Välillä rakastun internetiin.
27.3.22
12 / 86 ( 6.50 - 19.56 )
On helpompi osoittaa ongelmia kuin korjata niitä. Suomalaisessa maataloudessa on paljon pielessä jo nimestä lähtien. Muualla maailmassa puhutaan agrikulttuurista.
.JPG) |
| Hamppupeltoja sodan keskelle? |
Heti kun pitäisi kirjoittaa aiheesta josta oikeasti uskoisi tietävänsä jotain, törmää vain lopputulokseen ettei sitä oikeastaan tiedäkään paljoa mitään. Toisaalta ruuan tuotanto ei ole nykypäivänä kovinkaan yksinkertainen asia, jos se on sitä koskaan ollutkaan. Nykyihmisen on vain helppo unohtaa ravinnon hankkimisen vaivalloisuus samotessaan pitkin automarketin loputtomalta tuntuvaa leikkelehyllyä.
Kirjoituksen aloittanut lause tuli vastaan Peter Santanellon uusimmassa YouTube-jaksossa, joka on tehty yhdessä Soft White Underbelly -nimistä kanavaa tuottavan Mark Laitan kanssa. Vaihtelun vuoksi on hyvä muistaa, että muuallakin maapallolla ongelmat jatkuvat. Jokunen päivä sitten tuli vastaan uutinen, jossa kerrotaan molempien napa-alueiden olevan tällä hetkellä huomattavasti normaalia lämpimämpiä. Jos tulevasta kasvukaudesta tulee olosuhteiden puolesta haastava useammassa maassa, on mahdollista että nälkää nähdään muuallakin kuin Afrikassa. Siellä se lienee jo enemmän kuin todennäköistä.
---
On ollut sinällään järkyttävää huomata, kuinka vähän sitä loppujen lopuksi tietää näiden opiskeluvuosien jälkeenkin edes suomalaisesta maataloudesta. Ehkä olen ollut vain äärimmäisen laiska opiskelija. Ehkä ei ole nähty tarpeelliseksi sisällyttää leikattuihin opetustunteihin asiaa globaalista maatalouspolitiikasta, EU-politiikkakin on jäänyt ehkä lähinnä erinäisten tukien käsittelyksi... Mitä siis tiesin Ukrainan maataloudesta ennestään: se on ravinteikasta mustan mullan aluetta, ilmasto suosii viljanviljelyä ja olettamuksenani oli, että nähtävissä on edelleen neuvostoajan kollektiivisen maatalouden jäänteitä. Ilmeisesti maareformi on jollain tasolla edelleen kesken, ja tilanne on jatkunut samankaltaisena koko 2000-luvun. Tällaisen kuvan sain nopealla vilkaisulla ucab:n tarjoamasta datasta. Mielenkiintoista kuinka sotatila ja jälleenrakennus tulevat vaikuttamaan maaomistuksiin ja saadaanko asiassa tehtyä merkittäviä uudistuksia.
Suomeen verrattuna keskimääräinen tilakoko vaikuttaa olevan huomattavasti suurempi, mutta muuten maatalous nojaa samoihin peruspilareihin kuin muuallakin Euroopassa: kemiallisiin lannoitteisiin, kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin ja fossiilisiin polttoaineisiin. Ilmeisesti luomutuotantoakin harjoitetaan jossain määrin, tiedän että ainakin yksi luomutuottajien yhdistys maasta löytyy, todennäköisesti useampikin.
Sowing has begun in Ukraine. Here are the three main problems that Ukrainian agricultural exports will face (Delo.ua, 25.3.2022. Chromen tarjoama käännös) Artikkelissa mainitaan suurimmiksi ongelmiksi viljeltävän pinta-alan väheneminen yleisesti sotatointen takia, tilanteen aiheuttamat kokonaismuutokset kylvö- ja viljelysuunnitelmissa sekä logistiset ongelmat: sekä maataloustuotteiden vienti satamien kautta että tuotantopanosten kuljetus etenkin Venäjältä ja Valkovenäjältä ovat käytännössä mahdottomia tällä hetkellä. Maatalouden vaatiman polttoaineen jakelu on häiriintynyt ja venäläiset joukot ovat varastelleet sekä dieseliä että maataloustuotteita. Kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden osalta tilanne ei tällä kasvukaudella ymmärtääkseni ole katastrofaalinen, mutta saatavuus- ja talousongelmat tulevat varmasti vaikuttamaan huomattavasti tulevina vuosina. ‘Russian soldiers took over my farm’: the battle for food supplies in Ukraine (The Guardian 16.3.2022)
Globaali elintarvikefinanssipolitiikka on itselleni edelleen lähes täysi mysteeri. Pieneen järkeeni ei vain mahdu, miten sato voidaan myydä jo ennen kun sitä on edes kylvetty. Mihin tai miksi ruokapulaa tarvitaan tässä kuviossa?
Vehnän hinta on pilvissä mutta sitä ei saa myytyä – Ukrainan sota laittoi viljamarkkinat sekaisin Yhdysvalloissa (HS, 21.3.2022)
Edellinen suurempi heilahtelu vehnän hinnassa maailmanmarkkinoilla antoi kipinän arabikeväälle. Uskon että tämän sodan seuraukset eivät tule aiheuttamaan vain pelkkää heilahtelua, vaan jotain maanjäristykseen verrattavaa liikehdintää. Eikä tuo liike tule vaikuttamaan pelkkiin rahavirtoihin. Eiköhän Euroopassa tulla näkemään viimeistään ensi vuonna myös toisinto vuodesta 2015, todennäköisesti vain huomattavasti isommassa mittakaavassa. Pessimistinä voisin arvella että tämä olisi jopa jossain määrin suunniteltua. Ehkäpä paheksutut kehitysapuun suunnatut varat ovatkin vain sammutuskaluston hankkimista ennakkoon. Ehkä järkevämpää olisi kuitenkin olla sytyttämättä maailmaa palamaan.
Jottei tästä kirjoituksesta tulisi pitkää kuin nälkävuosi, pitänee jättää Suomen maataloustilanteen pohtiminen myöhemmäksi. Yksi syy miksi lähdin alaa opiskelemaan, oli vuosikymmenen jatkunut tunne siitä, että jokin on sen suhteen menossa pahasti vinoon. Nyt näen ehkä ongelmat entistä selvemmin, mutten vieläkään osaa antaa niihin järkeviä ratkaisuja.
24.3.22
12 / 83 ( 6.02 - 18.46 )
Tasan kuukausi uutta maailmanjärjestystä. Isot laivat kääntyvät hitaasti. Paitsi jos niiden kylkeen ammutaan tarpeeksi suuri reikä.
Pientä etärintaman taisteluväsymystä havaittavissa, mutta onneksi piristystä päivään toi postilaatikkoon survaistu paketti Espanjan auringon alta. Ihastuin tähän printtiin jo käydessäni Donostiassa vuonna 2016, mutta silloin ei tainnut Kukuxumusun kivijalkakaupassa olla sopivia kokoja tarjolla. Tilatessani paitaa oli vielä varastossa, mutta lieneekö ajankohtaisuus vauhdittanut myyntiä, tällä hetkellä tätä ei näytä olevan saatavilla. Toivottavasti paitapainot laitetaan laulamaan!
Ilta on vasta nuori ja huomenna maailman tilanne saattaa taas olla jo täysin toinen. Zelensky kehotti viime yönä julkaistussa videossaan kaikkia jättämään tänään toimensa ja osoittamaan mieltään Ukrainan tueksi. Ainakaan vielä ei ole silmiini sattunut uutisotsikoita täältä tai maailmalta sen isommista mielenilmauksista. Melkoisesti kyllä Helsingissäkin viikonloppuisten tuenosoitusten väkimäärä on vähentynyt, jos en väärin muista niin ensimmäisessä oli osanottajia arviolta 10 000 ja viimeisimmässä 500. Itse aion tänäänkin sytyttää ikkunalle kynttilän kuten jokaisena sodan iltana tähänkin asti. Jotta en unohtaisi.
'Shame on you': How President Zelensky uses speeches to get what he needs
Kieltäydyin tänään työtarjouksesta. Urani valtion virkamiehenä ei tule jatkumaan. Muita työtarjouksia otetaan kuitenkin vastaan.
The Post-Everything Collective & Friends Present: Ukrainian Relief Compilation
21.3.22
12 / 80 ( 6.14 - 18.36 )
Ovatko EU:n asettamat pakotteet neuvoteltavissa, jos Venäjä sitä vaatii tulitauon tai rauhansopimuksen aikaansaamiseksi? Tämän sodan näkyminen Eurooppalaisten olohuoneissa pitää saada mahdollisimman nopeasti päätökseen ja rauhan pitää olla pysyvä. Al Jazeeran Brysselin vihikoira James Bays kysyi ja sai vastauksen EU:n ulkoasiain ja turvallisuuspolitiikan korkealta edustajalta Josep Borrell:lta.
Tuonkin vastauksen voinee jokainen tulkita tavallaan. Saatoin kuulla jotain väärinkin. Kuten sen että Euroopan unionin puolustusyhteistyötä sovellettaisiin Gibraltarilta Ukrainaan.
Kun on elänyt ilman televisiota kohta 15 vuotta, on ollut jotenkin vaikea kuunnella suomenkielisissä tv-medioissa käytyä keskustelua. Vaikea kuitenkin sanoa mikä siinä tökkii korvaan. Ehkä ne on vaan tässäkin maassa suunnattu vähän muille ikäluokille? Enkä tarkoita tällä niinkään keskustelun sisältöä vaan tapaa jolla sitä käydään.
Kirjanmerkeissä alkaa olla turhankin paljon mielenkiintoisia sivuja odottamassa tarkempaa perehtymistä. Hämmentävää miten nopeasti näinä päivinä informaatio siirtyy ajankohtaisesta aiheesta historiaan. Media vanhenee ennen kuin se ehditään julkaista. Meemit tuskailevat jo tulevaisuuden opiskelijoita yrittämässä päästä selville, mitä historiankirjoissa tapahtui vuonna 2022.
Ukraina: Venäjän hyökkäys ja informaatiosota - Jyri Lavikainen & Emma Rimpiläinen (Puheenaihe, 22.2.2022)
The War in Ukraine Could Change Everything - Yuval Noah Harari (TED, 1.3.2022)
---
Pohdiskelin aiemman blogikirjoituksen jälkeen, että todennäköisesti eniten näkyvyyttä saanutta ottamaani valokuvaa en ole ikinä edes itse julkaissut. Outoa on myös, että se kuvastaa ihmistä, sillä henkilökuvaus ei todellakaan ole ominta alaani. Olen sen verran vanhoillinen, että pidän kuvan käsittelyn mahdollisimman vähäisenä. Tässä kuvassa se on tarkoittanut käännöstä mustavalkoiseksi ja pientä rajaamista.
 |
| Nikon D50 Valaistus: aurinko Tausta: virtaava vesi |
20.3.22
11 / 79 ( 6.18 - 18.33 )
Nyt on virallisesti valkeus pimeää pidempi Helsingissäkin. +7 asteen päivälämpötila muistutti jo kovasti juhannusta. Luntakaan ei ole enää kuin reilut puoli metriä.
Kuinka kolme viikkoa aktiivista sodankäyntiä muuttaa ihmisen kasvoja? Kun muutos näkyy ainakin omaan silmääni jo Presidentti Zelenskystäkin, joka näyttelijänä kykenee varmasti hallitsemaan myös ilmeitään, on helppo kuvitella sama muutos tavallisen kansalaisen tai sotilaan kasvoilla. Kuvat on kaapattu Facebookissa julkaistuilta videoilta juuri sen hetken jälkeen, kun presidentti on päättänyt puheensa sanoessaan слава україні. Sotaa käytyjen päivien lukumäärä vasemmassa ylänurkassa.
Lyhyesti vanhoja linkkejä ennen syvällisempiä tunnustuksia: Kaikki arviot eivät vanhene ihan yhtä hyvin, eivätkä yhtä nopeasti.
Jyväskylän yliopiston tiedusteluanalyysin opettaja ei usko Venäjän hyökkäävän Ukrainaan: "Joukkojen liikkeitä Ukrainan rajalla on turha seurata" (Yle, 18.2.2022)
Полноценная война с Россией начнется через пару лет - Алексей Арестович (Апостроф TV, 18.3.2019) Sama video englanninkielisillä tekstityksillä, jotka mukailevat YouTuben omaa konekäännöstä, mutta ovat hieman ymmärrettävämmät. Nopealla tarkastuksella todennäköisesti ainakin ajankohdaltaan aito taltiointi.
---
Palatakseni kasvoihin. Olen niin pitkään kun muistan kokenut ihmisten kasvot ja etenkin silmät mielenkiintoisina. Tarkemmin ehkä sen, mitä ihmiset kasvoillaan voivat viestiä, etenkin jos se eroaa siitä miten henkilö viestii verbaalisesti. Tässä maailmanajassa onkin hienoa, että erilaisten ihmisten puhuvia päitä voi katsella älylaitteen ruudulta. Minulla on uskoakseni paha tapa oikeassa elämässä tuijottaa keskustelukumppania turhankin syväluotaavasti ja huomaan tämän itse yleensä vasta siinä vaiheessa, kun toinen etsii jo katsellaan pakoreittiä huoneesta. Omasta mielestäni tästä mielenkiinnonkohteesta tekee kuitenkin kummallisen se, että koen olevani todella pahasti kasvosokea.
Minulle on tosin sanottu, että kokemani kasvosokeus johtuu vain siitä, etten keskity ihmisiin tarpeeksi. Tämän sanoi minulle ihminen, jonka kanssa olin asunut samassa talossa pari vuotta, sen jälkeen kun olin hukannut hänet ruokakauppaan, koska hän oli riisunut takkinsa huomaamattani enkä heti tunnistanut hänen yllään ollutta paitaa. Jompi kumpi meistä on varmaankin oikeassa.
Huomasin jo melko nuorena, että jokin itsessäni on ehkä eri palikoista kasattu, kun yön pimeinä tunteina mietiskelin, että jos minun pitäisi viranomaiselle kuvailla vanhempieni kasvonpiirteet, en onnistuisi siinä. Palaset loksahtelivat paikoilleen: Miksi lapsena aina sekoitin vanhempieni sisarukset keskenään ja kannoin tavarat kaupassa muiden ihmisten ostoskärryihin. Sain itselleni koottua selityksen näistä mieleen jääneistä noloista tilanteista. Olisi mielenkiintoista tietää, voiko jo varhaislapsuudessa ilmennyt todella huono näkökyky vaikuttaa tähän jotenkin?
Aiemmin blogissa mainitsin töistä joita todella haluaisin elämässäni tehdä, mutta joihin en oman arvioni mukaan kykene, ainakaan niin hyvin kun haluaisin. Edellä kirjoitetun valossa yksi näistä töistä on järjestyksenvalvonta. Vaikka liikenteenohjaus ja laukkujen penkominen festareiden porteilla lasketaan samaan kategoriaan, eikä kasvosokeudesta ole näiden tehtävien suorittamisessa mitään haittaa, itseäni kuitenkin kiinnostavat eniten esimerkiksi kulkureittien ja alueiden valvonta. Kiireinen lavamanageri ei arvosta, jos viidennentoista kerran samana päivänä pyydän häntä esittämään kulkulupansa. Itsekin olen arvostanut sitä, että järjestyksenvalvojat päästävät minut suuremmin hidastamatta menemään sen jälkeen, kun olen kerran esittänyt kulkulupani.
Koska en itse muista oleellisia ihmisiä kasvojen perusteella, olen opetellut työtehtävissä muistamaan nopeasti ihmisten äänen, olemuksen, kävelytyylin, asusteet ja vaatteet. Vapaa-ajalla käytän sitten valokuvamuistia, joka useimmiten auttaa tunnistamaan ihmisiä, muttei kuitenkaan toimi kaikkien kohdalla. Kiero mieli.
Toiset - harrastuksesta oikeaksi työksi - haittaavat tekijät ovat fysiikka ja jossain määrinen henkinen kantti. Molempia tosin voisi varmaankin kehittää johonkin pisteeseen, pois lukien vertikaalinen etäisyys varpaista päälakeen. Tiedostan ettei minusta ainakaan tällä hetkellä, ilman varsinaista treeniä, ole fyysistä vastusta jos ihminen päättää käydä päälle. Kerran olen joutunut tätä katselemaan sivusta, kun humalainen asiakas päätti kävellä työparini yli. En osannut edes olla avuksi.
Aion silti jatkossakin tehdä JV:n hommia kun tilaisuuksia tulee. Haikealta kuitenkin tuntuu että etenemismahdollisuudet tälläkin uralla ovat rajoitetut, kun mielenkiinto olisi mahdollisesti jopa jossain henkilösuojauksen tasolla. Toinen vastaava mielenkiinnon kohde olisikin sitten psykologia... Siitäkään tuskin tulee ikinä uraa urkenemaan.
Jk. Arvostan äärimmäisen paljon ihmisiä, jotka tulevat tervehtimään perinteisen "hei Uniomena, mitä kuuluu" sijaan "hei, nähtiin viimeksi siellä ja siellä, puhuttiin siitä ja siitä". Parasta on jos he vielä kertovat nimensä, kun tuppaan välillä lähestulkoon unohtamaan omanikin.
18.3.22
11 / 77 ( 6.25 - 18.26 )
Päivä on virallisesti yötä pidempi. Valo voittaa pimeyden. Viime yönä olisi ollut täydellinen kuutamo käydä juoksemassa metsässä ilman keinovaloa.
.JPG) |
| Virtaa... |
Tässä taannoin oli sosiaalisen median koulutus, jota ehkä jopa odotin mielenkiinnolla. Jälkeen päin voin todeta vain, että onneksi valtio maksaa. Kurssin sisältö tiivistettynä yhteen lauseeseen: Postatkaa hauskaa sisältöä TikTokkiin.
Taidan kuitenkin jatkaa aiheeseen perehtymistä perinteikkäämpiä väyliä kunnioittaen. Koulutuksesta jäi kuitenkin mieleen myös, kun joku esitti kysymyksen, millä virkamiehet saataisiin viestimään sosiaalisessa mediassa, jos se ei ole heille luonteva ympäristö toimia. Itse ehdotin paremman puutteessa, että käydään tykkäämässä julkaisuista, mikä on tietenkin vaikeaa jos ei sitä ensimmäistäkään postausta synny. Tykkäykset ovat äärimmäisen mielenkiintoinen ilmiö sosiaalisessa mediassa, ehkä jopa oleellinen osa koko rakennelman tukirankaa. Olen ainakin kuullut tilanteista, jossa tykkäysten määrän lasku on aiheuttanut murtumisia. Yleensä kai näemme enemmän sisältöä, josta joku muukin on tykännyt? Unohtamatta että omat tykkäyksemme määrittävät varmasti hyvin suurelta osin sitä, millaisena sosiaalinen media meille näyttäytyy.
Itse olen käsittänyt tykkäykset lähinnä työkaluna selvittää, kuinka moni julkaisun on mahdollisesti nähnyt. En luota kovinkaan vahvasti siihen, että jokaisen tykkäyksen takana olisi luonnollinen henkilö, ajatellen lähinnä sekä botteja että sitä, kuinka todennäköistä on, että sovellukset lisäilevät käyttäjien tykkäyksiä myös omaehtoisesti. Toki joissain tapauksissa kyse on varmasti myös inhimillisestä virheestä. Vahinkotykkäys. Vaikka pyrin käsittelemään tykkäyksiä lähinnä analyyttisesti, niin kyllähän se ensimmäinen 500, 1000 ja 5000 ovat jääneet mieleen. Miljoonaan on vielä hieman matkaa enkä usko että omilla valokuvaustaidoillani ikinä päästään sinne asti.
Muutama päivä sitten oli muistaakseni Helsingin Sanomissa artikkeli, joka käsitteli suomalaisia salaliittoteorioita ja niihin uskomista. Yhtenä vaihtoehtona mainittiin epäluulo siitä, että puhelin salakuuntelee käytyjä keskusteluita. Vedän foliohatun päähäni ja totean, että mainittuani etäkahvitunnilla sanan ajokortti, näin muutaman päivän pelkkiä autokoulumainoksia, vaikken ole tehnyt niihin liittyviä hakuja ikuisuuksiin. Syötettyäni luottokorttitietoni t-paitaa tilatessani, Facebook alkoi mainostaa minulle yleisimmin käyttämäni elintarvikeliikkeen tarjouksia juuri hieman ennen kellonaikaa, kun lähes säännönmukaisesti asioin siellä. Kaiken huipuksi eilen illalla juuri ennen nukahtamista bongasin BBC:n Ukrainaseurannasta tämän uutisen.
Tai ehkä kaikki edellä mainittu on vain sattumaa ja epätodennäköisyyksiä. En olisi muuten ottanut tätä uutista talteen, mutta ihastuin tuohon sanayhteyteen "occupied". En ole katsonut alkuperäistä videota, joten en tiedä käännöksen oikeellisuutta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tietoa Ukrainan tilanteesta päätyy kiinalaisille TikTokin kautta, vai onko sensuuri niin vahvaa että ilmiö jää hyvinkin paikalliseksi. Yksi syy itselleni katsoa karsaasti kyseistä sovellusta on sen kiinalainen alkuperä. Luotan siihen että myös lännessä kehitetyt sovellukset keräävät minusta vähintään yhtä paljon dataa, mutta toivon että sitä ei sentään tulla käyttämään vastoin ihmisoikeuksiani. Oli sinänsä mielenkiintoista muutama vuosi sitten, kun paikallinen urheiluseura järjesti esiintymisen yhdessä kiinalaisen delegaation kanssa, jonne sisäänpääsy oli ilmainen kunhan kerroit koko nimesi ja osoitteesi, turvallisuussyistä. Jätin menemättä. Eiköhän jonnekin paikantunut tieto siitä, että istuin kiltisti kotona.
Tieto on valtaa ja internet tiedon valtatie.
16.3.22
11 / 75 ( 6.33 - 18.19 )
En ole varmaan ikinä kirjoittanut näin montaa blogipostausta perättäisinä päivinä. Ilmeisesti tyhjän tekstikentän kauhusta voi päästä eroon. Mitenköhän tämän inspiraation saisi siirrettyä niin sanotusti normaaleihin kirjoitustöihin?
Jottei elämä kävisi liian synkäksi ja värittömäksi, tässä hyvin pieni osa ötököistä joita kohtasin viime kesänä, mutta lähestulkoon kaikki jotka kuvasin. Olen tainnut koko blogin olemassaoloajan valittaa että voisi hankkia puhelimen, jossa olisi vähemmän peruna kamera...
Bugs! There's bugs everywhere! (and some spiders too, it's time to go over your phobia)
15.3.22
11 / 74 ( 6.37 - 18.16 )
En usko edes itse itseeni. Joku taisi aikanaan unohtaa ladata käyttöjärjestelmään ohjelman "itseluottamus". Ehkä siksi epäluottamus lähes kaikkea kohtaan on olemassa.
Toinen laajasti someinternetissä kiertävä kertomus on, kuinka kukakin aloittaa aamunsa tarkastamalla heti ensimmäisenä että Zelensky on hengissä ja Kiovaa ei ole vallattu. Itselleni kolmas tarkistettava asia on se, ettei ydinsota ole vielä alkanut. Täällä ei ainakaan viikko sitten hälyttimien ääniä kuulunut, tiedä sitten johtuiko se siitä että talo on katvealueella vai kuuluuko lähin hälytin siihen kymmeneen prosenttiin, jotka oli yllättäen todettu toimimattomiksi. Hävittäjien äänet sentään kuuluvat sisällekin lähes joka päivä.
Heti herättyäni selaan itseni tarkastamaan BBC:n Ukraina-seurannan. Aamukahvin kanssa mutustelen Helsingin Sanomien uusimmat uutiset. Jos aikaa jää, myös Yle:n tuoreimmat tulee vilkaistua. Lounastauolla ehtii katsoa Al Jazeera English:n livelähetystä, joka usein pyörii kyllä hiljaisella taustallakin. Sopivissa väleissä tulee tarkisteltua NEXTA Live:n Telegram:n selainversiosivu ja UATV English:n Youtube. Näiden lisäksi useampia yksittäisten henkilöiden somekanavia ja satunnaisia muita lähteitä, jotka eivät kuitenkaan ole jääneet jatkuvaan seurantaan. Pari viikkoa sitten käytin vielä Telegram:n työpöytäversiota, joka mahdollistaisi suurtenkin videotiedostojen katselun, mutta poistin sen kokonaan mahdollisten tietoturvariskien takia. En ole tosin jaksanut käydä koko konetta kammalla läpi, mistä kaikkialta sen tiedostoja löytyy...
Heti ensimmäinen silmiin sattunut uutinen tänä aamuna mainitsikin Арестович:n, joka kertoi arvionsa että sota loppuu toukokuun tienoilla, ellei rauhanneuvotteluissa päästä sitä ennen sopuun. Sen vähän mitä olen hänen vuotta vanhempia esiintymisiään nyt kuunnellut, olen jopa hieman hämmentynyt kuinka hyvin esittämänsä arviot ja mielipiteet ovat pitäneet paikkansa. Päivällä hän julkaisi YouTube-kanavallaan antamansa haastattelun, jonka automaattikäännöstekstitykset olivat kyllä vähän sieltä tännepäin, mutta onneksi tarjolla oli myös kirjallinen aikaleimaus käsitellyistä aiheista:
Kuvan viimeinen kohta erityisesti kiinnitti huomioni. Olenhan itsekin pyöritellyt mielessäni, kuinka Euroopan kansalaiset tulevat suhtautumaan johtajiinsa riippuen siitä, miten tilanne kehittyy. Optimaalitilannehan on, että huomattava osa kansasta kokee päättäjiensä toimineen niin kuin heidän itsensäkin mielestä olisi pitänyt toimia, tai omaa niin vahvan luoton että päättäjät osaavat toimia oikein, koska heidät on enemmistö kansasta valinnut toimeensa. Todellinen koe siis demokratialle ja ihmisille. Mielenkiintoiset sanavalinnat myös haastattelun viimeisessä aikaleimassa: 22:32 Украинцев во всех странах сейчас встречают, как богов, спустившихся с небес. Tosin ehkä tällä viitattiin enemmän menneisyyteen...
Korvaani sattui myös presidentti Niinistön tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa toimittajan esittämään Kiina-aiheiseen kysymykseen antaman vastauksen loppu: "Kiina ottaa huomioon mitä länsimaiset kansalaiset ja kuluttajat miettivät." (sanamuoto ei ole alkuperäinen) Minä kun luulin että politiikkaa kiinnostaa ainoastaan mitä toinen politiikka ajattelee. Voiko Euroopan kansa sanktioida kokonaisen Kiinan?
Kansan palvelija on ilmestynyt tänään uudelleen Yle Areenaan!
14.3.22
11 / 73 ( 6.41 - 18.12 )
Sain tänään aikaan varmasti enemmän kuin koko viime viikon aikana. Ehkä tähän alkaa tottua. Huomenna kuvioon pitäisi taas mahduttaa myös tilastomatematiikka. :|
Tämä vitsi lienee kiertänyt ympäri internettiä jo hetken, sen verran monta variaatiota on tullut vastaan useammalla kielellä. Tässä taidonnäyte Facebookin omasta kääntäjästä, en tosin muista oliko lähtökielenä venäjä vai ukraina. Molemmissa kielissä edellä mainittu käännössovellus on kyllä mennyt huomattavasti parempaan suuntaan viimeisen parin viikon aikana, huomattavasti vähemmän joutuu enää arvailemaan mitä oikein yritetään viestiä. Tiedä sitten jos käyttäisi Facebookia englanninkielisenä versiona, olisiko käännös vielä ymmärrettävämpää.
Toinen yhä useammin vastaan tullut sutkaus on tuo, että kaikki tulee olemaan Ukrainaa. Niin ihanan monitulkintainen lause. En tiedä onko tällä takanaan jotain kulttuurista kontekstia vai onko kyseessä tuoreempi idea, mutta epäilisin ehkä ensimmäistä, sillä toteamus on nyt kuulunut sekä päättävien että vähemmän päättävien tahojen suusta. Vai pitäisikö tässä jo huolestua?
Peruspessimistinäkin toivon, että Ukrainasta tulee kasvamaan vielä jotain suurta ja kaunista.
13.3.22
10 / 72 ( 6.45 - 18.09 )
Päivä pitenee. Lumi hupenee. Muurahaiset ovat taas vallanneet talon.
Andrey Kurkov: I have run out of words for the horror of Putin’s crimes in Ukraine - We remember the murdered bakers, the postal workers, the animal shelter volunteers and we say: there will be justice
Niskalaukauksella tapettu amerikkalainen journalisti. Risteilyohjuksia vain kymmenen kilometrin päässä Natomaa Puolan rajasta. Kaupungit joista ei kohta enää ole ainoatakaan ehjää tiiltä tai elävää sielua jäljellä.
Odotamme. Odotamme. Odotamme.
12.3.22
10 / 71 ( 6.49 - 18.06 )
Olen ihminen, joka harkitsee yhden t-paidan tilaamista viisi vuotta. Nyt aika tuntui vihdoin sopivalta. Toivottavasti paita löytää vielä perillekin Baskimaasta näinä kummallisina aikoina.
Teinpähän pienen propagandakokeen, josta en tosin odota minkäänlaisia tuloksia. Huomasin väitteen Олексій Арестович:n tämänpäiväisestä (12.3.2022) tiedotustallenteesta, tai oikeammin UATV Englishin tarjoamasta käännöksestä. Omasta mielestäni tässä on liian monta muuttujaa, että tietoa voisi pitää mitenkään luotettavana, mutta mitäpä voisi. Onko totuudella rajoja? Aika näyttää.
Tämä päivä on ollut ensimmäinen, kun Ukrainan tilanteen jatkuvampi seuraaminen on alkanut tuntua työläältä. Onneksi aurinko paistoi niin oli hyvä syy patistella itsensä ulkoilmaan. Bongasin myös ensimmäisen harsosääsken sisätiloista. Taisteluun on siis liittynyt toinenkin vihollinen.
Hmm. Tekstintasaus bugii tässäkin postauksessa. Voihan blogger.
11.3.22
10 / 70 ( 6.53 - 18.02 )
Fear is the mind-killer. Vietin nuoruuteni lukien fantasiaa, scifiä ja dystopioita, unohtamatta kaikkia niitä kirjoja, jotka käsittelivät sotaa Suomessa ja muualla. Ehkä olisi pitänyt käyttää aika jotenkin paremmin?
Pitäisi kuulema keskittyä käsittelemään jotain muuta kuin vallitsevaa maailmantilannetta. Ajattelin siksi esitellä tämänvuotiset chilit, mutta huomasin tätä kuvaa ottaessani, että ripsiäisten uusi sukupolvi on taas aloittanut hyökkäyksen. Sota siis jatkuu tälläkin rintamalla!
Tänä vuonna kasvamassa on C. annuum "Vectura orange", joka pariinkin otteeseen päätti kasvaa turhan lähelle lamppua, C. baccatumit "Aji cristal" ja "Lemon drop" sekä kuvan ulkopuolelle jäänyt mysteerichili, joka muistuttaa kovasti "Jamaican hot yellow:ta" ja jonka alkuperäisestä kasviyksilöstä tämä harrastus lähti. Valitettavasti kyseinen yksilö ei selvinnyt ripsiäisinvaasiosta viime syksynä.
Olen pitkään miettinyt, miksi en oikein tunnu kuuluvani tähän aikaan ja paikkaan, tai tähän sukupolveen. Miksi olen aina kokenut että sota tuntuu olevan lähempänä minua, kuin ikätovereitani? Johtuuko se muustakin kuin siitä, että ensimmäinen itsenäisesti kirjastosta lainaamani kirja oli Tuntematon sotilas, minulla ikää silloin häthätää kahdeksan vuotta? Onko vaikutusta ollut sillä, että pyysin molempia, evakon kokeneita isoäitejäni kertomaan noista ajoista? Ymmärsin eräänä päivänä, että ehkä tämä johtuu siitä, että äidinäitini oli 40-vuotias synnyttäessään muutama vuosi sodan jälkeen, ja äitini myöskin oli 40-vuotias saadessaan minut. Traumat ovat päässeet ikään kuin hyppäämään yhden sukupolven yli. Ehkä tästä myös johtuu, etten vielä tänäkään päivänä koe olevani varsinaisesti suomalainen, eurooppalainen kylläkin.
Vaikka venäläisten trollitehtaiden palkanmaksu onkin varmasti vaikeutunut kuluneella viikolla, sosiaalisessa mediassa peikkoarmeija on saanut värvättyä uusiakin jäseniä. Samaan aikaan on voinut huomata, että valkoisen propagandan tykkäysmäärät ovat alkaneet laskea. Alettaneen siirtyä tälläkin saralla asemasotavaiheeseen. Nämä ovat vain omia mielipiteitäni ja huomioitani, niitä ei siis kannattane ottaa sen vakavammin.
Venäjän taktiikka lienee tällä hetkellä kiristää Eurooppaa psykologisesti aiheuttamalla voimakkaita tunnereaktioita Mariupolin saarrolla, Länsi-Ukrainaan paenneiden siviilien pommituksilla ja uhkailulla kemiallisten aseiden käytöstä. Toivottavasti emme tule näkemään tulevina päivinä Kiovan saartoa ja kaasuiskuja, koska toivon ja pelkään että siinä ylitetään monen eurooppalaisen yksilön sietokyky, vaikkei se vielä Naton kantaa puuttua asiaan muuttaisikaan.
"This is the final exam for Europe. Among the leaders of the states there are those who support us. And there are also those who support only themselves. But we see how the nations of all European countries treat us. And this is the main thing. Because I know for sure - if people decided of our membership in the EU they would definitely choose the people of Ukraine. Today when I see the support of the people of each country in the squares of European capitals. I know that the Ukrainian people are already in the European union. And politicians... I'm sure they will adjust to that. Preferably faster." V. Zelensky 10.3.2022
Poliittiset vastauksethan me jo kaikki tiedämme.
9.3.22
10 / 68 ( 7.01 - 17.55 )
Phew. Vuoden 68. päivä alkaa olla taputeltu. Kolmas maailmansota ei syttynytkään tänään, ellei sen kipinäksi sitten osu yksi pommitettu synnytys- ja lastensairaala.
 |
| Tämän takia lopetin maalaamisen jo peruskoulun jälkeen. Ainoa kuva joka on tullut viime viikkojen aikaa otettua. |
Mielenkiintoisia aikoja. Uskoisin että tulevina päivinä on mahdollisuuksia nähdä, miten sosiaalisella medialla voidaan vaikuttaa tällaisessa kriisissä. Tai oikeastaan, voiko kansa todella vaikuttaa sodan kulkuun. Vai ovatko ihmiset ehtineet jo kahdessa viikossa turtua tunteiltaan, niin ettei tämäkään saa somekansanliikettä enää aikaiseksi.
Eivät sentään pommittaneet sitä naistenpäivänä.
Ajat ovat melko normaalit, kun voi rentoutua katselemalla dokumenttielokuvaa suljetusta neuvostoaikaisesta ydinvoimalasta. Ignalinan lapset kertoo puolentoista tunnin ajan onneksi paljon muustakin kuin ydinvoimalasta, vaikka olivathan ne kuvat ydinvoimalan tekniikasta aika mielen räjäyttäviä. Vähän samaan pakettiin kuulunee myös Tuukka Tervosen kolumni: Ensin Putinilla ei ollut paitaa, nyt tsaarilla ei ole muitakaan vaatteita.
Molemmissa jossain määrin käsitelty aihe siitä, miten venäläisiin tullaan tämän jälkeen suhtautumaan Euroopassa etenkin yksilötasolla, koskettaa yllättäen jopa itseäni, tosin lähinnä ehkä opittujen toimintamallien osalta. Mahtuvatko eurooppalaisiksi ne etniset venäläiset, jotka tällä hetkellä tuomitsevat sodan? Mitä tekevät ne, jotka kokevat että "kollektiivinen filosofia" on kuitenkin parempi kun demokratia? Mitä tekevät ne, joiden mielestä demokratia on tuhoutunut?
Pitäisiköhän katsoa Chernobyl (2019) uudelleen?
8.3.22
10 / 67 ( 7.04 - 17.52 )
Mistä tietää viettäneensä aivan liian kauan aikaa internetissä näinä päivinä? Siitä että huomaa blogipostausta kirjoittaessaan tänään olevan vuoden 67. päivä. Ihan hyvä päivä opetella luomaan meemejä?
Ja kaikille mahdollisesti paikalle eksyneille sukulaisille ja tuttaville: Ei, en ole muuttunut yhtään sen hullummaksi kuin ennestäänkään olin, asun jo valmiiksi puoliksi kellarissa ja uskon että nauru pidentää ikää. Olen jo pitkään halunnut luoda jotain meemeistä inspiroitunutta materiaalia ja tämänhetkinen tilanne antaa sille vain tietyt raamit. Blogi ei ehkä tunnu aivan parhaalta alustalta näiden julkaisuun, mutta paremman puutteessa. Pahoitteluni jo etukäteen.
 |
| ”Five nuclear bombs are flying at us, they have five less left. Keeping calm.” (Google translate) Englanninkielinen teksti omaa lisäystäni. |
Tämän kuvan edelleen jakamisesta en ole oikeastaan tälläkään hetkellä aivan varma. Alkuperä on Олексій Арестович Facebook-sivulta hänen itsensä tai profiilinsa julkaisemana. Omana arvauksena sanoisin, että Ukrainan some-aktiivisten persoonien taustalla on useampiakin ihmisiä, tai ihmettelen suuresti jos ei olisi. Näinä päivinä sitä kyllä miettii taas kerran, mitä hyötyä suomenruotsin kielen pakollisesta opettelusta peruskoulussa oli, ehkä fiksumpi olisi ollut opiskella venäjää... Muistaakseni omana peruskouluaikanani tarjolla ei edes ollut muuta kuin saksaa ja espanjaa. Lukiossakin päädyin italiankurssille. YouTubesta löytyy onneksi tekstitys- ja käännöstyökalu, joka vähän videon äänenlaadusta riippuen tarjoaa jotain ideaa siitä, mistä puhutaan.
Kaiken synkistelyn keskeltäkin löytyy hauskoja hetkiä, jos näin aikoina näille aiheille on edes sopiva nauraa.
Слуга народа (Kansan palvelija): Näköjään tämä on joskus ollut Yle Areenassakin, pitäisiköhän laittaa palautetta että ottaisivat uudelleen ohjelmistoon... Näissä jaksoissa on vähän vaihdellen englanninkielisiä tekstityksiä, automaattikäännös on kuitenkin ihan ymmärrettävä. Omalla kohdalla katsominen tuntuu jotenkin todella absurdilta, mutta huumori uppoaa silti.
If World Leaders Have a WhatsApp Group: En mene takuuseen tämän esityksen tekijästä, mutta äärimmäisen osuvaa vitsailua etenkin suomalaisia kohtaan. Tuskin kovin pahalla.
Vakavampia aiheita kirjallisessa muodossa, eivät ihan eilispäivältä mutta eivät vielä ole ihan totaalisen vanhentunutta tietoa.
Yuval Noah Harari: Why Vladimir Putin has already lost this war
5.3.22
9 / 64 ( 7.16 - 17.42 )
Kuka olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että Euroopassa käydään sotaa. Kuka olisi viisi vuotta sitten uskonut, että sotaa käyvän maan presidentti pitää motivaatiopuheen muille Euroopan maille Zoomissa? Elämme kummallisia aikoja, ihminen hyvä.
Odotan mielenkiinnolla vajaan parin viikon päästä olevaa sosiaalisen median koulutusta. Viimeiset kymmenen päivää ovat kyllä olleet mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, mihin some parhaimmillaan ja pahimmillaan taipuu. Uskon että sillä on ollut huomattavakin vaikutus siihen, ettei Euroopan mantereella ole tällä hetkellä sotaa käynyttä maata, jolla olisi nukkehallitus ja tie ainoastaan kohti sisällissotaa.
Helsingin sanomissa oli ihan asiallinen artikkeli Miksi synkkien uutisten imuun jää koukkuun? Psykoterapeutti kertoo, mihin merkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos kännykkä on koko ajan kädessä. Olen kyllä huomannut itsessäni, että vaikka tunnetasolla tilanne on hallinnassa, fyysisesti ruumis käy kierroksilla. Nälkä ei pahemmin vaivaa. Kokemuksesta tiedän että tämän 10 - 12 päivää jaksaa pysyä hyvinkin toimintakykyisenä, sitten alkaa tulla vaikeuksia. Olen käyttänyt aikaani treenien ohella etsiessäni tietoa, minkälaisia ihmisiä Ukrainan johdossa tällä hetkellä on. Sinänsä ole hieman yllättynyt itsekin, ettei minkäänlainen politiikka tai poliittiset henkilöt ole olleet aiemmin kiinnostukseni kohteena ainakaan Suomessa. Yksi seurantaani jäänyt on Олексій Арестович (Alexey Arestovych), jonka samettisen pehmeällä äänellä kerrottuja videopäivityksiä kuuntelen yhtä mielelläni kuin lentoliikennettä, vaikken ymmärräkään kuin sanan sieltä, toisen täältä. Onneksi kirjoitettua tekstiä on kuitenkin nykypäivänä niin äärimmäisen helppoa kääntää. Edellä mainittu on hakutulosten perusteella opiskellut jossain vaiheessa psykologiaa ja harrastanut yllätys yllätys: näyttelemistä.
Ihan samanlaista esiintymistä kameroiden edessä en nähnyt eilen Suomen presidentiltä Amerikan mantereella. Pitää kyllä kutenkin kehua Salen puhujanlahjoja, onnistui sanomaan paljon sanomatta mitään. Itselleni ehkä sanoja tärkeämpää oli kuitenkin kehonkieli, ellei sekin sitten tarkoituksellisesti kertonut väärää informaatiota. Että Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä uhkaa. Että nyt pitäisi vaan pyrkiä välttämään kaikkia virheen mahdollisuuksia... Virheet ovat aina todennäköisiä. Monen pienen ja merkityksettömän virheen johtaessa aina vain toiseen virheeseen, voi lopputulos olla katastrofaalinen. Siihen olen alkanut henkisesti valmistautua. Tai viimeistellä sitä valmistautumista, mitä olen vuosien aikana tehnyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)