Koska nykyinen käytettynä ostettu kannettavani ei sisältänyt aitoa, sen paremmin kuin waretettuakaan Photoshoppia, jouduin tutkailemaan vapaasti saatavilla olevien kuvankäsittelyohjelmien tarjontaa. Kyllähän Windows 10:n valokuva-sovelluksellakin jo jotain perusteita tekee, mutta onhan se kiva välillä vähän leikkiäkin. Päädyin lataamaan Gimp 2:n ja RawTherapee 5.3:n. Ensiksi mainittu vain ei jostain syystä toimi kovinkaan hyvin sen osalta, että kaikki kuvakkeet ja tekstivalikot näkyvät noin 5mm korkuisina. En ole löytänyt ongelmaan vielä järkevää ratkaisua, mutta sama toistui eräässä toisessakin ohjelmistossa. Liekö vika yhteensopivuudessa käyttöjärjestelmän vai koneen itsensä kanssa.
Tähän mennessä enemmän käytössä on ollut Gimp, käytön hankaluudesta huolimatta. Innostuin threshold-toolista vaikka käytänkin sitä varmaan niin väärin kuin mahdollista. Hauskoja mustavalkoisia kuvia sillä saa kuitenkin luotua - ainakin omasta mielestäni. Gimp vaikuttaa ihan pätevältä ohjelmalta, vaikka sen käyttö tuntuu yhtä kankealta kuin Photoshopinkin aluksi. En tosin sitäkään opetellut ikinä käyttämään kunnolla, vaan lähinnä sillä tuli pienenneltyä kuvia ladattavaan kokoon ja tehtyä muuta pientä säätöä. Edellisen postauksen kuvassa häiritsee linssissä ollut tahra, jota en onnistunut järkevästi häivyttämään. Toisaalta ps:n perusteiden opetteluun taisi mennä melkein viisi vuotta yritystä ja erehdystä.
Eilen tuli tultua koulusta juoksujalkaa, sillä vallinnut säätila oli kuvaamisen arvoinen. En ollut ajatuksineni ainoa ja satuinkin eräässä kohdassa melkein vierekkäin toisen kuvaajan kanssa. En viitsinyt ulkoiluttaa 15 vuotta vanhaa runkoa ja varmasti 20 vuotta vanhaa, nilkkasukalla suojattua 35-70mm objektiivia enempää kuin tämän yhden kuvan ajan. Sitten tosin oli sormetkin jo umpijäässä. Yllättävän hyvin pelitti kameran akku melkein viidestätoista pakkasasteesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti