Kymmenen kuvaa kesästä. En muistanutkaan mitä kaikkea sitä on tullut nähtyä ja tehtyä. Vähän kuin kesää ei olisi ollutkaan.
Kesän ensimmäiset hillankukat tuli bongattua 29 kilometriä Helsingin rautatieasemasta.
Lenkkitoveri kesän ensimmäisellä yli 10 kilometrin lenkillä. Polkumme tosin vain ristesivät.
Ensimmäiset itse kasvatetut chilit.
Hämärä rakennus keskellä metsää. Seinässä rapistunut kyltti - varokaa mehiläisiä. 70-luvulla paikalla on vielä ollut peltoa. Mehiläisiä ei enää näkynyt. 
Alkukesällä valokuvausryhmät pursusivat kuvia kukkivista tupasvilloista. Päätin olla erilainen ja kuvata ne vasta kukintansa lopuksi.
Poimin yhteensä yli 60 kiloa hilloja. Välillä sankoon eksyi myös salamatkustajia,
kuvassa on kimalaiskuoriainen Trichius fasciatus.
Kunnollisia ukonilmoja ei sattunut kohdalle yhtäkään.
Sain mato-ongella ison säyneen. Oli hyvää savustettuna.
Vanha navetta sai purkutuomion.
Lehmän kytkye on aikanaan katkaistu puukolla. On tiedetty, ettei karja tilalle enää palaa.
Kesän yhdet ja ainoat festivaalit, töissä tietenkin. Oikeasti ehdin myös nauttiman olostani.
Kiva, että olet innostunut taas bloggailemaan!
VastaaPoistaHienoja chilejä olet kasvattanut! Oliko niiden kasvattaminen vaikeaa? Mulla on ainakin semmoinen käsitys, että chilien kasvattaminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä...
Houkutteleva tuo hämärä rakennus. Kävitkö sisällä?
Sain tuon chilin pienenä taimena sukulaiselta, joka kyllästyi kun se ei koko kesän aikana ollut kasvanut lyijykynää pidemmäksi... Niissäkin on kai lajikekohtaisia eroja kasvatuksen vaativuudessa. Toiset vaativat enemmän lämmintä kuin mitä normaali huoneenlämpö tai enemmän valoa kuin eteläikkunakaan antaa. Toiset taas kasvavat ja tekevät hedelmiä ilman suurempaa panostusta. :D
PoistaKurkistelin kyllä ovista, näytti että rakennus on ollut vain jonkinlainen varasto ja sisälsi epämääräistä roinaa. Minkäänlaista polkua paikalle ei enää mennyt joten ihmettelin itsekin miten tuonne eksyin.