8 / 56

Kevät tekee tuloaan ja tuntuu, että aika kuluu nopeammin ja nopeammin. Päiväkin on pidentynyt jo monella tunnilla, ei tarvitse enää mennä ja tulla pimeässä. Aurinkokin on päässyt näyttäytymään kiitettävän usein. Revontuliakin on ollut mahdollista nähdä, tosin en ole henkilökohtaisesti jaksanut lähteä iltaisin kaupungin valojen ulkopuolelle niitä etsimään.

Viikonloppukin on taas mennyt ohitse yhdessä hujauksessa. Sain yhden venyneen projektin vihdoin lähestulkoon päätökseen, nimittäin lasten pulkasta väkerretyn ahkion. Puuttuu enää vetovyön teko ja peitteen tarrakiinnitysten uusiminen niiltä osin, kun ne pelkällä testikerralla irtosivat... Näköjään polypropeeniin on käytännössä mahdotonta saada pitävää liimausta, vaikka käyttäisi nimenomaan sille tarkoitettua, kuluttajille markkinoitua liimaa. Teollisuuteen olisi varmaankin saatavilla toimivaakin tököttiä, mutta sellainen tuskin olisi kovin käyttäjäystävällistä näin makuuhuoneen lattialla puuhastellessa.

Pääsin myös käymään extempore ulkomailla, tosin vain rajakaupungin toisella laidalla ja hyvin pikaisesti. Hauskinta reissussa oli, etten lähtiessä tiennyt ollenkaan kenen kanssa tai millä olen lähdössä. Ei tiennyt reissun toinen osapuolikaan, ja lähes lähtöön asti hän oli olettanut, että joutuu kulkemaan yksin. Anonymiteettiä hyödyntävissä sosiaalisen median sovelluksissa on potentiaalia yllätyksellisiin toimintoihin. Oli kyllä oikein mukava päästä istumaan kyytiin, jossa etenemisestä huolehti useampi sata hevosvoimaa. Ehkä minun pitäisi sittenkin ajaa itselleni kortti. Tosin autoon ei senkään jälkeen olisi varaa, ainakaan riisikuppia kummempaan.

Mielenkiintoista oli myös tavata ihminen, joka elää lähes täysin eri yhteiskuntaluokassa kuin mihin itse itseni sijoitan. Jäi ehkä vähän sellainen kuva, ettei tämä henkilö oikein osannut suhtautua siihen, kuinka erilaista elämää toinen voi elää. Itse en koe ongelmaksi vuorovaikuttaa oman "kuplani" ulkopuolellakaan olevien ihmisten kanssa, kai maailman näkeminen ja toimiminen ympäristöissä, jossa esimerkiksi varallisuudella ei sinällään ole mitään väliä, on auttanut suhtautumaan asiaan neutraalisti. Oikeastaan tällaiset kanssakäymiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, varsinkaan kun et voi tietää onko henkilön kertoma elämäntarina totta vai ei.

Tänään minun piti piipahtaa valokuvaamassa porokilpailuja, mutta vetkuttelin lähdön kanssa viime hetkille asti ja en saanut kameraakaan säädettyä ollenkaan kohdilleen, ennen kuin kisat jo loppuivat. Mielenkiintoinen tapahtuma sinänsä, mutta harmillisesti ei kovinkaan katsojaystävällinen ainakaan toiminnan ulkopuolisille henkilöille.