8 / 51

Eletään jo helmikuun loppupuolta. Mihin päivät ovat taas kadonneet. Kohta on juhannus.

Onneksi siihen on kuitenkin vielä kolmannesvuosi. Silti juhannus on jo mielessä, tosin lähinnä siltä kannalta, missähän päin Suomea sitä silloin sattuu olemaan töissä. Mitäpä sitä opiskelija kesällä muutakaan tekisi. Töiden merkeissä on sujunut puolet tästäkin kuusta, samalla rupeamalla hoitui tosin myös opiskelijaristeily ja vierailu pääkaupungissa. Pitänee ottaa kohteliaisuutena, kun risteilyä seuraavana päivänä eräs asiakaspalvelija toteaa, että vaikutan olevan harvinaisen hyvässä hapessa olosuhteet huomioon ottaen. Sen siitä saa, kun keskittyy laivalla juomisen sijasta syömiseen. 

Mukava työkaveri

Työnteon, etenkin virallisen sellaisen, huonona puolena voitaneen pitää rahapalkkaa, joka innostaa tekemään tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia ostoksia. Tarpeettomin ostokseni tällä erää ja tässä hetkessä oli kirja: Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa Miki-muodossa. Kyseessä on jo aikapäiviä sitten lanseerattu tuote, joka ei ainakaan ole itselleni tullut vastaan ennen kuin nyt Suomalaisen poistohyllyssä. Kirja on hieman c-kasettikoteloa suurempi ja ensinäkemällä ajattelinkin sen olevan kasetilla oleva äänikirja... Nyt pitäisi vain lähteä reissuun, johon matkakirjan mukaan ottaminen oleellisesti kuuluu. Kotimaan reiteillä kun mukana kulkee yleensä läppäri lukemattomine aineistoineen. Toisaalta yhdellä kirjalla ei vielä kovin pitkälle kannata matkustaa, aikaisemmin reissukirjoihini ovat päätyneet muun muassa Linnunrata, eli kaikki viisi osaa linnunradan käsikirjaa liftareille yksissä kansissa sekä kolme ensimmäistä kirjaa Dyyni-sarjasta yhteispainoksena. Toki nämä molemmat alkuperäiskielellä. Mitään järkeähän tuollaisten tuhatsivuisten tiiliskivien mukana kantamisessa ei ole, lukemiseen käytetyn ajan kun voisi kuluttaa siihen mitä ihmiset yleensä vierailla mailla tekevät. 

Utelias työkaveri

Tänään tuli kokeiltua myös asiaa, joka on ollut enemmän ja vähemmän odotettavissa jo pidemmän aikaa, nimittäin polkupyörällä törmäämistä auton kanssa. Kummallekaan osapuolelle ei onneksi käynyt mitään hitaasta vauhdista johtuen ja syytä oli ehkä vähän molemmissa, vaikka lain kirjaimen mukaan autoilijalla väistämisvelvollisuus olikin. Itse olin liikenteessä pyörällä jolla ainoa tapa jarruttaa nopeasti on kaatua, mitä en viitsinyt kuitenkaan tehdä kun näin, että autoilija tulee piha-alueelta penkan takaa hidastamatta. Pitäisi käyttää se pyörä uudestaan huollossa, jotta edellisen huoltoliikkeen sabotoima takajarruvaijeri alkaisi taas toimia pakkasellakin. 

 VR ei tällä kertaa ollut myöhässä kuin 15 minuuttia mennessä ja puoli tuntia tullessa.