45 / 311 ( 8.34 - 15.26 )

Helsingin Sanomien sodan uutisvirta tarjosi pientä oikaisuhupia tässä eräänä aamuna. 

Huomenna siirrytään kemiallisiin aseisiin. Ripsiäiskanta on aktiivisen leviämisen vaiheessa. Talvi yllätti eli aikaansaamattomuus vaivasi petohyönteisten hankkimisen suhteen ja epäilen että kuljetuslämpötilat ja vallitseva ilmankosteus sisätiloissa eivät takaisi enää riittävän hyvää lopputulosta. Siksi pyretriini. Joskus pitää joustaa periaatteistaan. 

Chilien kirvainvaasio räjähti käsiin parin viikon hoitamattomuuden jälkeen, mikä oli odotettavissa. Loppuosa kauden sadosta oli sillä välin kuitenkin ehtinyt kypsyä, joten leikkasin kasveja rankalla kädellä. Edelleenkin useampia kirvayksilöitä joutuu eliminoimaan parin päivän välein, eli taistelu jatkuu. Harvaksi muuttunut lehvästö onneksi helpottaa toimintaa. Vähemmän onnekasta tosin on, että myös satunnaisia ripsiäistuhoja on edelleen lehdissä havaittavissa. Koska karanteenitila alkaa olla liian lämmin suhteessa luonnonvalon määrään, on chilit pikapuoliin pakko siirtää sisälle keinovalon alle ja käyn kamppailua itseni kanssa, haluanko lisää kasvintuhoojia elinympäristööni. 

Vihannespunkitkin ehtivät käydä kylässä. Näyttää että niiden suhteen selvittiin ihan vain voiteista vanhimmalla. 

Reilut pari viikkoa sitten metsästä löytyi vielä mukavasti suppilovahveroita. Karpaloaika olisi parhaimmillaan, mutta onneksi omaan pakastimeen ei enää mahdu talven varalle oikein mitään. 

Aloitin vihdoin lajikokeilun, joka on pyörinyt mielessä vuosikausia. Todennäköisesti siitä lähtien, kun luin Tolkienin Taru sormusten herrasta kirjana, mutta viimeistään trilogian ensimmäisen elokuvan julkaisusta. Joudun kai jatkossakin ampumaan vasenkätisesti, mikä ei näin totaalisesti oikeakätiselle ole kovinkaan luontevaa. Joskus onnistun kuitenkin osumaan tauluun asti.