tai virallisemmin "toimet maatalouden huoltovarmuuden turvaamiseksi", ovat ihan väärin auttamista. Viime päivinä valtamedioiden artikkeleita lukiessa on erityisesti jääneet mieleen toteamukset, että nyt pitäisi kaikkien uskoa vain totuuteen ja jättää hajaannusta aiheuttavat mielipiteet huomiotta. Itsesensuuriako tässä pitäisi harrastaa? 

En ainakaan itse osaa pelkkiä maataloussektorin vahvistamiseksi tarkoitettuja miljoonalukuja tuijottamalla sanoa, ollaanko tässä nyt menossa syteen vai saveen. Sysi voisi tässä edustaa vaikkapa biohiiltä, jonka erinomaisuuteen en myöskään ole vielä oppinut uskomaan. Vai syöksytäänkö peräti turpeeseen, jota kuitenkin kiitettävissä määrin löytyy suomalaisilta pelloilta ja jonka hyötykäytöstä on myös onnistuttu keittämään tässä hetkessä kuuma peruna. 

Perunoista puheen ollen, viime kesäisen työkokemukseni perusteella oli tuskallista huomata, mikä määrä polttoainetta, kemiallista lannoitetta, kemiallisia kasvinsuojeluaineita, viljelyalaa ja henkilötyöaikaa käytettiin siihen, että perunasato osin jätettiin peltoon, koska se "ei vastannut laatustandardeja", ollen kuitenkin täysin syömäkelpoista tai muuten hyödynnettävää. Työsopimukseni ehti loppua jo ennen kuin koko perunasatoa oli saatu nostettua tai varastokunnostettua, joten voin antaa vain arvion kuinka suuri osa kokonaissadosta jäi hyödyntämättä - sanoisin että jopa 50%. 

Tämä on toki vain yksittäisen toimijan tulos, mutta ei kai tästä vielä montaa vuotta ole, kun media uutisoi erään viljelijän pellonlaitaan kasatuista lantuista, joita oli tonneittain. Niitä ei ollut taloudellisesti kannattavaa siirtää varastoon tai jalostukseen, muistaakseni syynä tähän olivat viljelijän ja elintarviketeollisuuden väliset sopimusongelmat. Moni muistanee myös jo legendan asemaan päätyneen "direktiivin käyristä kurkuista", jota on viljelty esimerkkinä liiallisuuksiin menevästä sääntelystä. Yhteisiä sopimuksia toki tarvitaan, mutta omasta mielestäni nykypäivän byrokratiassa ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa ainoastaan byrokraatit lihovat ja muu osa kansasta kuihtuu. Miksi keskinäisen luottamuksen saavuttamiseen tarvitaan nykyään niin monta ulkopuolista toimijaa?

Seuraava ongelma listallani onkin tullut mainittua jo useampaan kertaan: tavanomainen maatalous on kasattu täysin fossiilisen energian varaan. Eikö olisi fiksumpaa että me ihmiset lajina kehittyisimme hyödyntämään suoraan raakaöljyä ja maakaasua, niin niitä ei tarvitsisi kierrättää muiden laitteiden tai lopulta eläinten kautta? Olkoon edellinen lause osallistumiseni päivämäärän edellyttämään hauskanpitoon. Ei naurata. Traktoreista tuskin tulemme siirtymään takaisin hevosvetoisiin työkoneisiin, mutta uskoisin että jos tämä tilanne onnistuu potkimaan liikkeelle globaalin uudistuksen koko ravinnon alkutuotannon saralla, traktoreiden käyttö tulee vähentymään tai ainakin niiden polttoaine vaihtuu paikallisesti tuotetuksi biokaasuksi, kunnes toivottavasti kehitetään jotain vielä optimaalisempaa. En tosin jaksa tässäkään asiassa olla kovin optimistinen, jos tälläkin hetkellä on suunnitelmissa on tuottaa biokaasua säilörehusta... Säilörehun tuotanto kun on edelleen kovin riippuvaista fossiilisesta energiasta. 

Sitten päästäänkin ongelmaan, joka aiheuttaa äänekkäintä poteroiden kaivelua ja lantakokkareiden heittelyä: Eläintuotanto & luomutuotanto. Näitä kahta on mielestäni vaikea käsitellä erillisinä objekteina, koska luomutuotanto pohjaa hyvin vahvasti eläintuotantoon ravinnekierron osalta, mutta äänekkäinkään vegaani tuskin nukkuu hyvin tietäen, että syömänsä porkkanat, soijapavut ja kauramaito koostuvat loppujen lopuksi rajallisista luonnonresursseista, joiden tuotanto vielä oletusarvoisesti on ollut haitallista eläinlajille nimeltä ihminen. Tai ainakin toivon, että keskivertovegaani on päässyt sydämessään johonkin kompromissiin näiden asioiden kanssa. Uskon kuitenkin että etiikan sijaan sieltä sydämestä löytyy vain aate. 

En halua tulla väärinymmärretyksi. Mielestäni yksi suurimpia ongelmia eettisesti ja luonnonvarojen käytön näkökulmasta on koko nykyinen lihantuotantosektori ja erityisesti sika- ja siipikarjatalous. Tämä on kuitenkin aihealue, josta on todellakin helpompi osoittaa ongelmia kuin tarjota niille ratkaisuja. Kaikki eivät voi hankkia takapihalleen muutamaa onnellista kanaa ja kesäpossua. Keskitetyllä tuotannolla on hyvät puolensa, kun ihmispopulaatiotkin alkavat olla äärimmilleen keskittyneitä. Äärimmäinen hajautuneisuuskaan tuskin toisi onnea, mutta olisiko mahdollista löytää kestävä keskitie, jossa voitaisiin hyödyntää molempien ääripäiden parhaat puolet?

Uskoisin että sitä ennen tarvitaan todella suuria muutoksia, lähtien ajattelusta että suomalainen maatila on yritys ja yrityksen tehtävä on tuottaa (rahallista) voittoa omistajilleen. Voidaanko syklinen jatkuva kasvu luonnonkierrossa erottaa jatkuvan taloudellisen kasvun dystopiasta? Kaatuisiko kapitalismi jos tämä ihmisen oleellisimman perustarpeen täyttäminen irrotettaisiin järjestelmästä? 

Ruokakriisi ja omavaraisuuden illuusiot (Bios, 18.3.2022)

---

Politiikan kentällä ei maltettu odottaa aprillipäivään, vaan ministeriössä suoritettiin pelinappuloiden siirtelyä jo päivää ennen. Kohtapuoliin entinen tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen siirtyy maa- ja metsätalousministeriksi. Hänellä ei ilmeisestikään ole kokemusta maa- tai metsätaloudesta, mutta oikeustieteellisiä opintoja ja harrastelijanäyttelijän tausta. Missäköhän muualla poliittisessa sirkuksessa on viimeaikoina nähty samanlaisella taustalla olevia vaikuttavia hahmoja? Ei Suomessa tosin. Mielenkiinnosta kävin tarkistamassa Antti IV Kurvisen Facebook- ja Instagram-profiilit. Ensiksi mainitussa seuraajia vajaa viisituhatta, toisessa vajaa kolmetuhatta. Saapa nähdä lähdetäänkö suomalaista maatalouspolitiikkaa tekemään sosiaalisessa mediassa.