13 / 88 ( 5.47 - 19.01 )

Tästä meinasi muotoutua ensin vallan kuvaton postaus, koska kevään sohjoiset ja loskaiset kelit eivät ole innostaneet kaivamaan edes puhelimen kameraa taskusta. Oikeastaan ajattelin vain tulla jakamaan yhden reseptin. Kaivelin kuitenkin kansioita ja ajattelin, että ehkä tämä on hyvä väli julkaista jokusen vuoden vanha kuva kirjoittajasta, sopivaa anonymiteettiä noudattaen toki. 

Olen siellä täällä vuosien mittaan törmännyt käsitteeseen banaanileipä tai banana loaf, mutten ole ikinä perehtynyt sen tarkemmin, mitä kyseisellä käntyllä tarkoitetaan. Ilmeisesti idea on peräisin Amerikan mantereelta, mikä ei ollenkaan yllätä kun tarkastelee, kuinka paljon sokeria keskimääräiseen reseptiin käytetään. Ajatus lähti parista hieman liian kypsäksi päässeestä banaanista ja parasta ennen -päivänsä ylittäneistä kananmunista. Koska halusin maksimoida munien määrän ja käyttää niitä aineita joita kaapeista valmiiksi löytyi, päädyin käyttämään alun perin Sikke Sumarin ruokablogissa julkaistua reseptiä sovellettuna. Lopputulos oli yllättävän hyvä, lukuun ottamatta sitä etten eritysemmin pidä banaanin mausta leipomuksissa. Käytin lähes pelkkää täysjyväspelttijauhoa, puhdasta vehnäjauhoa saattaa joutua käyttämään hieman reilummin. Jatkossa voisi kokeilla korvata banaanit kokonaan vaikka sokeroidulla omenasoseella ja jättää reseptistä sokerin kokonaan pois.

2 banaania

2 kananmunaa

200 g maitorahkaa

1 dl rypsiöljyä

100 g sokeria

300 g jauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

1 - 2 tl kardemummaa

175 °C n. 60 minuuttia

Soseuta banaanit ja vatkaa kaikki kosteat aineet sekaisin, itse käytin sähkövatkainta. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää ne taikinaan osissa. Paista esimerkiksi leivinpaperilla vuoratussa leipävuoassa uunin alaosassa, sillä taikina kohoaa jonkin verran ja ottaa helposti väriä. Valmiina leipä on sisältä melko kosteaa, muttei enää tartu puiseen tikkuun. 

Ulkona paistaa aurinko ja sataa räntää vaakatasossa. 

12 / 82 ( 6.09 - 18.42 )

Sain vihdoinkin ripustettua paikallislehden tilaajana saamani kalenterin jääkaapin oveen. Tätä kirjoittaessani huomasin tavallisesti käyttäväni kalenterisivuston olevan alhaalla, joten vaihdoin Yliopiston almanakkatoimiston tarjoamaan versioon. Siksipä otsikossa on nyt myös auringon nousu- ja laskuajat Oulun korkeudella, vaikkei se täällä aivan minuutilleen paikkaansa pidäkään. 

Olen todistettavasti opiskellut. Tai ainakin käynyt kirjastoissa hankkimassa aineistoa kasatakseni sen näkymään jatkuvasti silmäkulmasta, kun istun koneella lukemassa jotain muuta. Koneella istumista vältelläkseni tein tänään talon lumityöt käsipelillä yöllisen tuiskun jälkeen, auringonpaisteessa tarkeni t-paidallakin. Osittain se saattoi toki johtua siitäkin, että lunta joutuu työntämään jo lähes parimetristen kasojen päälle. Tänä yönä pitäisi ylitse mennä seuraavan sadealueen, jonka sademäärästä osa todennäköisesti tulee vetenä. Huomenna voisi keskittyä lumikenkäilyyn. Pitää käydä tarkistamassa, mainitaanko luontopolun uusissa opaskylteissä mitään tehtävän kannalta oleellista. 

Koska totesin eilen taas elämän raadollisuuden, ettei tämän ikäisenä voi enää syödä kuin viisitoistavuotiaana, päätin köyhän kuntosalitreenin jälkeen käydä kaupassa kävellen. Aikaa tuohon noin kymmenen kilometrin lenkkiin meni suunnilleen kaksi ja puoli tuntia, josta ainakin viidesosa kului kaupassa tuoteselosteita lukien ja lankahyllyllä arpoen. Keskinopeudeksi tulee jotain viiden kilometrin tuntivauhdin tapaista, jossa tosin puolella aikaa selässä oli 8 kiloa ostoksia. Pitäisi oppia pidentämään askelta paljasjalkakengilläkin, nyt tuollainen kävely, jolle ei tule uhrattua ajatuksia on melkoista kipitystä. 

Juokseminen on jäänyt samaan kuoppaan opiskelun kanssa. Kävin sentään toissaviikolla hämmästyttämässä turisteja loikkimalla trikoissa polulla, jossa oli hankalahkoa liikkua kävellenkin. Pari kilometriä meni melko kivuttomasti, joten ei kai kunto ole ihan pohjalukemiin tippunut senkään suhteen. Ehkä jo kesällä uskallan osallistua paikallisen polkujuoksijajoukon viikkotreeneihin...

Jossain vaiheessa kesää pitää kyllä päästä toteuttamaan yksi edestakainen lenkki, joka edellyttää 30 kilometrin pyöräilyä ja noin parinkymmenen kilometrin maastokävelyä poluttomassa maastossa molempiin suuntiin. Kohteessakin tulee luultavasti käveltyä kympin lenkki osin suomaastossa. Kolmeen päivään tuo matka olisi varmasti jonkinlainen rutistus, ellei saisi jotakuta jakamaan teltan ja trangian painoa. Helpomminkin reissun voisi suorittaa yöpymällä lähistöllä olevassa erämökissä, mutta yhdeksänkymmenen euron hinta yhdeltä yöltä ajaa opiskelijan nukkumaan ulkosalla. 

Taivuin vihdoin ottamaan käyttööni Spotifyn ilmaisen version. Pyöritän sitä tosin selaimessa, joten kuuntelu onnistuu vain koneella, enkä voi nuorison tavoin ladata offline-soittolistoja puhelimeeni. Johonkin se raja on vedettävä. Spotifyn avulla voinen pitkittää vielä hetken yhden fyysisen cd-levyn hankkimista, eihän sen julkaisusta ole vasta kuin pari vuotta. Samassa verkkokaupassa on tosin myös parikin miellyttävällä printillä olevaa t-paitaa, joista ainakin toinen on loppuunmyydyn version uusintapainos. Tai sitten elättelen toiveita, että marraskuisella Kulttuuritalon keikalla on merchandise-myyntiä, säästyisipähän postikulut. Mikähän tuolle kahden kielen liitolle edes olisi järkevä suomennos? 

10 / 66

Varjoselfie. Tästä uskaltaa mennä virtaavan veden yli, kun jää on kantanut hirvenkin.

Pikkukevät on taas kääntynyt talveksi. Vesisateet ja niitä seuranneet pakkaset ovat saaneet hangen pinnan painumaan ja jäätymään niin, etteivät porot tunturi-Lapissa saa kaivettua tarpeeksi syötävää. Yöllisen 33 pakkasasteen jäljiltä talossa oli aamulla 12 astetta lämmintä. 

Joku on taivaalta tipahtanut.

Vietin osan itseopiskeluviikosta tai toisin sanoen hiihtolomasta puolen suvun kotipaikalla itärajan tuntumassa. Sää oli suosiollinen, päivät olivat aurinkoisia ja sopivan kylmiä, välillä satoi ohuen lumikerroksen joka helpotti eläinten jälkien tarkkailua. Ilokseni huomasin, että metsäkanalintujen jälkiä on entiseen verrattuna runsaasti, kun taas kettujen jäljet olivat vähentyneet. Myös hirvi oletettavan vasan kanssa on kuljeskellut tilan mailla ja lähiympäristössä. Hanki oli lumikengillä liikkumiseen siedettävä, pitävä taso löytyi useimmiten noin kymmenen sentin syvyydestä, välillä jalka tosin humpsahti koko hangen läpi. Vesistöillä liikkuminen oli pääosin helppoa, hanki kantoi lainkaan upottamatta. Moottorikelkoilla liikkuville olosuhteet eivät olleet niin hyvät, hangen alla oli parinkymmenen sentin sohjokerros. 

Ehdin tällä viikolla olla kotona alle vuorokauden ja tätäkin kirjoitan bussissa istuen. Toisaalta tekee levottomalle sielulle hyvää olla liikkeellä. 

8 / 51

Eletään jo helmikuun loppupuolta. Mihin päivät ovat taas kadonneet. Kohta on juhannus.

Onneksi siihen on kuitenkin vielä kolmannesvuosi. Silti juhannus on jo mielessä, tosin lähinnä siltä kannalta, missähän päin Suomea sitä silloin sattuu olemaan töissä. Mitäpä sitä opiskelija kesällä muutakaan tekisi. Töiden merkeissä on sujunut puolet tästäkin kuusta, samalla rupeamalla hoitui tosin myös opiskelijaristeily ja vierailu pääkaupungissa. Pitänee ottaa kohteliaisuutena, kun risteilyä seuraavana päivänä eräs asiakaspalvelija toteaa, että vaikutan olevan harvinaisen hyvässä hapessa olosuhteet huomioon ottaen. Sen siitä saa, kun keskittyy laivalla juomisen sijasta syömiseen. 

Mukava työkaveri

Työnteon, etenkin virallisen sellaisen, huonona puolena voitaneen pitää rahapalkkaa, joka innostaa tekemään tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia ostoksia. Tarpeettomin ostokseni tällä erää ja tässä hetkessä oli kirja: Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa Miki-muodossa. Kyseessä on jo aikapäiviä sitten lanseerattu tuote, joka ei ainakaan ole itselleni tullut vastaan ennen kuin nyt Suomalaisen poistohyllyssä. Kirja on hieman c-kasettikoteloa suurempi ja ensinäkemällä ajattelinkin sen olevan kasetilla oleva äänikirja... Nyt pitäisi vain lähteä reissuun, johon matkakirjan mukaan ottaminen oleellisesti kuuluu. Kotimaan reiteillä kun mukana kulkee yleensä läppäri lukemattomine aineistoineen. Toisaalta yhdellä kirjalla ei vielä kovin pitkälle kannata matkustaa, aikaisemmin reissukirjoihini ovat päätyneet muun muassa Linnunrata, eli kaikki viisi osaa linnunradan käsikirjaa liftareille yksissä kansissa sekä kolme ensimmäistä kirjaa Dyyni-sarjasta yhteispainoksena. Toki nämä molemmat alkuperäiskielellä. Mitään järkeähän tuollaisten tuhatsivuisten tiiliskivien mukana kantamisessa ei ole, lukemiseen käytetyn ajan kun voisi kuluttaa siihen mitä ihmiset yleensä vierailla mailla tekevät. 

Utelias työkaveri

Tänään tuli kokeiltua myös asiaa, joka on ollut enemmän ja vähemmän odotettavissa jo pidemmän aikaa, nimittäin polkupyörällä törmäämistä auton kanssa. Kummallekaan osapuolelle ei onneksi käynyt mitään hitaasta vauhdista johtuen ja syytä oli ehkä vähän molemmissa, vaikka lain kirjaimen mukaan autoilijalla väistämisvelvollisuus olikin. Itse olin liikenteessä pyörällä jolla ainoa tapa jarruttaa nopeasti on kaatua, mitä en viitsinyt kuitenkaan tehdä kun näin, että autoilija tulee piha-alueelta penkan takaa hidastamatta. Pitäisi käyttää se pyörä uudestaan huollossa, jotta edellisen huoltoliikkeen sabotoima takajarruvaijeri alkaisi taas toimia pakkasellakin. 

 VR ei tällä kertaa ollut myöhässä kuin 15 minuuttia mennessä ja puoli tuntia tullessa. 

5 / 33

Ensiksi täytyy todeta, että ymmärrän nyt niitä jotka tuskailevat Bloggerin käyttöliittymän kanssa. Kirjoitin postauksen, johon halusin liittää kolme Youtube-linkkiä upotettuna. En keksi, miten muuten se onnistuisi kuin html-editorin kautta, mutta sen käyttö on jostain syystä todella raivostuttavaa, koska tarkistaessani videoiden oikean asettelun editori jostain syystä poisti aina kaksi upotuskoodeista. Lopulta sain kaikki koodit pysymään paikoillaan, tallensin tekstin ja ajattelin kirjoittaa vielä loppuhuomion. Siinä hetkessä kaikki kirjoittamani teksti koodeineen katosi ja automatiikka ehti tallentamaan pelkän tyhjän editorin. Huokaus. 

Suuremmitta puheitta siis kolme mielestäni kuuntelemisen arvoista ja tähän talven taitteeseen tunnelmaltaan sopivaa kappaletta. Genret ovat moninaiset, mutta kaikkien esittäjät ovat kotoisin pitkien talvien maista: Islannista, Suomen Lapista ja Norjasta.

 
 

5 / 29

Hiljaista on taas pidellyt. Hiljaista on ollut liike kaupungissakin, kun pakkanen on pysytellyt lähempänä kolmeakymmentä astetta jo pari viikkoa. Asunnon sisälämpötilakin päätti asettua +15 asteeseen, muutaman päivän tunnustelun jälkeen otin pitkin hampain lisälämmittimen työpöydän alle hohkamaan.

Toinen hoidokeista.

Kai sitä voi itseään hulluna pitää, kun yli 25 asteen pakkasessa pyöräilee kymmenen kilometriä viedäkseen muovipakkaukset kierrätykseen. Olen mietiskellyt kirjoituksen aiheeksi sitä, miten yllättävän vähällä kulutustavaralla yksi ihminen tulee toimeen ja kuinka paljon jätettä syntyy. Olen nyt reilun vuoden, kohta puolitoista, asustellut itsekseni. Noin vuodessa sain kulutettua kilon pyykinpesujauhetta ja puoli pulloa astianpesuainetta, jota käytän lisäksi kaikkeen siivoukseen. Uskon ettei tämä kerro laiskuudestani kodinhoitoon, vaan siitä että Ecoverin käsitiskiaineet ovat todella riittoisia verrattuna kilpailijoihin ja pesevät hyvin jopa kylmällä vedellä tiskatessa. 

Lajittelen syntyvät roskat mahdollisimman tarkasti ja toimitan ne kierrätykseen. Yllä olevassa kuvassa on muovipakkauksia noin kolmen kuukauden ajalta. Jonkin verran enemmän kertyy kartonkipakkauksia, joiden kierrätyspiste onneksi on huomattavasti lähempänä. Lasi- ja metallipakkauksia olen vienyt kierrätykseen viime keväänä ja nyt niitä on kertynytkin kassillinen. Sekajätettä kertyy hieman vaihdellen hedelmäpussillinen viikossa tai kahdessa, joudun valitettavasti laittamaan biojätteen sekajätteen joukkoon, koska talossa ei ole kompostoria. Viime talvena kokeilin matokompostorin pitoa, mutta hollantilaiset onkimadot ja liian tiivis muovilaatikko eivät olleet toimiva yhdistelmä. 

En ole kierrätyksen suhteen fanaatikko, mutta en koe että sen suorittamisesta olisi elämässäni ylimääräistä vaivaa. En ole perehtynyt sen tarkemmin, kuinka hyväksi ympäristölle kierrättäminen nykymuodossaan todellisuudessa on. Tehokkainta olisi varmaankin välttää jätteeksi luokiteltavan materian muodostumista. Olen kuluttajana harkitsevainen, mutta satunnainen työnteko opiskelun ohella on tuonut mahdollisuuksia ja haluja tehdä muutamia hankintoja. Paikallisesta kirpputoriryhmästä löytyi käyttämätön isohko leikkuulauta, joka on valmistettu Suomessa käsityönä männystä. Löysin Emmy.fi:stä nahasta valmistetun pitkän hameen, jollaisesta olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta. Nyt pitäisi vain keksiä jokin muu kulkukeino kuin polkupyöräily, jotta hametta voisi jokapäiväisessä elämässä käyttää... Isompi tai ainakin kalliimpi hankinta oli uusi teltta yli kymmenen vuotta vanhan Haltin tilalle, joka ei ole uutenakaan pitänyt yläpuolelta tulevaa kosteutta ulkopuolella ja päästi viime syksynä kosteuden alapuoleltakin läpi. Uusi teltta on sekin käytetty, Fjällräven Abisko Shape kahdelle hengelle mitoitettuna. Toivottavasti se kestää vähän kauemmin kuin tuo Halti. Samalla poistuu hyvä tekosyy keskittää luonnossa yöpyminen vain kesäajalle. 

Harmi ettei puhelimen kamera kykene lähes lainkaan toistamaan pohjoisen valon värejä. 

Yritin olla tehokas ja kirjoitin tämän tekstin samalla kun istun luennolla. Ei välttämättä paras ratkaisu. 

2 / 7

Näin se uusi vuosi on ehtinyt jo toiselle viikolleen. Joutuu taas keskittymään päivämääriä kirjoittaessa, ettei lipsauta vanhaa vuotta. Euroopassa epävakaisuudet jatkuvat. 

Suomalainen unelma. Ei ketään muuta.

Etelänlomalla tuli käytyä sukuloimassa, juhlimassa ja testaamassa, voiko kauppakeskus Rediin eksyä. Onhan se kyllä perinteiseen ostoskeskusmalliin verrattuna sekava, muttei sinne nyt kirjaimellisesti voi eksyä. Ihminen eksyy siinä hetkessä, kun panikointi alkaa. 

Virkattujen pitsiliinojen uusi elämä 

surkealaatuisessa kuvassa.

Muutakin kulttuurista sisältöä tuli tankattua EMMA:ssa. Halusin nähdä siellä olleen teoksen, jossa osittain nestemäinen massa liikkuu pleksistä rakennetussa laatikossa sen kallistelun voimasta. Jokainen joka on nähnyt bussin ikkunan kerrosten väliin joutunutta vettä, tunnistanee ilmiön. Olen itsekin miettinyt miten sen saisi toteutettua esityskelpoisesti. Toinen asia joka herätti mielenkiinnon oli Outi Pieskin näyttely Čuolmmadit, joka päättyi eilen. Muutama maalattu teos miellytti erityisesti, harmi ettei niistä ollut saatavana julistetta. 

Alicja Kwade: Trans-For-Men

Tuliaisina toin hieman yllättäen haltuuni päätyneen volgansienen, tai millä nimellä tätä kombucha:ksi kutsuttua käymistuotetta valmistavaa, hiivojen ja bakteerien muodostamaa limalöllykkää nyt haluaakaan kutsua. Olen hieman skeptinen, kuinka eloisa kulttuuri on kyseessä parin purkinvaihdoksen ja pitkän matkustuksen jälkeen. Juna pohjoiseen ei tällä kertaa ollut kuin vajaat kolme tuntia myöhässä. En ole ennen kokeillut teen fermentointia, vaikka muutaman kerran on tullut kaupallista kombuchaa maisteltua. Toinen kerta tapahtui eräänä kesäpäivänä, kun kuski päätti avata autossa pyörineen, jonkin pientuottajan valmistaman kombuchapullon ajaessaan, pitäen pulloa reisiensä välissä. Onneksi tiellä ei sillä hetkellä ollut vastaantulijoita, sillä auton kattoon asti suihkunnut valkoinen vaahtopatsas olisi saattanut herättää epätoivottua huomiota. Saapa nähdä mitä tästä syntyy. 

Erehdyin joulunaikaan käymään myös vaa'alla ja kyllähän se kertoi syyn, miksi kaikki housut ovat alkaneet tuntua liian pieniltä. Onneksi seuraavat pari viikkoa tulee ulkoiltua useamman kerran päivässä, vaikka lenkkikavereilla itseäni huonompi kunto onkin. Pitänee myös käydä testaamassa tämän kylän uimahalli, löysin vihdoin itselleni tarpeeksi tiiviin uimalasit. Paha vain, että ne ovat lasten kokoa ja malli muistuttaa snorkkelin maskia. Kaikki aikuisten koon mallit olivat totaalisesti liian isoja. 

Jos ihmisen iäksi muutettuna vuosia alkaa olla mittarissa 70, voi kai sitä jo vähän väsyttääkin. Silti tällä on koirakaksikosta huomattavasti parempi kunto.