28.5.19

22 / 148 ( 3.10 - 23.23 )

Olen seuraillut nyt oikeastaan vasta elämäni ensimmäistä kertaa kevään etenemistä näin pohjoisessa niin, etten ole välillä poissa. Kuun alussa sai vielä kahlata hangessa, nyt mustikka kukkii. Mikä parhainta, seurantaa on voinut tehdä koko päivän, kun työpiste on ollut keskellä metsää. 


En myöskään valita siitä, että minun kannettavakseni annettiin järjestelmäkamera, vaikka se Canon sattuu olemaankin. En ole vielä ehtinyt edes ohjekirjaan perehtyä, mutta ihan mukavaa jälkeä tuo tekee täysautomaattiasetuksillakin. Haastavinta on ollut siirtyä käsin tarkentamisesta automaattitarkennukseen. 

Kun on täyden työpäivän kyykkinyt ja kumarrellut metsässä, ei ole ihan hirveästi tehnyt mieli lähteä illalla lenkille. Ehdin kuitenkin käymään uimassa monen kuukauden tauon jälkeen, sukeltaessakin sai taas paineet korvissa tasattua pienellä miettimisellä. Sellainenkin taito näköjään unohtuu vuosien saatossa. Viikonloppuna ehti lyhyempien työpäivien jälkeen käydä hölkkäämässäkin, vaikka voin tunnustaa että kävelin osan matkasta. Kokeilin jos saisin sykkeen pysymään matalammalla kävelemällä ylämäet, täältä kun tasaista polkumaastoa on hieman hankala löytää. Lauantain lenkki oli vajaa 9 km, keskivauhti 8,10 min/km ja keskisyke 158. Sunnuntai 5 km, vauhti 8,40 min/km ja syke 155. Hassua kyllä, hölkkäsin sunnuntaina neljä viidesosaa matkasta. Tänään kävinkin sitten suunnitellusti kevyellä pidemmällä kävelyllä, matkaa 14 km ja vauhti 8,40 min/km ottamatta juoksuaskeltakaan. Osaan nyt siis ainakin teoriassa juosta ja kävellä yhtä nopeasti tai hitaasti. 

Ensi viikolla odottavatkin työt Suomenlahden rannalla. Laitoin elämän risaiseksi ja ostin matkalle etelään paikan makuuvaunusta. Onneksi palaan seuraavaksi viikoksi takaisin pohjoiseen ja ainakin osa päivistä on maastossa. 

18.5.19

20 / 138 ( 3.44 - 22.48 )


Kun polkee 80 kilometriä, pääsee kuudeksi tunniksi talsimaan rakkakivikkoon. Kuusi kuukautta kaapin perällä uinunut kamerakin sattui matkaan. Onneksi polkupyörästä katkesi toisen vaihtajan vaijeri vasta kaksi kilometriä ennen kotia. 


Kivikasat ovat silloin tällöin kuuma puheenaihe Internetin keskustelupalstoilla. Tai lähinnä se, ettei niiden kasaaminen ole hyväksyttävää. Kukahan paheksuisi kaikkia edeltäviä sukupolvia, jotka mahdollisesti kulkiessaan ovat kiviä toistensa päälle asetelleet? 


Alkuillan kaunis valo innosti kokeilemaan tuotekuvauksen alkeita, evään virkaa toimitti tällä reissulla suklaa. Kuvat eivät sisällä maksettua tuotesijoittelua. Toki minulle saa suklaata lähettää. 



On yllättävän hankalaa. Muuten reissu sujui ongelmitta, eläinhavainnot jäivät muutamaan metsäkanalinnun pyrstöön, käpylintupariskuntaan, järripeippokoiraaseen ja suomenpystykorvaan. Viimeisimmän tunnistin äänestä ja jäljestä ennen kuin tein varsinaisen havainnon. Autiotuvan liiteri oli täytetty melkoisen tuoreilla puilla, onneksi en ollut keittämisen ja lämpimänä pysymisen suhteen ainoastaan kamiinan varassa. 

14.5.19

20 / 134 ( 3.58 - 22.33 )

Piti linkata tämä joogavideo jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui matkasta. Eipä sillä, vasta tänään sain tuon tehtyä läpi. Taidan joutua vaihtamaan tämän päivän hölkkälenkin kävelyyn, reisilihakset tutisevat edelleen.


12.5.19

19 / 132 ( 4.05 - 22.26 )

Öisin ei ole enää pimeää. Metsässäkin näkee liikkua ilman otsalamppua. Hyttysistä on onneksi vasta muutama havainto.

Kyllä nämä maisemat voittavat Sipoon tienvieruspellot.
Viikon yhteenlasketut kilometrit 95, liikkumiseen käytetty aika 10 tuntia. Juostuja tai pikemminkin nöpöhölkättyjä kilometrejä kuusi. Maksimisyke 201 ja matalin keskiarvo 119. Kuten arvelinkin, ei maksimi noudattele laskennallista keskiarvoa, mutta matalallakin sykkeellä liikunta onnistuu. Tuo keskiarvo tuli 30 kilometrin kävelylenkiltä, johon tosin sisältyi yksi pitkähkö tauko umpimetsätaipaleen jälkeen vaaran laella. Yllättävän kevyesti tuollainenkin kilometrimäärä taittui, seuraavana päivänä kävin normaalin asiointipyöräilyn jälkeen vielä hölkkäämässä vesisateessa 3,5 kilometriä. Huomasin tässä saman kuin tuota maksimisykettä testaillessa, että vaikka teen alkulämmittelyn pyörällä, on ensimmäinen kilometri todella vaikeaa. Tuntuu ettei henki kulje ollenkaan vaikka kiskon ilmaa sisääni kuin hukkuva. Kun tästä pääsee yli, alkaa meno sujumaan ilman mitään tuntemuksia, vaikka vauhti pysyy täsmälleen samana kuin alussa. Tässä varmaan syy miksen ole ikinä pitänyt juoksemisesta. 

Budjettiversio ajotietokoneesta. Välillä tosin Suunnon ilmoittama hetkellinen nopeus näyttää mitä sattuu mutta ilmankin sitä tietoa polkee.  
Lauantai oli täydellinen päivä pyöräilylle, koska tuuli tyyntyi iltapäivällä täysin. Muutama muukin oli päättänyt hyödyntää olosuhteet, tai sitten tuo etelään suuntautuva lenkki vain on enemmän muidenkin polkijoiden suosiossa. Harmikseni huomasin, että pyöräni eturengas on sittenkin vaurioitunut jonkin verran talvisessa yhteenotossa auton etupuskurin kanssa. Yksikään pinna ei silmämääräisesti näytä vääntyneeltä, muta pitänee käydä kysymässä ammattilaisen arvio kannattaako sille tehdä jotain. 

Tänään oli tarkoitus kokeilla Youtube:sta löytynyttä joogaohjelmaa joka vaikutti nopealla katselulla ihan miellyttävältä, mutta laiskuus taitaa voittaa ja korvaan sen lyhyemmällä kahvakuulailulla ja muutamalla keskivartaloon keskittyvällä liikkeellä. Ensi viikolla pitänee keskittyä tekemään enemmän hölkkähommia ja kokeilla ottaa pitkälle kävelylenkille sauvat mukaan. Onneksi nyt näkee liikkua yölläkin niin vastaantulevien ei tarvitse irvailla suksien kotiin unohtumisesta. Tämän viikon kävely antoi aiheen ideaan, pitäisikö kuun lopulla kokeilla kävellä maratonia vastaava matka. 

6.5.19

19 / 126 ( 4.27 - 22.05 )

Elämääni saapui kauan kaivattu apparaatti. Toivon että yhteiselomme on pitkä ja hedelmällinen, vaikka alkuhankaluuksia esiintyi heti kotiin saavuttuamme. Saanen esitellä: Philips Storemaster Electronic HR2881A. 


Olen moneen otteeseen haikaillut kotiin hyvää kutteria, etenkin silloin kun olisi pitänyt jauhaa pähkinöitä tai siemeniä. Olen myös perustellut itselleni puhdasta voita leivän päälle juustohöylällä vedellessäni, että heti kun löydän sopivan laitteen, alan itse valmistaa vähän kevennetympiä levitteitä. Myös omien energiapatukoiden teko on haaveissa. Saapa nähdä, tulevatko suunnitelmat toteutumaan. Laite maksoi paikallisella kirpputorilla viisi euroa. Hintalappuun oli kirjoitettu, että laite toimii, joten en sen enempää sitä ennen ostamista kokeillut. Yllättäen kotona laite ei pihahtanutkaan. Olin jo seuraavana päivänä lähdössä palauttamaan sitä, kunnes älysin tutkia tarkemmin ja havaitsin, että kulhon kannessa oleva uloke, jonka pitäisi painaa turvakytkintä, on katkennut. Kun turvakytkimen painoi alas, hurahti laite käyntiin. Pitänee siis veistellä jokin patenttiratkaisu pitämään turvakytkin pohjassa. Seuraavana päivänä bongasin toiselta kirpputorilta 80/90-luvun Electrolux Assistent -yleiskoneen kaikkine oheistarvikkeineen 35 eurolla. Hieman tekisi mieli käydä hakemassa sekin kotiin.

Viime viikon aikana liikuttuja kilometrejä kertyi melkein satasen pintaan, josta tosin reilusti yli puolet polkupyörän selässä ja laskien mukaan myös hyötyliikunnan tuoma matka. Maksimisykeharjoitusta ei tullut tehtyä, se siirtyi siis tämän viikon ohjelmaan. 

Ma:     10 km, pyöräily, ei dataa
Ti:       7 km, maastojuoksu 5 km lyhyillä palautteluilla, kävely 2 km, keskisyke 152.
Ke: -
To:      17 km, maastokävely, keskisyke 135, keskivauhti 5,4 km / h (11 min / km)
Pe:      10 km, pyöräily, ei dataa
La:      4,5 km, kävely, keskisyke 118, keskivauhti 5 km / h (11,5 min / km)
Su:      41 km, pyöräily, keskisyke 157, keskivauhti 20 km / h

Maanantai ja perjantai olivat päiviä, jolloin tuli liikuttua vain pakollisia asiointimenoja eli ne voitaneen laskea palautteleviksi, kuten myös lauantain hidas kävely. Keskiviikkona en laittanut nenääni ulos ollenkaan räntäsateesta johtuen, mutta venyttelin puolisen tuntia. Edellä mainitun lisäksi tuli käveltyä ja pyöräiltyä satunnaisia lyhyitä matkoja, jotka eivät tallentuneet kovalevylle.

Jos ohjeellisia kuntoa kohottavia sykerajoja seuraisi, minun pitäisi siis hiippailla itselleni luonnottoman hidasta vauhtia maratonin verran kerrallaan, että jotain havaittavaa vaikutusta mahdollisesti olisi. Tällä liikkumisella en koe itseäni mitenkään rasitetuksi, ainoastaan tuo pyöräily tuntui istuinluissa koska en ole pitkää lenkkiä vielä päässyt tälle keväälle tekemään. Tänään kävelin 10 km ilman dataa eikä eilinen pahemmin jaloissa painanut. Kuntoni on minulle kyllä edelleen suuri mysteeri.

3.5.19

18 / 123 ( 4.38 - 21.54 )

Minulla on tatuointeja. Kun kävelen vastaan kaupungilla kesäisenä päivänä, et todennäköisesti huomaa niitä. Muuten ulkonäöstä voi tietenkin tehdä olettamuksia.

En kadu yhtäkään tatuointiani. En usko että edes vanhemmalla iällä tulen tuntemaan katumusta siitä, että sellaisia olen antanut merkitä ihooni.

Minulla on koko yläselän kokoinen tatuointi ja siitä kaikki alkoi. Aihe on jossain määrin geneerinen, mutta täysin vastaavalla idealla toteutettuja ei vielä ole tullut vastaan. Annoin tekijälle idean ja hän sai toteuttaa sen melko pitkälti vapaalla kädellä.

Tatuointini on antanut inspiraatiota ainakin yhteen cd-levyn kansitaiteeseen, death metal -kappaleeseen ja julkisesti esitettyyn runoon. Ajattelin että ottamalla ensimmäiseksi tarpeeksi ison kuvan, poistuisi tarve ottaa lisää tatuointeja. Olin sinällään väärässä.

Minulla on arpitatuointi, eli ihon pintakerrosta poistamalla tehty kuvio. Tämä projekti alkoi edellisen kuvan jälkeen ja jatkuu melko varmasti loppuelämäni. Herättää ihmisissä usein kysymyksiä.

Minulla on tekstitatuointi. Siinä on kahta kieltä ja kahta kirjoitusmerkistöä.  En muista enää fontin nimeä, mutta suunnittelin ulkoasun itse.

Minulla on kaksi itse piirtämääni tatuointia. Nämä tatuoinnit on myös tehty kaverin olohuoneessa. En jotenkaan enää osaa kuvitella itseäni tatuoitavaksi satunnaisessa liiketilassa.

Minulla on käsin isketty eli "stick and poke" -tatuointi. Se on otettu keskellä taidemuseon näyttelyhallia julkisessa tilaisuudessa. En vain voinut vastustaa mahdollisuutta ja tartuin siihen ilman ennakkosuunnittelua.

Tämän lisäksi korvalehtiäni koristaa normaalia paksummat korvakorut. Minulla on ollut väliaikainen korsettilävistys selässäni. Olen roikkunut pariinkin otteeseen niin sanotusti lihakoukuissa eli kokenut "body suspension".

Harrastuksensa kullakin.

1.5.19

18 / 121 ( 4.45 - 21.48 )


Vietin edellisen viikonlopun korkealla ja etelässä, noin 150 metriä korkeammalla merenpinnasta ja 60 kilometriä etelässä, 180 kilometriä idässä normaalista sijainnistani. Kevät oli ehtinyt sinnekin, metsissä eteläiset rinteet olivat pääosin sulia. Toisaalta suot olivat edelleen jäisiä, joten kulkukelit olivat vähintäänkin kohtuulliset, etenkin kun hyttyset loistivat poissaolollaan.


Lauantaina kävin kävelemässä pari 2,5 kilometrin lenkkiä. Torstainen liikunta ei tuntunut pahemmin missään, odotin jotenkin että edes säärten lihaksissa olisi huomannut jotain. Sunnuntaina lähdinkin sitten kokeilemaan vähän pidempää lenkkiä ja suuntasin noin kymmenen kilometrin päässä olevalle koskelle. Matka kulki suurimmalta osin poropolkuja ja metsäautouria pitkin, vaikka paikoitellen kulkeminen olikin pälveltä toiselle hyppimistä. Jätin taas tuon Suunnon kellon ottamatta matkaan, joten kartasta jälkikäteen laskettuna matkaa kertyi yhteensä parikymmentä kilometriä. Jyrkkien harjujen kiipeäminen sai välillä sykkeet nousemaan, mutta muuten kuljin rauhallisesti luontoa ihmetellen. En ottanut edes kameraan matkaan, koska muuten reissuun olisi saanut kulumaan helposti koko päivän. Nyt nappailin kuvia tuolla vanhalla puhelimella, vaikka manttelinperijäkin on jo hankittuna. Jospa tuo vanha jaksaisi vielä marraskuuhun, niin tulisi 5 vuotta tehokasta käyttöikää täyteen. 

Tämä puu lienee saanut alkunsa 1918. Selluksi menee.
Parin viime vuoden aikana metsien hakkuut ovat lisääntyneet selvästi noilla nurkilla. Tänäkin keväänä oli teiden varsilla useita puupinoja odottamassa kuljetusta. Näytti vain hakkuumitan perusteelta sillä, että sellukattilaan olivat menossa järeämmät tukitkin. Yksi syy reissulle oli myös se, että alueella on paljon hakkuukypsää metsikköä ja lienee vain ajan kysymys, milloin se pistetään kokonaan matalaksi. Minun elinaikanani sitä ei sitten enää ehdi metsänä näkemään. 

Harjun päällä kulkee metsäkoneen ura, on kulkenut jo monta vuotta.
Talvella havainnoimani perusteella metsäkanalinnuilla on ollut hyvä pesimävuosi edellisvuonna ja siltä asia vaikutti edelleen. Ei lintujen määrä mikään päätä huimaava edelleenkään ole ja metsästäjät pitävät taatusti syksyllä kannan laskusta huolen. Teerikanoja vaikutti olevan eniten, koppeloitakin jonkin verran ja pari teerikukon pakoon lentävää pyrstöäkin tuli nähtyä. Riekkoja näkyi ainakin viisi ja metsokin on kuulemma uhitellut autoille lähistöllä. 

Muutama vuosi sitten hakattu rinne. Ei kovin montaa männyntainta näkynyt. 
Vasta puolimatkassa mieleeni juolahti, että karhut ovat todennäköisesti juuri heräilleet talviuniltaan, niitäkin kun on tuolla seudulla nähty vaikka kaatoja aivan lähistölle ei ole viime vuosina sattunutkaan. Ahmasta oli myös tehty tänä keväänä havaintoja niin sanotusti kylän pinnassa ja muutama vuosi sitten löysin itsekin ahman jäljet järven jäältä lähistöltä. Todennäköisiä suden jälkiä on näkynyt satunnaisesti. Mahdollisesti jonkin eläimen kanssa polkumme melkein ristesivätkin, koska yhden suon laidassa nenään sattui melko voimakas eläimen tuoksu. 

Hieman huonosti olivat jäljet jääneet kuivahtaneeseen tieuraan.
Reissun kruunasi kolme suoraan yläpuolella harjun nousevista ilmavirtauksista nauttinutta suurta petolintua. Arvelin ensin että kyseessä olisivat kalasääsket, koska niitä olen nähnyt tuolla ennenkin, mutta jälkikäteen pohtiessani lintujen tuntomerkit olisivat sopineet paremmin merikotkaan. Kiinnitin huomiota selkeästi vaaleisiin pyrstösulkiin ja melko vaalean rinnukseen. Olisi pitänyt olla kiikarit matkassa! Sinänsä merikotka voi ollakin aivan todennäköinen vaihtoehto, koska ollaan suurten järvien välisellä kannaksella, eikä Venäjän puolen suurille sisävesillekään ole kuin alle sata kilometriä linnuntietä. 

Tästä olen viimeiset viisitoista vuotta käynyt poimimassa kesän ensimmäiset mustikat. Ei tarvitse tänä kesänä... 
Olin varautunut reissuun sikäli huonosti, että aamiainen jäi kevyeksi, enkä ottanut evääksikään kuin pari mandariinia ja pähkinöitä. Siksi olikin ihana palata asentopaikkaan suoraan odottavan poronkäristys ja pottuvoi- lautasen äärelle. Seuraavana päivänä kävin kympin lenkin pyöräillen kaupassa, en huomannut suurempaa eroa normaaleihin fyysisiin tuntemuksiin, mitä nyt reisilihakset väsyivät kyykkiessä tavallista nopeammin. Eilen päätin vihdoin kokeilla juoksemista kellon kanssa ja kävin noin 7 kilometrin lenkin josta hölkkää oli 5 kilometriä lähes yhtäjaksoisesti, lukuun ottamatta muutamaa puroksi muuttuneen polunkohdan ylitystä ja ylämäkeä, jossa tarkastelin kuinka nopeasti pulssi laskee. Vauhti oli 7 - 8 kilometriä tunnissa, eli vain hieman nopeampaa kuin reipas kävelyvauhtini jota pystyn ylläpitämään sen 10 kilometriä taakankin kanssa. Hölkätessä en joutunut puuskuttamaan ennen kuin lopussa, kun tein kolme nopeampaa vetoa ylämäkiin 13 km/h -vauhdilla. 

Vaaka-akselilla lenkin kesto.
Siksipä sykekäyrä näyttääkin murheelliselta, jos yleisesti ottaen optimaalinen sykealue kuntoa nostavaan liikuntaan olisi jossain 120 lyönnin tietämillä. Itselläni syke hyppää kellon mukaan yli 110 kun nousen tästä koneelta ja kävelen keittiöön. Reippaassa kävelynopeudessa se on pyörinyt 130 - 150 välillä. Joko mittarissa lienee siis yhteensopivuusongelma kehoni kanssa, koska melko usein elektroniset verenpainemittaritkin tuntuvat kadottavan pulssin minulta kokonaan, tai sitten olen rapakunnossa huomaamatta sitä mitenkään. Pitänee yrittää ensi viikolla tehdä parempi maksimisyketesti kun alla ei ole suurempaa rasitusta.