26.11.22

47 / 330 ( 9.53 - 14.14 )

Ydinaseilla uhkailu on ollut viime aikoina läntisissä medioissa melkoisen vähäistä. Toki pahat kielet ehtivät jo laulamaan ydinsotaa, kun Puolassa uutisoitiin tapahtuneen jotain niiden narratiiviin sopivaa. Onneksi Olkiluodosta uutisoidaan sentään tasaisen tappavaan tahtiin. 


Kuvakaappauksen kohteena ollut, sosiaalisessa mediassa levinnyt video ei ylittänyt uutiskynnystä kovinkaan näkyvästi. Itse jäin pohtimaan miten erilaisissa todellisuuksissa rajan kahta puolen eletään, kun toisella puolen voidaan keskusteluohjelmassa suuremmitta ongelmitta julkaista moista. Olisi vaikea kuvitella suomalaista julkisuuden henkilöä A-studioon kertomaan, että Suomi vakaasti harkitsee hankkivansa option kohti Venäjää osoittavista ydinohjuksista. Huumoria asiasta on sentään osattu tehdä silloin, kun vielä elin television vaikutuspiirissä. Itse Valtiaat - Ydinkeskusta (Yle Areena, julkaistu 22.12.2001)


Tästäkin aiheesta piti kirjoittaa oma postauksensa, mutta lyhyeksi jäi. Yhdeksää kuukautta eli 276 päivää, ei sen sijaan voi pitää enää lyhyenä ajanjaksona. Näistä hetkistä eteenpäin Ukrainassa syntyvät lapset ovat solutasoltaan lähtien eläneet sodassa. 

Jostain syystä sattumanvaraisia Al-Jazeeran artikkeleita, kolumneja ja vastaavia on jäänyt kirjanmerkkeihin pyörimään turhauttavan paljon. On tehnyt mieli kommentoida niitä jotenkin hyvässä tai pahassa, mutta asia ei ole edistynyt. Siksi ajattelin kylmän rauhallisesti vain linkittää ne tänne talteen. Uusimpana tosin on podcast-jakson transkriptio. Olen aina hiljaa mielessäni kiittänyt kyseistä media-alustaa silloin, kun äänimediasta on ollut saatavilla myös kirjallinen versio. Tosin tällä kertaa kuuntelin myös äänitteen, koska James Bays. 

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)