7.1.18

1 / 7

Vuoden pimeimpänä aikana energiaa ei jäänyt edes kirjoittamiselle. Jospa lisääntyvä valo innostaisi myös kirjoittaman enemmän. Kuviakin on jatkossa helpompi lisätä tekstiä keventämään.

Ei ainoastaan sen takia että valokuvaukselle suotuisat olosuhteet lisääntyvät, sain myös koko valokuvaushistoriani takaisin. Kannettavani varastettiin syksyllä 2016, kun autooni murtauduttiin Barcelonassa. Samalla lähtivät myös kaikki käyttövaatteet likaisista sukista lähtien. Koneesta tuskin on edes ollut kovin pitkää iloa varkaalle, sillä suurella todennäköisyydellä näyttö on irronnut ensimmäisellä avauksella. Hyvin vuonna 2010 käytettynä ostettu Asus oli kuitenkin palvellut minua siihen hetkeen asti. En ollut kuitenkaan ikinä varmuuskopioinut tiedostoja pilveen tai ulkoiselle kovalevylle.

Ehdin jo eiliseen asti elää uskossa, etten tule enää näkemään lähes 15 vuoden aikana kertyneitä kuvia ja muita muistoja ja aloin jo sopeutua ajatukseen. Tuntui kuitenkin että pala omaa historiaa oli kadonnut. Uudenvuoden aattona tuli puheeksi erään ystävän kanssa tiedostojen siirtäminen pöytäkoneiden kovalevyjen välillä, ja aloin pohtia olisinko sittenkin kopioinut aikanaan tiedostot kannettavalta pöytäkoneelleni, joka tosin lopetti toimintansa mystisesti jokunen vuosi sitten.

Vein kovalevyn ystävälleni ja se toimi, jonka lisäksi kaikki tiedostot olivat siellä tallessa. On ollut hienoa päästä taas selailemaan kaikkia muistoja. Pitäisi varmaankin tästä vahingosta viisastuneena ostaa jonkinlainen ulkoinen kovalevy ja tallentaa jatkossa kaikki materiaali myös sinne.

Tämä sai jälleen kerran pohtimaan, miten helposti katoavia ovat digitaalisessa muodossa olevat muistot. Tietysti paperivalokuvatkin saattavat vahingoittua syystä tai toisesta ja haalistua ajan kanssa. Pitäisi ehkä omistaa jokin postaus pohdinnalle nykyisen digikuvaamisen ja vanhan filmikuvauksen eroille, tai sille miten niiden tuotokset poikkeavat toisistaan.

Kuvattu 12.7.2008 Gardeniassa, Helsingissä.