Tuuli tyyntyi. Korkealla ilmavirtaukset kuljettivat savua kauas tulesta. Nyt on ukkospuuskien aika.
Epätavallisen tyyntä oli myös tuntureilla. Lunta oli vielä paikoin jäljellä rinteissäkin, puurajan ylälaidalla pajut vasta kukassa. Kovin usein tuskin pääsee noilla leveyksillä kokemaan hellelämpötiloja, läpi yön paistavaa aurinkoa ja hyttysten lähes täydellistä poissaoloa. Muutamaa päivää myöhemmin vain kaksi ensimmäistä olisivat käyneet toteen.
Sodassa lähestytään kohta viidettäsadatta päivää. Erinäisiä näkyviä ja näkymättömiä linjoja ja viivoja lienee ylitetty, mutta merkittäviä muutoksia ei ole mediassa raportoitu. Tai saimmehan juhannuksen kunniaksi seurata lähes reaaliajassa melkoista teatteria, mutta kymmenet tai sadatkaan kuolleet ja loukkaantuneet eivät enää aiheuta suuria tunteita sosiaalisessa mediassa. Omallakin kohdalla on toisaalta ollut hyväksi tehdä elämässä välillä jotain muutakin. Kun herääminen uutisointiin tuhotusta padosta tuo mieleen vain lauseen "ne sittenkin tekivät sen", voi vai kuvitella miltä tuntuu kuulla uutinen, että ne tuhosivat sittenkin ydinvoimalan. Toivottavasti tätä ei tarvitse ikinä kokea.
Kiinalainen vakoilupallokin nousi uutisiin, ehkä jopa viimeistä kertaa. Yhdysvallat kertoo, ettei pallo kerännyt tiedustelutietoja, mutta sen tietojenkeruun estämiseksi tehtiin kuitenkin töitä. Todellisuus löytyy ehkä jostain maan ja taivaan väliltä.
