26.11.22

47 / 330 ( 9.53 - 14.14 )

Ydinaseilla uhkailu on ollut viime aikoina läntisissä medioissa melkoisen vähäistä. Toki pahat kielet ehtivät jo laulamaan ydinsotaa, kun Puolassa uutisoitiin tapahtuneen jotain niiden narratiiviin sopivaa. Onneksi Olkiluodosta uutisoidaan sentään tasaisen tappavaan tahtiin. 


Kuvakaappauksen kohteena ollut, sosiaalisessa mediassa levinnyt video ei ylittänyt uutiskynnystä kovinkaan näkyvästi. Itse jäin pohtimaan miten erilaisissa todellisuuksissa rajan kahta puolen eletään, kun toisella puolen voidaan keskusteluohjelmassa suuremmitta ongelmitta julkaista moista. Olisi vaikea kuvitella suomalaista julkisuuden henkilöä A-studioon kertomaan, että Suomi vakaasti harkitsee hankkivansa option kohti Venäjää osoittavista ydinohjuksista. Huumoria asiasta on sentään osattu tehdä silloin, kun vielä elin television vaikutuspiirissä. Itse Valtiaat - Ydinkeskusta (Yle Areena, julkaistu 22.12.2001)


Tästäkin aiheesta piti kirjoittaa oma postauksensa, mutta lyhyeksi jäi. Yhdeksää kuukautta eli 276 päivää, ei sen sijaan voi pitää enää lyhyenä ajanjaksona. Näistä hetkistä eteenpäin Ukrainassa syntyvät lapset ovat solutasoltaan lähtien eläneet sodassa. 

Jostain syystä sattumanvaraisia Al-Jazeeran artikkeleita, kolumneja ja vastaavia on jäänyt kirjanmerkkeihin pyörimään turhauttavan paljon. On tehnyt mieli kommentoida niitä jotenkin hyvässä tai pahassa, mutta asia ei ole edistynyt. Siksi ajattelin kylmän rauhallisesti vain linkittää ne tänne talteen. Uusimpana tosin on podcast-jakson transkriptio. Olen aina hiljaa mielessäni kiittänyt kyseistä media-alustaa silloin, kun äänimediasta on ollut saatavilla myös kirjallinen versio. Tosin tällä kertaa kuuntelin myös äänitteen, koska James Bays. 

klo Ei kommentteja:

21.11.22

47 / 325 ( 9.33 - 14.31 )


Perunat viihtyvät pimeässä. Perunaksi kutsutut älypuhelimen kamerat sen sijaan eivät. Vähiin käyvät taas valon tunnit. 



Mielenkiintoista havaita, etteivät Nato:n jäsenmaahan ja Euroopan Unionin alueelle putoilevat ohjukset, Pohjois-Korean suorittamat ohjuskokeet joilla teoriassa voidaan jo uhmata Yhdysvaltoja, tai Zaporizzjan ydinvoimalan pommitukset eivät aiheuta enää suurempia muistijälkiä. Kaksi viimeisintä ovat hädin tuskin ylittäneet uutiskynnystä, ensiksi mainittu sentään sai pientä liikehdintää aikaiseksi kaikilla rintamilla. 

Iranin tilanteesta sentään uutisoidaan vielä. Toivottavasti sielläkin päädyttäisiin vihdoin kohti parempaa tulevaisuutta. Kotimaassakin muistetaan varoitella taas eläkeläisiä pitämään käsilaukuistaan parempi huoli, etenkin jos liikutaan pimeällä. 
klo 2 kommenttia:

7.11.22

45 / 311 ( 8.34 - 15.26 )

Helsingin Sanomien sodan uutisvirta tarjosi pientä oikaisuhupia tässä eräänä aamuna. 

Huomenna siirrytään kemiallisiin aseisiin. Ripsiäiskanta on aktiivisen leviämisen vaiheessa. Talvi yllätti eli aikaansaamattomuus vaivasi petohyönteisten hankkimisen suhteen ja epäilen että kuljetuslämpötilat ja vallitseva ilmankosteus sisätiloissa eivät takaisi enää riittävän hyvää lopputulosta. Siksi pyretriini. Joskus pitää joustaa periaatteistaan. 

Chilien kirvainvaasio räjähti käsiin parin viikon hoitamattomuuden jälkeen, mikä oli odotettavissa. Loppuosa kauden sadosta oli sillä välin kuitenkin ehtinyt kypsyä, joten leikkasin kasveja rankalla kädellä. Edelleenkin useampia kirvayksilöitä joutuu eliminoimaan parin päivän välein, eli taistelu jatkuu. Harvaksi muuttunut lehvästö onneksi helpottaa toimintaa. Vähemmän onnekasta tosin on, että myös satunnaisia ripsiäistuhoja on edelleen lehdissä havaittavissa. Koska karanteenitila alkaa olla liian lämmin suhteessa luonnonvalon määrään, on chilit pikapuoliin pakko siirtää sisälle keinovalon alle ja käyn kamppailua itseni kanssa, haluanko lisää kasvintuhoojia elinympäristööni. 

Vihannespunkitkin ehtivät käydä kylässä. Näyttää että niiden suhteen selvittiin ihan vain voiteista vanhimmalla. 


Reilut pari viikkoa sitten metsästä löytyi vielä mukavasti suppilovahveroita. Karpaloaika olisi parhaimmillaan, mutta onneksi omaan pakastimeen ei enää mahdu talven varalle oikein mitään. 



Aloitin vihdoin lajikokeilun, joka on pyörinyt mielessä vuosikausia. Todennäköisesti siitä lähtien, kun luin Tolkienin Taru sormusten herrasta kirjana, mutta viimeistään trilogian ensimmäisen elokuvan julkaisusta. Joudun kai jatkossakin ampumaan vasenkätisesti, mikä ei näin totaalisesti oikeakätiselle ole kovinkaan luontevaa. Joskus onnistun kuitenkin osumaan tauluun asti. 
klo Ei kommentteja:

27.10.22

43 / 300 ( 8.56 - 17.03 )

Ensilumi satoi eilen. Ilo on kuitenkin nopeasti katoavaa. Huomenna sataa vettä.

Vanha tikankolo jo kauan sitten kaatuneessa maapuussa. Mennyttä. 

Joskus heti herätessä tietää, että valveillaoloajasta tulee jostain syystä tavallistakin epämukavampaa, vaikkei mitään selkeää syytä ole. Jokin intuitiivinen vaisto käskee varautumaan pahimpaan. Pommeja ei sentään tänään tippunut, mutta todellisuus näyttää taas vähän enemmän taistelukentältä. Tätä sotaa ei vaan ole mahdollista voittaa. 

Kotimainen media on tarjoillut poliittista sirkusta liittyen EU:n tuleviin ympäristödirektiiveihin ja -asetuksiin erityisesti kohteena luonnon ennallistaminen. Äänekkäimmät tahot kiljuvat että nyt Suomesta ollaan tekemässä metsämuseota ja kaikki joutuvat takaisin maakuoppaan, kun sellutehtaat pysäytetään. 
Viimeisimmän artikkelin kommenttiosiosta löytyy toteamus, jonka voi ehkä ymmärtää useammallakin tavalla.

"Mitä tämä tarkoittaa metsänomistajalle: Avohakkuu kaikkiin vanhoihin metsiin heti, tai EU-susi tulee ja syö omaisuutesi ilman korvausta. Vapaaehtoinen luonnon monimuotoisuuden varjeleminen muuttui taas entistä vaikeammaksi."


Yllä oleva todellisuus; kuvakaappaus ortokuvasta, valkeni minulle tänään tutkaillessani kotiseutuni muinaismuistokohteita. Metsä joka oli minulle tärkeä, on lakannut olemasta. Jäljellä on enää valokuvia ja muistoja. 

Hakatun alueen pinta-ala on lähes pari neliökilometriä, kun pois jätetään avosuoalueet ja vesistöt. Pääosiltaan maaperä on hiekkaa ja eroosiota on ollut ranta-alueilla havaittavissa jo ennen toimenpiteitä. Kuvatusta alueesta länteen avohakkuita on tehty jo lähes kymmenen vuotta sitten, eikä niillä vieläkään kasva kunnollista taimikkoa, johtuen todennäköisesti maaperän ravinneniukkuudesta ja pinnanmuodoista. 

Kuvastakin voinee päätellä kuinka hyvin niemenkärkeen jätetyt säästöpuut ovat laonneet maahan. Sama on todennäköisesti edessä rannoille jätetyillä suojakaistoilla tulevina vuosina. 

Vaikka alueella (aineiston perusteella myös täsmälleen kuvan ottopaikalla) paikoin oli metsävaratietojen mukaan yli satavuotiasta puustoa, näkymä oli todellisuudessa tällainen. Kertonee hyvin siitä, miten hitaasti puu täällä pohjoisessa kasvaa. Tämän kokoluokan puuaineksesta tuskin valmistetaan mitään kovin pitkäaikaisesti hiiltä sitovaa. 

Mennyttä. 

Mennyttä.

Mennyttä.

Vanha pilkkamerkki. Mennyttä.

Vanhan koivun oksanhanka oli tarjonnut kasvupaikan monelle muulle lajille.
Mennyttä. 

Ja ne muinaismuistokohteet joita alun perin katselin... Kyseiset pyyntikuopat ovat jääneet avohakkuun ja metsätyökoneiden alle jo tovi sitten. Onneksi en ole enää vuosiin kyennyt tuntemaan mitään. 
klo Ei kommentteja:

30.9.22

39 / 273 ( 7.24 - 18.48 )

Pimeys laskeutuu taas kiihtyvällä vauhdilla. Juuri kun sain kirjoitettua edellisen lauseen, Putin aloitti tälle päivälle kirjoitetun puheensa. Hiljentykäämme kuuntelemaan, mutta älkäämme pidättäkö hengitystä. 

On ollut sikäli mielenkiintoista huomata, että kun sodassa tapahtuu länsimediankin aktiivisesti uutisoimia käänteitä, blogin kävijästatistiikassa tapahtuu muutoksia. En tiedä miten tähän pitäisi oikeastaan suhtautua, muuten kuin toteamalla, että nykypäivänä botteja on kaikkialla. 

Silmään sattui Brittien Ministry of Defence:n tälle päivälle päivätty tiedote, jossa kerrotaan venäläisten sotilaiden ja varusmiesten ongelmista ensiaputarvikkeiden suhteen. Mielenkiintoisen tästä päivityksestä mielestäni tekee se, että periaatteessa mainitut tapaukset voisivat perustua muutamaan sosiaalisessa mediassa laajalti kiertäneeseen videopätkään, jossa toisessa kehotetaan oletettavasti Ukrainaan lähdössä olevia venäläisiä hankkimaan tamponeja käytettäväksi haavoissa ja kertakäyttösiteitä kengissä. Toisesta videosta olen nähnyt vain osan, jossa sotilaat esittelevät suojaliiviin nippusiteillä kiinnitettyä käyttämätöntä kiristyssidettä, ilmeisesti alkuperäinen video on sisältänyt myös liivin kantajan menehtyneenä. Tämä video ilmestyi muistaakseni jo samoina päivinä kun liikekannallepano ilmoitettiin, hygieniatarvikevideon näin muistaakseni ensimmäistä kertaa 4-5 vuorokautta sitten, suomalaiset mediat tarttuivat aiheeseen 27.9. 

Kuvan anastin kyseisen tahon Twitter-tililtä. Onko brittiläinen tiedustelu voinut todentaa edellä mainittujen seikkojen ja videoiden todenperäisyyden, vai onko sielläkin vietetty hieman liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa? 

Kuuntelin puhetta Al Jazeera english:n kautta simultaanitulkattuna englanniksi ja selkeästi tulkkaajallakin alkaa olla jo vaikeuksia ymmärtää mitä sanotaan. Lienee aika julkaista tämä postaus. Paljon sanoja, vähän sisältöä. Ydinaseita ei vielä laukaistukaan. 

klo Ei kommentteja:

24.9.22

38 / 267 ( 7.04 - 19.11 )

Kirvat ovat lisääntyneet uhkaavasti. Alueella nähdyt hämähäkki ja tunnistamaton pirkko eivät selkeästi ole riittävä ratkaisu ongelmaan. On ryhdyttävä mekaaniseen torjuntaan. 

Tuli yltyy

Tomaatit ovat edelleen jossain määrin hengissä. Satoa kypsyy vielä, vaikkakin hitaasti. Yölämpötilat kävivät jo pakkasen puolella. Kohta lienee väistämättä edessä kasvien elinkaaren päätös ja minun murheeni, minne sijoitan neljä laatikollista kasvupohjaa valmistumaan ensi vuotta varten? En oleta että tarkoitukseensa markkinoimattomat muovilaatikot kestäisivät kovin montaa jäätymistä ja sulamista ulkona. Oletan että tiedossa on laajuudeltaan valtava harsosääski-invaasio. Pienellä ihmisellä pienet murheet. 

Hetki sitten törmäsin omalla tavallaan kauniisti markkinoituun ajatukseen, jossa voit henkilökohtaisesti ryhtyä sponsoroimaan sotilasta Ukrainassa. Näin voit varmistua, että rahallinen panostuksesi löytää varmasti perille, eikä kilahda suurten kansainvälisten avustusjärjestöjen pankkitileille. Sopivasti hieman sen jälkeen esille pomppasi artikkeli, jossa määritellään propagandaa ainakin yhdeltä kantilta. Kysy Politiikasta: Mitä on propaganda? (Markus Ojala, 8.9.2022). 

Kuvakaappaus artikkelista The Things We Don’t Carry (Rachel Jamison, 6.9.2022). Jaan kyseisen sivun ainoastaan helpon lähdetarkistuksen takia. Jotkut ajatukset ovat liian kauniita todellisuuteen. 

Realistisempi lähestymistapa löytyi sentään Al Jazeera:lta - UN chief says world ‘in peril and paralysed’ as summit convenes

Lopuksi vielä muutama esimerkki YouTube:n puolelta. 
Operator Starsky: Live Q&A: @Ukraine Matters Mustan mullan alkuperä ja epäilys, voiko juustoja todellakin syödä jälkiruokana?
Niki Proshin: I Tried Grocery Shopping for $50 in Russia (after sanctions) Helpottamaan hintatuskaa suomalaisessa elintarvikeliikkeessä. 

klo Ei kommentteja:

16.9.22

37 / 259 ( 6.39 - 19.43 )

Sato alkaa olla valmista. Nyt voi vihdoin syödä pakastimesta viimevuotiset marjat. Eihän sitä ikinä tiedä milloin kesää ei enää tulekaan. 


Viimeinenkin chili siirtyi ulkoa sisätiloihin. Kaikki ovat vielä karanteenissa ja odottelemassa suurempia ja pienempiä harvennustoimenpiteitä, jotta ne saa sisällä jonnekin mahtumaan. Tämä siis optimitilanteessa jossa kirvojen ja ripsiäisten kannat eivät räjähdä käsiin. Ensiksi mainittuihin olen kokeillut lähinnä mekaanista poistoa ja tilanne vaikuttaa olevan hallinnassa. Ripsiäisistä on joitakin havaintoja lähinnä C. annuumin kimpussa. Sisällä vaurioita niistä on alkanut tulla paavonnukkumattiin, joten petopunkkien hankinta lienee ajankohtaista. Toivottavasti säät eivät ehdi liian viileiksi. Harsosääskiäkin on taatusti yhden talven tarpeiksi. Onneksi toisilla tantereilla taistelut ovat sujuneet ilmeisesti paremmin. 

Sosiaalinen mediakin tuntui elävän sodan mukana taas pienen hetken kaiken kotimaisen juhlahumun jälkeen. Oikeassa elämässäkin tuli kohdattua tilanne, jossa heräämisen jälkeen ensimmäiset korviin kantautuvat sanat ovat "Navalny", "Ukraine", "war" ja useasti toistettu "блядь". Venäjän alkeiskurssi ei toteutunut, kuten olettaa saattoi. Kirosanoistahan sitä suomenkin opiskelu kai usein aloitetaan. 

Muutamia virrassa vastaan tulleita satunnaisia tarinoita sodasta ja niistä jotka sotivat: 


klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)