Eletään jo helmikuun loppupuolta. Mihin päivät ovat taas
kadonneet. Kohta on juhannus.
Onneksi siihen on kuitenkin vielä kolmannesvuosi. Silti
juhannus on jo mielessä, tosin lähinnä siltä kannalta, missähän päin Suomea
sitä silloin sattuu olemaan töissä. Mitäpä sitä opiskelija kesällä muutakaan
tekisi. Töiden merkeissä on sujunut puolet tästäkin kuusta, samalla rupeamalla
hoitui tosin myös opiskelijaristeily ja vierailu pääkaupungissa. Pitänee ottaa
kohteliaisuutena, kun risteilyä seuraavana päivänä eräs asiakaspalvelija
toteaa, että vaikutan olevan harvinaisen hyvässä hapessa olosuhteet huomioon
ottaen. Sen siitä saa, kun keskittyy laivalla juomisen sijasta syömiseen.
 |
| Mukava työkaveri |
Työnteon,
etenkin virallisen sellaisen, huonona puolena voitaneen pitää rahapalkkaa, joka
innostaa tekemään tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia ostoksia. Tarpeettomin
ostokseni tällä erää ja tässä hetkessä oli kirja: Khaled Hosseinin Tuhat
loistavaa aurinkoa Miki-muodossa. Kyseessä on jo aikapäiviä sitten lanseerattu
tuote, joka ei ainakaan ole itselleni tullut vastaan ennen kuin nyt Suomalaisen
poistohyllyssä. Kirja on hieman c-kasettikoteloa suurempi ja ensinäkemällä
ajattelinkin sen olevan kasetilla oleva äänikirja... Nyt pitäisi vain lähteä
reissuun, johon matkakirjan mukaan ottaminen oleellisesti kuuluu. Kotimaan
reiteillä kun mukana kulkee yleensä läppäri lukemattomine aineistoineen.
Toisaalta yhdellä kirjalla ei vielä kovin pitkälle kannata matkustaa,
aikaisemmin reissukirjoihini ovat päätyneet muun muassa Linnunrata, eli kaikki
viisi osaa linnunradan käsikirjaa liftareille yksissä kansissa sekä kolme
ensimmäistä kirjaa Dyyni-sarjasta yhteispainoksena. Toki nämä molemmat
alkuperäiskielellä. Mitään järkeähän tuollaisten tuhatsivuisten tiiliskivien
mukana kantamisessa ei ole, lukemiseen käytetyn ajan kun voisi kuluttaa siihen
mitä ihmiset yleensä vierailla mailla tekevät.
 |
| Utelias työkaveri |
Tänään
tuli kokeiltua myös asiaa, joka on ollut enemmän ja vähemmän odotettavissa jo
pidemmän aikaa, nimittäin polkupyörällä törmäämistä auton kanssa. Kummallekaan
osapuolelle ei onneksi käynyt mitään hitaasta vauhdista johtuen ja syytä oli
ehkä vähän molemmissa, vaikka lain kirjaimen mukaan autoilijalla
väistämisvelvollisuus olikin. Itse olin liikenteessä pyörällä jolla ainoa tapa
jarruttaa nopeasti on kaatua, mitä en viitsinyt kuitenkaan tehdä kun näin, että
autoilija tulee piha-alueelta penkan takaa hidastamatta. Pitäisi käyttää se
pyörä uudestaan huollossa, jotta edellisen huoltoliikkeen sabotoima
takajarruvaijeri alkaisi taas toimia pakkasellakin.
VR ei tällä kertaa ollut myöhässä kuin 15 minuuttia mennessä ja puoli tuntia
tullessa.
