Ei aivan blogin sadas postaus osunut vuoden sadanteen päivään. Olisihan siinä ollut jo liikaa nollia ja ykkösiä. En olisi ikinä uskonut, että saan yhteen päiväkirjaan kirjoitettua edes 99:ä sivua.
Meditaatio
Joku taho valitti taannoin valtiollisen median artikkelissa, että tapahtumatyöntekijöistä tulee olemaan tulevana kesänä huutava pula. Puolitosissani etsiskelin vanhoista valokuvista, löytyykö sieltä yhtäkään alan työhakemukseen sopivaa kuvaa. Näin lähelle trussia olen joskus päässyt. Taidan jättää hakemuksen kirjoittamatta. Tuska voisi olla poikkeus.
Siis se suomalainen metallimusiikkiin keskittyvä festivaali. Jos jokin tarkemmin määrittelemätön korkeampi voima suo, että kesällä voidaan järjestää suurempia ja pienempiä tapahtumia. Pessimistinä sitä ei odota liikoja, niin voi vain sitten yllättyä positiivisesti.
Kuten varmaan monelta muultakin, myös minulta tiedustellaan joskus tatuointieni merkityksiä. Yleensä vastaan, ettei niillä ole mitään sen syvempää merkitystä. Käytännössä toisessa nilkassa on sukunimi (tunnistamista helpottamaan), toisessa nilkassa toive hautapaikasta, toisessa olkavarressa kartta ja toisessa olkavarressa kalenteri elämäntapahtumista. Uskon että kovinkaan moni ei tämän totuuden tiedostamisesta ainakaan onnellisemmaksi tulisi, joten annan ihmisten tehdä mieluummin omat tulkintansa. Ensimmäisen tatuointini otin heti täysi-ikäistyttyäni. Ajattelin että jos kuva peittää heti alkuun puolet selästä, ei tee mieli enää ikinä ottaa toista tatuointia. En ajatellut että kuvia ilmestyisi vielä useampia ja että ne olisivat vielä itseni suunnittelemia.
Tähän liittyy kiinalainen teepöytä. Kaikki piirtämäni tatuoinnit ovat kiinalaisia teepöytiä. Kutsun tuolla termillä ajatusta, joka ilmaantuu täysin tyhjästä ja vaatii toteutusta. Ensimmäinen tällainen idea oli mustaksi maalatusta matalasta pöydästä, jonka kannen reunoille oli kaiverrettu ilmansuuntia osoittavat kirjoitusmerkit. Olin ehkä juuri siirtynyt yläasteelle ja kokemus puutöistä hyvinkin vähäinen, mutta tuumasta toimeen ja lopputulos on kuvattuna edellisessä postauksessa. En vieläkään osaa sanoa, miksi sellainen piti tehdä. Samalla idealla ovat ilmestyneet sitten tatuoinnitkin.
Sotauutisoinnin liveseurannat alkavat painua jo muiden uutisten varjoon. Itsekin olen tiputtanut päivittäisen hakulenkin sivustojen määrää, osaa tulee enää seurattua muutaman päivän välein. Suurimpana syynä tosin uniinkin puskevat työasiat. Onneksi myös yksi seurantakohde jo monen kevään ja kesän takaa on taas aktivoitunut: Satakunnan sääkset ovat alkaneet palailla muuttomatkoiltaan ja auringonvaloa riittää taas pesäkameroiden pyörittämiseen. Kohta täällä pohjoisessa ei enää olekaan täysin pimeää yötaivasta, ennen kuin taas joskus syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti