10 / 66

Varjoselfie. Tästä uskaltaa mennä virtaavan veden yli, kun jää on kantanut hirvenkin.

Pikkukevät on taas kääntynyt talveksi. Vesisateet ja niitä seuranneet pakkaset ovat saaneet hangen pinnan painumaan ja jäätymään niin, etteivät porot tunturi-Lapissa saa kaivettua tarpeeksi syötävää. Yöllisen 33 pakkasasteen jäljiltä talossa oli aamulla 12 astetta lämmintä. 

Joku on taivaalta tipahtanut.

Vietin osan itseopiskeluviikosta tai toisin sanoen hiihtolomasta puolen suvun kotipaikalla itärajan tuntumassa. Sää oli suosiollinen, päivät olivat aurinkoisia ja sopivan kylmiä, välillä satoi ohuen lumikerroksen joka helpotti eläinten jälkien tarkkailua. Ilokseni huomasin, että metsäkanalintujen jälkiä on entiseen verrattuna runsaasti, kun taas kettujen jäljet olivat vähentyneet. Myös hirvi oletettavan vasan kanssa on kuljeskellut tilan mailla ja lähiympäristössä. Hanki oli lumikengillä liikkumiseen siedettävä, pitävä taso löytyi useimmiten noin kymmenen sentin syvyydestä, välillä jalka tosin humpsahti koko hangen läpi. Vesistöillä liikkuminen oli pääosin helppoa, hanki kantoi lainkaan upottamatta. Moottorikelkoilla liikkuville olosuhteet eivät olleet niin hyvät, hangen alla oli parinkymmenen sentin sohjokerros. 

Ehdin tällä viikolla olla kotona alle vuorokauden ja tätäkin kirjoitan bussissa istuen. Toisaalta tekee levottomalle sielulle hyvää olla liikkeellä. 

8 / 51

Eletään jo helmikuun loppupuolta. Mihin päivät ovat taas kadonneet. Kohta on juhannus.

Onneksi siihen on kuitenkin vielä kolmannesvuosi. Silti juhannus on jo mielessä, tosin lähinnä siltä kannalta, missähän päin Suomea sitä silloin sattuu olemaan töissä. Mitäpä sitä opiskelija kesällä muutakaan tekisi. Töiden merkeissä on sujunut puolet tästäkin kuusta, samalla rupeamalla hoitui tosin myös opiskelijaristeily ja vierailu pääkaupungissa. Pitänee ottaa kohteliaisuutena, kun risteilyä seuraavana päivänä eräs asiakaspalvelija toteaa, että vaikutan olevan harvinaisen hyvässä hapessa olosuhteet huomioon ottaen. Sen siitä saa, kun keskittyy laivalla juomisen sijasta syömiseen. 

Mukava työkaveri

Työnteon, etenkin virallisen sellaisen, huonona puolena voitaneen pitää rahapalkkaa, joka innostaa tekemään tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia ostoksia. Tarpeettomin ostokseni tällä erää ja tässä hetkessä oli kirja: Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa Miki-muodossa. Kyseessä on jo aikapäiviä sitten lanseerattu tuote, joka ei ainakaan ole itselleni tullut vastaan ennen kuin nyt Suomalaisen poistohyllyssä. Kirja on hieman c-kasettikoteloa suurempi ja ensinäkemällä ajattelinkin sen olevan kasetilla oleva äänikirja... Nyt pitäisi vain lähteä reissuun, johon matkakirjan mukaan ottaminen oleellisesti kuuluu. Kotimaan reiteillä kun mukana kulkee yleensä läppäri lukemattomine aineistoineen. Toisaalta yhdellä kirjalla ei vielä kovin pitkälle kannata matkustaa, aikaisemmin reissukirjoihini ovat päätyneet muun muassa Linnunrata, eli kaikki viisi osaa linnunradan käsikirjaa liftareille yksissä kansissa sekä kolme ensimmäistä kirjaa Dyyni-sarjasta yhteispainoksena. Toki nämä molemmat alkuperäiskielellä. Mitään järkeähän tuollaisten tuhatsivuisten tiiliskivien mukana kantamisessa ei ole, lukemiseen käytetyn ajan kun voisi kuluttaa siihen mitä ihmiset yleensä vierailla mailla tekevät. 

Utelias työkaveri

Tänään tuli kokeiltua myös asiaa, joka on ollut enemmän ja vähemmän odotettavissa jo pidemmän aikaa, nimittäin polkupyörällä törmäämistä auton kanssa. Kummallekaan osapuolelle ei onneksi käynyt mitään hitaasta vauhdista johtuen ja syytä oli ehkä vähän molemmissa, vaikka lain kirjaimen mukaan autoilijalla väistämisvelvollisuus olikin. Itse olin liikenteessä pyörällä jolla ainoa tapa jarruttaa nopeasti on kaatua, mitä en viitsinyt kuitenkaan tehdä kun näin, että autoilija tulee piha-alueelta penkan takaa hidastamatta. Pitäisi käyttää se pyörä uudestaan huollossa, jotta edellisen huoltoliikkeen sabotoima takajarruvaijeri alkaisi taas toimia pakkasellakin. 

 VR ei tällä kertaa ollut myöhässä kuin 15 minuuttia mennessä ja puoli tuntia tullessa. 

5 / 33

Ensiksi täytyy todeta, että ymmärrän nyt niitä jotka tuskailevat Bloggerin käyttöliittymän kanssa. Kirjoitin postauksen, johon halusin liittää kolme Youtube-linkkiä upotettuna. En keksi, miten muuten se onnistuisi kuin html-editorin kautta, mutta sen käyttö on jostain syystä todella raivostuttavaa, koska tarkistaessani videoiden oikean asettelun editori jostain syystä poisti aina kaksi upotuskoodeista. Lopulta sain kaikki koodit pysymään paikoillaan, tallensin tekstin ja ajattelin kirjoittaa vielä loppuhuomion. Siinä hetkessä kaikki kirjoittamani teksti koodeineen katosi ja automatiikka ehti tallentamaan pelkän tyhjän editorin. Huokaus. 

Suuremmitta puheitta siis kolme mielestäni kuuntelemisen arvoista ja tähän talven taitteeseen tunnelmaltaan sopivaa kappaletta. Genret ovat moninaiset, mutta kaikkien esittäjät ovat kotoisin pitkien talvien maista: Islannista, Suomen Lapista ja Norjasta.

 
 

5 / 29

Hiljaista on taas pidellyt. Hiljaista on ollut liike kaupungissakin, kun pakkanen on pysytellyt lähempänä kolmeakymmentä astetta jo pari viikkoa. Asunnon sisälämpötilakin päätti asettua +15 asteeseen, muutaman päivän tunnustelun jälkeen otin pitkin hampain lisälämmittimen työpöydän alle hohkamaan.

Toinen hoidokeista.

Kai sitä voi itseään hulluna pitää, kun yli 25 asteen pakkasessa pyöräilee kymmenen kilometriä viedäkseen muovipakkaukset kierrätykseen. Olen mietiskellyt kirjoituksen aiheeksi sitä, miten yllättävän vähällä kulutustavaralla yksi ihminen tulee toimeen ja kuinka paljon jätettä syntyy. Olen nyt reilun vuoden, kohta puolitoista, asustellut itsekseni. Noin vuodessa sain kulutettua kilon pyykinpesujauhetta ja puoli pulloa astianpesuainetta, jota käytän lisäksi kaikkeen siivoukseen. Uskon ettei tämä kerro laiskuudestani kodinhoitoon, vaan siitä että Ecoverin käsitiskiaineet ovat todella riittoisia verrattuna kilpailijoihin ja pesevät hyvin jopa kylmällä vedellä tiskatessa. 

Lajittelen syntyvät roskat mahdollisimman tarkasti ja toimitan ne kierrätykseen. Yllä olevassa kuvassa on muovipakkauksia noin kolmen kuukauden ajalta. Jonkin verran enemmän kertyy kartonkipakkauksia, joiden kierrätyspiste onneksi on huomattavasti lähempänä. Lasi- ja metallipakkauksia olen vienyt kierrätykseen viime keväänä ja nyt niitä on kertynytkin kassillinen. Sekajätettä kertyy hieman vaihdellen hedelmäpussillinen viikossa tai kahdessa, joudun valitettavasti laittamaan biojätteen sekajätteen joukkoon, koska talossa ei ole kompostoria. Viime talvena kokeilin matokompostorin pitoa, mutta hollantilaiset onkimadot ja liian tiivis muovilaatikko eivät olleet toimiva yhdistelmä. 

En ole kierrätyksen suhteen fanaatikko, mutta en koe että sen suorittamisesta olisi elämässäni ylimääräistä vaivaa. En ole perehtynyt sen tarkemmin, kuinka hyväksi ympäristölle kierrättäminen nykymuodossaan todellisuudessa on. Tehokkainta olisi varmaankin välttää jätteeksi luokiteltavan materian muodostumista. Olen kuluttajana harkitsevainen, mutta satunnainen työnteko opiskelun ohella on tuonut mahdollisuuksia ja haluja tehdä muutamia hankintoja. Paikallisesta kirpputoriryhmästä löytyi käyttämätön isohko leikkuulauta, joka on valmistettu Suomessa käsityönä männystä. Löysin Emmy.fi:stä nahasta valmistetun pitkän hameen, jollaisesta olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta. Nyt pitäisi vain keksiä jokin muu kulkukeino kuin polkupyöräily, jotta hametta voisi jokapäiväisessä elämässä käyttää... Isompi tai ainakin kalliimpi hankinta oli uusi teltta yli kymmenen vuotta vanhan Haltin tilalle, joka ei ole uutenakaan pitänyt yläpuolelta tulevaa kosteutta ulkopuolella ja päästi viime syksynä kosteuden alapuoleltakin läpi. Uusi teltta on sekin käytetty, Fjällräven Abisko Shape kahdelle hengelle mitoitettuna. Toivottavasti se kestää vähän kauemmin kuin tuo Halti. Samalla poistuu hyvä tekosyy keskittää luonnossa yöpyminen vain kesäajalle. 

Harmi ettei puhelimen kamera kykene lähes lainkaan toistamaan pohjoisen valon värejä. 

Yritin olla tehokas ja kirjoitin tämän tekstin samalla kun istun luennolla. Ei välttämättä paras ratkaisu. 

2 / 7

Näin se uusi vuosi on ehtinyt jo toiselle viikolleen. Joutuu taas keskittymään päivämääriä kirjoittaessa, ettei lipsauta vanhaa vuotta. Euroopassa epävakaisuudet jatkuvat. 

Suomalainen unelma. Ei ketään muuta.

Etelänlomalla tuli käytyä sukuloimassa, juhlimassa ja testaamassa, voiko kauppakeskus Rediin eksyä. Onhan se kyllä perinteiseen ostoskeskusmalliin verrattuna sekava, muttei sinne nyt kirjaimellisesti voi eksyä. Ihminen eksyy siinä hetkessä, kun panikointi alkaa. 

Virkattujen pitsiliinojen uusi elämä 

surkealaatuisessa kuvassa.

Muutakin kulttuurista sisältöä tuli tankattua EMMA:ssa. Halusin nähdä siellä olleen teoksen, jossa osittain nestemäinen massa liikkuu pleksistä rakennetussa laatikossa sen kallistelun voimasta. Jokainen joka on nähnyt bussin ikkunan kerrosten väliin joutunutta vettä, tunnistanee ilmiön. Olen itsekin miettinyt miten sen saisi toteutettua esityskelpoisesti. Toinen asia joka herätti mielenkiinnon oli Outi Pieskin näyttely Čuolmmadit, joka päättyi eilen. Muutama maalattu teos miellytti erityisesti, harmi ettei niistä ollut saatavana julistetta. 

Alicja Kwade: Trans-For-Men

Tuliaisina toin hieman yllättäen haltuuni päätyneen volgansienen, tai millä nimellä tätä kombucha:ksi kutsuttua käymistuotetta valmistavaa, hiivojen ja bakteerien muodostamaa limalöllykkää nyt haluaakaan kutsua. Olen hieman skeptinen, kuinka eloisa kulttuuri on kyseessä parin purkinvaihdoksen ja pitkän matkustuksen jälkeen. Juna pohjoiseen ei tällä kertaa ollut kuin vajaat kolme tuntia myöhässä. En ole ennen kokeillut teen fermentointia, vaikka muutaman kerran on tullut kaupallista kombuchaa maisteltua. Toinen kerta tapahtui eräänä kesäpäivänä, kun kuski päätti avata autossa pyörineen, jonkin pientuottajan valmistaman kombuchapullon ajaessaan, pitäen pulloa reisiensä välissä. Onneksi tiellä ei sillä hetkellä ollut vastaantulijoita, sillä auton kattoon asti suihkunnut valkoinen vaahtopatsas olisi saattanut herättää epätoivottua huomiota. Saapa nähdä mitä tästä syntyy. 

Erehdyin joulunaikaan käymään myös vaa'alla ja kyllähän se kertoi syyn, miksi kaikki housut ovat alkaneet tuntua liian pieniltä. Onneksi seuraavat pari viikkoa tulee ulkoiltua useamman kerran päivässä, vaikka lenkkikavereilla itseäni huonompi kunto onkin. Pitänee myös käydä testaamassa tämän kylän uimahalli, löysin vihdoin itselleni tarpeeksi tiiviin uimalasit. Paha vain, että ne ovat lasten kokoa ja malli muistuttaa snorkkelin maskia. Kaikki aikuisten koon mallit olivat totaalisesti liian isoja. 

Jos ihmisen iäksi muutettuna vuosia alkaa olla mittarissa 70, voi kai sitä jo vähän väsyttääkin. Silti tällä on koirakaksikosta huomattavasti parempi kunto. 

49 / 342

Isomman kirjoitusprojektin deadline lähestyy uhkaavasti, joten blogiinkin alkaa syntyä tekstiä. Huomenna tulee varmaankin suoritettua perusteellinen joulusiivous. Onneksi en varmaankaan ikinä tule kirjoittamaan gradua, saati väitöskirjaa. 

Päädyin jotain kautta seuraamaan Yle Areenassa sarjaa 18 - Clash of Futures (Historia: Euroopan uudet tuulet 1918 - 1939). En yleensä katso fiktiivisiä ohjelmia, mutta tässä sarjassa dokumentaarinen osuus oli niin merkittävä, että sarja jaksoi kiinnostaa lähes jokaisessa jaksossa. En ole perehtynyt Euroopan tuolloiseen tilanteeseen sen laajemmin kuin mitä peruskoulussa on opetettu, joten en osaa sanoa kuinka totuudenmukaisesta historian kuvaamisesta sarjassa on kyse fiktion takana. Tai kenen totuudesta on kysymys. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/11/historia-euroopan-uudet-tuulet-1918-1939-dokumentaarinen-draamasarja-unelmista

Ehkä tuon sarjan takia on tullut toisella korvalla seurailtua tämänhetkistä Ranskan tilannetta. Toisaalta median antaman kuvan perusteella kansan ovat saaneet kaduille samat syyt, kuin mitkä omasta näkökulmastani alkavat olla pinnalla myös Suomessa: Taloudellinen eriarvoistuminen ja epävarmuus tulevaisuudesta. Helsingin itsenäisyyspäivän mielenosoitukset eivät ole vielä kovinkaan pitkään jatkunut perinne, ainakaan nykyisessä muodossaan. En tiedä, kuinka todellisia ääriliikkeitä Euroopan ja Suomen liikehdinnän takana on, mutta yksi mielenkiintoinen ajatusjatkumo viimeaikaisesta pakolaisliikehdinnästä ja mahdollisesta äärimmäisiä mielipiteitä omaavien joukkojen järjestäytymisestä voidaan vetää. Mitä tapahtuu, kun joukolle nuoria miehiä, jotka ovat nähneet sotaa ja lähteneet etsimään parempaa elämää muualta löytämättä sitä, kerrotaan että ajamalla yhtä aatetta voidaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi? Enkä tarkoita tällä öyhöttämistä islamisaatiosta, se lienee vain medialla luotu keino saada ihmiset epäluuloisiksi toisiaan kohtaan. Pelolla on helppo hallita. 

Otin kuvakaappauksen Helsingin Sanomien artikkelista "Kymmeniä loukkaantunut, satoja pidätetty, poliisi käyttää kyynel­kaasua Pariisin pääkadulla – suora lähetys käynnissä". On mielenkiintoista, että tällaistakin tapahtumaa voidaan nykytekniikalla seurata suorana lähetyksenä. Voi vain pohtia, kuinka nykymedian reaaliaikaisuus vaikuttaa ihmisiin, niin mielipide- kuin tunnetasollakin. Leviävätkö aatteet ja ihmisten reagointi niihin niin nopeasti, että jossain vaiheessa siitä tulee hallitsematonta, kuten tavallaan on jo käynyt arabikeväässä. Todennäköisesti jostain päin maailmaa tälläkin hetkellä lähetetään livestreamia siitä, kun panokset ovat oikeita ja niiden kohteena on elävä ihminen. Milloin hämärtyy todellisuuden ja viihteen raja?

Kuvakaappausta ottaessani huomasin, että selaimen osoiterivi kertoo jollain tasolla, mitä kautta olen sivustolle päätynyt. Tämä osoite on Google-haun tulos. Kohdan artikkelista valitsin tuon valokuvan perusteella, se tuo mieleen ajatuksia menneisyydestä. 

49 / 340

Poden taas jonkinlaista sisällöntuottamiskriisiä blogin kanssa. Aina kun mietin, että voisin jostain aiheesta kirjoittaa, ajatus kuivuu kasaan ennen kuin saan sanaakaan paperille. Sama ongelma on ollut edelleen koulutehtävienkin kanssa. 

Vietin pari viikkoa etelässä lomailemassa koulutyöstä, eli toisin sanoen olin melkein kaksi viikkoa Keski-Suomessa lomittamassa toisessa harjoittelupaikoistani. Käytännön työ käy melkein lomasta. Lampaat ovat huomattavasti helpompia työtovereita kuin ihmiset. 

Tänne pohjoiseen saatiin vihdoin ja viimein lunta, oli ihana herätä tänä aamuna lumipyryyn, vaikkei herääminen ikinä ihanaa olekaan, ainakaan aikaisina aamuina. Kaksi hoidossa olevaa koiraa ovat kuitenkin pakottaneet heräämään yhteiskunnallisesti säädylliseen aikaan ja ulkoilemaan kolme kertaa päivässä. Arvelin että olen onnistunut syksyn aikana tiputtamaan oman kuntoni aivan totaalisesti, mutta niin vain koirat väsyvät lenkillä ennen minua. Pitäisi taas yrittää löytää liikkumisen ilo jostakin, en edes muista milloin olen viimeksi käynyt juoksemassa. 

Välillä mietin, että tänne voisi linkittää uutisia ja muita ajankohtaisia artikkeleita. Siten saisi ainakin luotua säännöllistä sisältöä, mutta toisaalta pelkkien linkkien tallentaminen ilman aukikirjoitusta ja pohdintaa tuntuu hieman hölmöltä. Olen taas ryhtynyt seuraamaan ahkerammin uutisvirtaa Amppareiden kautta ja eiliseltä jäi mieleen MTV:n entisen kirjeenvaihtajan Helena Petäistön artikkeli Ranskan viimeaikaisista tapahtumista. Vaikka tekstistä on aistittavissa ehkä hienoista asioiden suurentelua, on tilanne kuitenkin todellisuudessakin mielenkiintoinen. Ääriliikkeet ovat tekemässä itseään entistä näkyvämmiksi ja entisten sotilaiden mukanaolo, mikäli se pitää paikkansa, on huolestuttava ilmiö. Yhdistelmä nykyaikaisen sodan nähneitä ihmisiä ja nuoria, jotka kokevat ettei tulevaisuudella ole heille mitään hyvää annettavaa, on melkoisen räjähdysaltis. 

"Helena Petäistö kuvailee Ranskan mellakoita hirveimmiksi vuosikymmeniin: Urbaania sissisotaa jouluvaloissa – vaikea uskoa, että Macron enää nousisi tästä"

Tämän kirjoituksen kuvat voisivat olla vuoden parhaat otokset, ellei yksi niistä olisi tallennettu kesällä 2010. Jokin niitä on saattanut olla täällä esillä jo aiemminkin. Jotenkin nämä kuvat kuitenkin sopivat yhteen, ainakin omasta mielestäni. Mietiskelin että sarjan nimenä voisi olla Välillä, koska se on sopivan monitulkintainen niin kuin kuvien aiheetkin.