Kevät keikkuen tulevi. Yötaivasta ovat satunnaisesti värittäneet monissa väreissä leiskuvat revontulet. Joskus päivisin maisemaa ovat hallinneet kaikki harmaan sävyt.
Vuosipäivä jollaista ei pitäisi viettää, oli ja meni. Muutamana päivänä mielenkiintoisten uutisten lukemisessa meni pitkälle iltapäivään, eilen lukulista näytti jo huomattavasti lyhyemmältä. Hyvähän se on, ettei mediassa ole asiaa vielä unohdettu.
Viime viikon datavirran tarkempi ajattelu tai siitä kirjoittaminen pääsi hieman venähtämään. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja sain vihdoin luettua YK:n yleiskokouksessa 22. - 23.2. käsitellyn päätöslauselmaesityksen, joka hyväksyttiin merkittävällä enemmistöllä. Kuuntelin tuon erityisistunnon suorat lähetykset molempina päivinä, tosin ehkä hieman puolella korvalla. Useat jäsenmaat kertoivat kantansa lähes sanasta sanaan samoin virkkein, mikä on tietenkin hyvä asia. Muutamat maat käyttivät tilaisuuden itsekehuun Ukrainaan lähetetyn avun suhteen ja tietyt valtiot edustivat toki vastakkaista mielipidettä koko tilanteesta. Korvaani tarttui kuitenkin useammasta suusta kuultuna, joko selvin sanoin tai hieman kiertäen, kritisointia siitä että tämänkaltainen sotatilanne on jatkunut jo vuoden, asiasta on pidetty jo lukuisia YK:n istuntoja, eikä tilanne oikeastaan ole edes osoittamassa muutoksen merkkejä parempaan suuntaan. Alkaako diplomatia jo itsekin epäillä itseään?
Edellä mainittuun päätöslauselmaan yritettiin myös ajaa muutoksia nimellisesti valkovenäjän aloitteesta. Muutosehdotukset eivät menneet äänestyksessä läpi, mutta toinen niistä sai kuitenkin enemmän kannatusta, kuin mitä varsinaisella päätöslauselmalla oli vastustajia. Muutosehdotuksessa päätöslauselmaan olisi lisätty kohdat
"Noting with concern the continuing supply of weapons by third parties to the zone of conflict that obstructs the prospects for sustainable peace"
ja
"Also calls upon Member States to refrain from sending weapons to the zone of conflict"
Mielenkiintoisesti kannattavia osapuolia olivat muun muassa Iran, Kiina ja Pohjois-Korea, joiden kaikkien on median mukaan väitetty tai epäilty toimittavan tai suunnittelevan asetoimituksia venäjälle. Egypti ja Honduras olivat ainoita maita, jotka kannattivat sekä muutosehdotusta että lopullista päätöslauselmaa. Jos en väärin kuunnellut, ainakin Nicaragua lisättiin ennen äänestystä tämän ehdotuksen sponsoroijaksi.
Kiinan ulkoministeriökin julkaisi oman kannanottonsa Ukrainan tilanteeseen 24.2. Jos oma tulkintani oikoisi hieman mutkissa, voisi vetää johtopäätöksiä, että Kiina tahtoo NATO:n lakkautettavaksi ja yksipuolisesti asetetut pakotteet laittomiksi. Lieneekö tämä osoitus pakotteiden todellisesta tehosta, vai nähdäänkö idästä päin jotain, mikä lännessä on jäänyt varjoon asian suhteen. Muuten kiinalainen rauhansuunnitelma on ainakin oman tulkintani mukaan taiten laadittu, mutta halpa kopio.
Myös Intialla oli oma vuoronsa selventää kantaansa Ukrainan sotaan, kun maassa järjestettiin G20-maiden kokous. Maa ei vieläkään tuomitse venäjän hyökkäystä, mutta suostuu jo kutsumaan sitä kokouksen yhteenvetoraportissa termillä "war". Ehkä kyseessä on ollut vain tahaton lipsahdus, tai sitten Intiaa ei vain enää kiinnosta kumarrella kohti pohjoista.
Oman rauhanehdotuksensa pääsi sanomaan ääneen myös nimettömänä pysytellyt henkilö, joka Ylen julkaisemassa artikkelissa totesi, että "Ukraina joutuu luopumaan Venäjän valtaamista alueista ... Se täytyy hyväksyä, kuten meilläkin talvisodassa. Sille ei voi mitään." Toisenlaisia ajatuksia Ukrainan mahdollisuuksista oli tarjolla lahden takaa Helsingin Sanomien toimittamana.
Suomalaisupseerin mielestä Ukrainalta puuttuu taito hyökätä ja siksi sota päättyy katkeraan yllätykseen – ”Venäjä ei tätä sotaa häviä” (Yle, 28.2.2023)
Itse uskon tällä hetkellä, että jos Ukrainan virallisesti tunnustettuja rajoja joudutaan muuttamaan toisen valtion osoittaman aggression seurauksena, se tulee aiheuttamaan vastaavanlaisia konflikteja lähitulevaisuudessa todennäköisemmin kuin verrattuna tilanteeseen, jossa nyt pyritään käyttämään voimaa tilanteen vaatimalla tavalla ja puolustamaan jokaisen vapaan valtion oikeutta tunnustettuun itsenäisyyteensä.
Koska kirjoituksen teemana ovat olleet numeroidut listat, loppuun vielä kannanotto Ukrainalaisesta näkökulmasta. 5 facts about the war after a year of active war
