18 / 125 ( 4.14 - 22.16 )

Yössä ei enää ole pimeää hetkeä. Pakkasia vielä riittää. Kaikenlaisia lintuja on ilmaantunut taivaalle. 

Tämä on pieni tarina siitä, milloin olen tuntenut itseni onnelliseksi töissä.

12 päivää. 10-16 tuntia töitä vuorokaudessa. Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavaa, ei säännöllisiä taukoja. Lepääminen mahdollista ainoastaan ulkona. Energiaa ja juomakelpoista vettä saatavissa rajoitetusti. Johdettavana kahdella kielellä tiimi vapaaehtoisia. Koordinoitavana useamman muun toimijan saapuminen paikalle. Jatkuvaa prosessin arviointia ja tilanteeseen mukautumista. Onnettomuus- ja epävarmuustekijöiden hallintaa (pieni kaasuräjähdys poltti toisen käteni kyynärpäähän asti, mutten antanut sen hidastaa). 

Mahdollisuuksia käyttää luovuutta. Yhteisen päämäärän jota kohti pyritään yhdessä. Onnistumisen kokemuksia. Parasta kaikessa oli, että rahallinen arvoni tehtyä työtuntia kohti oli korkeintaan joitakin kymmeniä senttejä euroissa.

14 päivän jälkeen kuulin että turvallisuudesta vastaavalla taholla oli ongelmia. Lupauduin auttamaan. Vaikka muistikuvani tuolta ajalta ovatkin rikkinäisiä, mieleen on jäänyt kuinka henkilö jonka vapautin vuorosta, kertoi tehneensä töitä yhtäjaksoisesti 12 tuntia. Vastasin hänelle olleeni täällä kaksi viikkoa. Vuoroni loppupuolella minun oli pysyttävä jatkuvasti liikkeessä, koska pysähtyessäni nukahdin tahtomattani. Edellä kirjoitetun jälkeen taisin nukkua vuorokauden ja palasin sitten takaisin 8-16 -arkeen. Lopputulos ei ollut kovin onnellinen.

En ole ikinä kokenut vastaavaa onnellisuutta sellaisessa työssä, jota voitaneen pitää yhteiskunnallisesti normaalina. Nine-to-five. Olen yrittänyt. En ole keksinyt, missä reaalimaailman toimenkuvassa tällaisista ominaisuuksista olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Ehkä olen keksinyt, mutta mahdollisuudet muodostuvat esteeksi. Tavallinen arki on tappavan tylsää. 

Idea tähän tarinaan oli jo valmiina ja tämä kuvakaappaus edellisessä postauksessa linkitetystä artikkelista antoi lopullisen syyn sen kirjoittamiselle. En odota seurauksia. Käännös Google Translate.

18 / 123 ( 4.22 - 22.08 )

Loma saattoi tulla tarpeeseen. Reissatessa raskainta on aina kotiinpaluu. Onneksi sentään chilit ovat hengissä. 

Entisessä opinahjossa

Valtion ies on laskettu harteilta. Tuli käytyä antamassa pahaa silmää Tehtaankadulla. Somen mukaan joku oli mennyt vielä pidemmälle ja singonnut aidan yli biologisen ammuksen: Purkillisen surströmmingiä. 

Vaikka yritin pitää hieman taukoa myös maailmantilanteesta, en voinut välttyä kuulemasta uutisia radiosta ja televisiosta. Niin hyvin en tauossa kuitenkaan onnistunut, ettenkö olisi voinut havainnoida miten kapea-alaisesti ja hitaalla temmolla uutisvälitys näiden kanavien kautta tapahtuu. Kuitenkin sotia on joskus onnistuttu käymään myös niin, että tapahtumista on luettu huomattavasti pidemmällä viiveellä sanomalehdestä, kuultu sanansaattajan suusta tai nähty savumerkeistä. 

Lomalukemisina: 

«‎Украинцев в мире встречают как богов, спустившихся на Землю» Интервью Алексея Арестовича — о том, почему Россия не смогла победить Украину (Meduza, 24.4.2022, (Google Translate: "‎Ukrainians in the world are greeted as gods who have descended to Earth" Interview with Alexei Arestovich - about why Russia could not defeat Ukraine))

Inside Zelensky's World (TIME, 28.4.2022)

”Kaikki sotilaamme eivät ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta” – Maksim Grebenjuk auttaa venäläisiä sotilaita, jotka kieltäytyvät lähtemästä Ukrainaan (HS, 3.5.2022)

Viimeksi mainittu tosin toimi lähinnä lomaltapaluulukemisena. Alkuperäinen Meduzan artikkeli. 

Sosiaalisessa mediassa tuli eilen vastaan video, jossa Заслужений академічний Ансамбль пісні і танцю Збройних Сил України esittää nashidin ramadanin päättymisen kunniaksi. Jostain kummallisesta syystä nautin todella paljon islamilaiseen musiikkiin liittyvästä tavasta käyttää ääntä, viime kesä menikin hyvin pitkälti Koraanin suurien resitaatioita kuunnellessa. Ensiksi näkemäni video oli kuitenkin erittäin huonolaatuinen ja jaettu hieman kyseenalaisesta lähteestä, joten yritin puolivillaisesti selvitellä, mistä mahdollisesti löytyisi alkuperäinen tai lähellä sitä oleva versio julkaisusta. Etsintä ei oikein tuottanut tulosta, kunnes jouduin toteamaan, että olisi melkein pitänyt arvata mistä videon löytää. Mielenkiintoisesti kun kyseisen Facebook-julkaisun koko saatetekstin kopioi ja liittää Google Translateen, käännös esittäjästä kuuluu suomeksi "Ukrainan pahojen voimien kunniakas akateeminen laulu- ja tanssiyhtye". Kun tekstikenttään jättää ainoastaan esittäjän nimen, se vaihtuukin muotoon "Ukrainan asevoimien kunniakas akateeminen laulu- ja tanssiyhtye". Mistä ja miksi lie moinen muutos. 

Allahumma salli ala Muhammad. Заслужений академічний Ансамбль пісні і танцю ЗСУ

16 / 110 ( 5.15 - 21.19 )

Ulkona voi jo piipahtaa paljain jaloin. Ensimmäiset lyhytlahkeiset housut bongattu. Onneksi ensi viikolla pakkaset palaavat ainakin öiksi. 

C. baccatum 'Lemon drop'

Kun on vakavamielinen ihminen ja dokumentteihin päin kallellaan, komedian katsominen käy ihan työstä, olkoonkin kuinka satiiria tahansa. Kansan palvelija on vihdoin katsottu läpi Yle Areenasta, kuin myös Kansan palvelija 2. Olisikohan mahdollista että Yle näyttäisi myös sarjan toisen tuotantokauden, vai ovatkohan tulevat esitysajat toukokuun puolivälistä alkaen vain ensimmäisen kauden televisioesityksiä. YouTubesta löytyvät englanninkieliset käännökset toisen kauden ensimmäiseen jaksoon eivät aivan yltäneet samaan laatuun, kuin mihin Areenassa ehti tottua. Katsominen ei kaduta, vaikka laadullisesti sarja olikin hivenen epätasainen, ehkeivät hyvä alku ja melko hyvä lopetus aivan riittäneet kantamaan tarinaa 23:n jakson verran. Joku arvosteli sarjaa geneerisestä ja alistavasta naiskuvasta, mutta itse en yhdy kyseiseen kritiikkiin, ihmissuhteiden kuvaaminen niin että ne toimisivat useamman kulttuuripiirin ihmiselle lienee melko mahdotonta. Melko monta kertaa asioille sai kyllä nauraa. 

Kirjanmerkkilistaa tuli tänään lyhennettyä CBS:n "60 minutes" -sarjassa 12.4.2022 julkaistun Zelenskyn haastattelun Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy: The 60 Minutes Interview osalta. Jostain syystä YouTube ei enää näytä videoiden julkaisupäivämääriä, joten menee vähän arpomiseksi mikä todellinen päivämäärä julkaisulle on ollut... Noin suunnilleen kuitenkin. Mielenkiintoisesti haastattelu kokonaisuudessaan on julkaistu ilman tekstityksiä tai käännöstä, englanniksi dubattuna on tarjolla vain hyvin leikattu versio. Itse ihmettelen eniten sitä, että kaunistelemattomampi versio ylipäätään on julkaistu. Toivottavasti se tekstitetään englanniksi sitten joskus sodan loputtua. Sen vähän perusteella mitä kielestä olen oppinut ja Zelenskyn aikaisempia haastatteluita katsonut, ymmärrän hyvin että amerikkalaiselle yleisölle ei haluta tarjota sitä, mitä Zelenskyllä suoraan on sanottavaa. Ehkä päätös kääntämättömyydestä on tullut Ukrainan puolelta. Yksi kysymys ja myös vastaus englanniksi on sisällytetty haastatteluun Volodymyr Zelenskyy's full 60 Minutes interview in Ukrainian, linkki vie suoraan kyseiseen kohtaan. 

Videon alla selitetään syy käännöksen puutteelle. Tai ei. Kyllä mutta. (Talletan tämän vain tähän)

"Language translation is more art than science. Different translators have varied opinions of words and their meaning. For our interview with Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy, we used the services of three, independent, interpreters of the Ukrainian language. The first translation occurred in the moment, simultaneously, during the interview. Later, a second translator watched the entire interview on video and translated Ukrainian to English verbatim. In the final editing process, a third translator sat with us and verified the edits that are always necessary for clarity and concision. At some points in our story, when phrases in English and Ukrainian did not match each other in length, we made the best effort possible to convey Mr. Zelenskyy's comments with precision and context. As a service to Ukrainian speakers, we are posting the hour-long, April 7th interview in its entirety."

Helsingin Sanomat tarjoili viime viikonloppuna tilaushinnalle ihan hyvää vastinetta edelleen päivittyvän seurantasivun lisäksi. BBC:kin palautti jo tovi sitten seurantauutisointisivun takaisin parrasvaloihin. Ehkä ihmiset eivät vielä halunneetkaan painaa asiaa unholaan.

HS kävi viesti viestiltä läpi, miten nerokas nelikko ohjailee länsimaiden mielikuvia Ukrainan sodasta  (HS, 16.4.2022)

Miksi Ukrainalle kävi näin? Kuvajournalisti Niklas Meltion pysäyttävä kuvareportaasi näyttää vuodet, jotka johtivat lopulta verenvuodatukseen (HS, 17.4.2011)

15 / 107 ( 5.27 - 21.08 )

Teepaitakelit ovat täällä! Ainakin kun aurinko paistaa ja jalat liikkuvat tarpeeksi nopeasti. Luntakin on alle puoli metriä! 

Ostin viime keväänä yhden tomaatintaimen ja kasvattelin sitä pihalla lähinnä kokeilumielessä. Sato ei päätä huimannut, mutta olosuhteetkaan eivät välttämättä olleet optimaaliset. Muutamia ihan hyvänmakuisia pienehköjä keltaisia tomaatteja kuitenkin, vaikka lajikelappuseen olikin kirjoitettu "iso keltainen". Otin muutamia siemeniä talteen ja huvikseni kokeilin niiden itämistä. Nyt minulla on sitten ainakin kuusi tomaatintainta, saa nähdä tekevätkö satoa pohjoisen paljaan taivaan alla. Chilit pääsivät enemmän ja vähemmän lopullisiin ruukkuihinsa, C. annuum 'Vectura orange' yrittää jo tuottaa satoakin, ensimmäiset podit muodostuivat 2,5 kuukauden kuluttua kylvöstä. 

Satuin joku ilta, todennäköisesti maanantaina, kuuntelemaan puolella korvalla jotakin YK:n kokouksista YouTube:n livelähetyksen kautta ja huomioni kiinnitti miellyttävällä englannin aksentilla esitetyt kommentit siitä, miten Venäjän ei pitäisi käyttää YK:ta väylänä valheidensa ja propagandansa levitykseen. Puheenvuoro tuli Albanian edustajalta Ferit Hoxha:lta. Laitoin nimen muistiin ja pyörittelin joku päivä hakukonetta. Vastaan tuli video kahdeksan vuoden takaa, jossa kyseinen herra puhuu prosessista Balkanin maiden liittämiseksi Euroopan Unioniin. Sinänsä mielenkiintoista saada edes hieman näkökulmaa toiseltakin puolen ilmaan piirrettyä rajaviivaa. Itselleni kun EU:n laajentumisesta ovat tulleet mieleen lähinnä katukuvaan ilmestyneet romanikerjäläiset, lisääntyneet omaisuusvarkaudet ja rakennusalan montun pohjalle ajettu palkkakehitys. Ehkä EU:n loistoa ei vain ole mahdollista nähdä täältä sisäpuolelta. Ehkä olen joutunut toisenlaisen totuuden uhriksi.

H.E. Ferit Hoxha - Intergovernmental Relations Among Balkan Nations & The EU (4.3.2014)

"(4.30) There is no other way, either we join the European Union or then we go back to what everybody fears, which is not war tensions but it's lagging behind in terms of reform, in terms of advancement, peace and prosperity. Europe has shown that it is the most important project in century. I would say European Union is the biggest, the brightest, the most fantastic and wonderful project Europe has ever had. If we look in the history, there are less bright moments and then this one, and it has insured three things. First of all it has united everyone in purpose and action. Second it has created an open area of free movement ideas and capitals and all these other basic principles of the European Union. But it has created and area of peace and prosperity. The more the European Union has enlarged, the prosper the people and the area has become."

Jotenkin päädyin edellisen jälkeen lukemaan artikkelin Neoliberalism – the ideology at the root of all our problems (George Monbiot, 15.4.2016)

"What the history of both Keynesianism and neoliberalism show is that it’s not enough to oppose a broken system. A coherent alternative has to be proposed. For Labour, the Democrats and the wider left, the central task should be to develop an economic Apollo programme, a conscious attempt to design a new system, tailored to the demands of the 21st century."

Jonka jälkeen eteen sattui The Role of Capitalism in the War in Ukraine (Richard D. Wolff, 13.4.2022)

"Perhaps the war in Ukraine can awaken an awareness of its capitalist roots and teach people to explore alternative systemic solutions. If so, this war and the resulting devastation from it could lead to an important turning point that eventually results in some positive outcomes in the future."

Ja lopulta oikeastaan vasta tänään edellä mainittuja linkkejä kootessani, mutta jotenkin omasta mielestäni sopivana päätöksenä tälle oudolle algoritmipolulle ilmestyi: Striving to Make Sense of the Ukraine War (Craig Murray, 4.4.2022). Suomi on mainittu. Artikkeli on pitkähkö mutta pohdiskelee mielestäni ihan osuvasti hyvän ja pahan eroja ja sitä, mikä on Naton rooli siinä välissä. 

Postauksen propagandapalkinnot menevät tällä kertaa Ukrainan kansalliskaartin (paremman suomennoksen puutteessa) viikinkihenkisen taruston mukaan nimetyn osaston mediatiimille ja sen tuottamalle jatkokertomukselle. Hurmaava kaksikko omalla tavallaan, operaattori ja hänen vähemmän näkyvä kameramiehensä siis. Videoissa ei ole mitään liian brutaalia nähtävää. 

The suburbs of Kyiv after Russian shelling & Grandpa Savkovych of Romanivka

15 / 106 ( 5.31 - 21.05 )

Jos jotain ilon aihetta tähänkin synkkyyteen, niin yötaivaan sävyt ovat kohta palanneet. Tätäkin kirjoittaessa taivaalla on vielä hyvin himmeä turkoosi vivahde. Pohjoisessa asumisen hyviä puolia on kyllä valon värien runsaus. 

Paikallista katutaidetta

Huomasin jonkin aikaa sitten eräässä pakallisessa sosiaalisen median ryhmässä sittemmin poistuneen kirjoituksen, jossa ihmeteltiin Itä-Eurooppalaisen maan rekisterikilvissä olevaa ajoneuvoa ja piha-alueilla liikkuneita ja postilaatikoita tarkkailleita ihmisiä. En olisi varmaan edes jättänyt ajatusta tarkempaan muistiin, ellei eilisiltana omallakin postilaatikollani olisi käynyt joku selvästi lukemassa nimikylttiä. Hienoa jos paikallinen mainostenjakeluyritys on palkannut töihin ihmisiä, jotka saavat tällaisen anarkistihipinkin näyttämään kiltiltä ja kuuliaiselta kansalaiselta. 

Aihe joka on jo pitkään pyörinyt luonnoksena mielessä, sopii joltain osin tämän viikonlopun teemaan, etenkin jos asiaa tarkastellaan kristillisestä tulokulmasta kaikenlaisten negatiivisten tunteiden osalta ja unohdetaan kaikki kevääseen ja uuteen elämään liittyvä pakanallinen symboliikka. Vahvin tunne viime aikoina itselläni on ollut katumus, jos sitä voidaan ylipäätään tunteena käsitellä. Tiesin päätöksen tehdessäni, että tulen sitä jossain vaiheessa elämääni katumaan, mutten halunnut silloinkaan uskoa minkälaisessa maailmantilanteessa.

Asepalveluksen suorittaminen. Kävin itseni kanssa taistelua viimeisellä mahdollisella hetkellä iän puolesta ja päätin jättää hakematta. Koska minulle oli sanottu, etten saa mennä. Koska minulle oli sanottu, etten tulisi selviämään. 

Olin teininä melko varma, että haluan rauhanturvaajaksi. Mistä lienen ominut moisia ajatusmalleja, mutta harkitsin vakavasti armeijan harmaisiin hakeutumista jo heti yleisen kutsuntaiän lähestyessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä ihan hyvä etten kuitenkaan rynnännyt silloin soitellen sotaan, koska lopputuloksena minä ja kaikki oletettavat kannettavat varusteet olisimme olleet painoltamme lähes tasoissa. Ja hiusten leikkaaminen olisi ollut iso kynnys ylitettäväksi, myöhempinä vuosina ymmärtääkseni kyseiseen politiikkaan on tullut muutoksia. 

Syyt miksi lopulta olisin halunnut hakeutua varusmiespalvelukseen? Itsekkäät. Olin ja olen edelleen kiinnostunut psykologiasta järjestelmän taustalla. Keinoista johtaa ihmisiä. Raskaamman kaluston ajo-oikeuksista. Aseiden käsittely olisi ollut pakollinen mutta hyödyllinen paha. Maanpuolustusvelvollisuus — Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. 

En omista aseita ilmakivääriä lukuun ottamatta, vaikka metsästäjäntutkinnon suorittaminen onkin käynyt mielessä. Metsästyksessäkin eniten kiinnostaa tosin ansapyynti ja jousimetsästys, etenkin jos siihen saisi yhdistettyä vielä lähietäisyydellä toimivan koiran käytön. Ainakaan tuon ilmakiväärin tähtäintä en ole saanut ikinä säädettyä niin, että voisin sitä kunnolla käyttää. Voihan olla että olen liian sokea siihenkin toimeen.

‘I don’t like bullies’: British volunteers tell why they’re fighting for Ukraine (The Guardian, 2.4.2022)

"...they saw something in Ukraine’s desperate against-the-odds plight that would give them purpose. ... They needed help, and I was doing nothing back at home. My life was going downhill so I thought I could do something better and help people who needed it." (mukailtu lainaus) 

Tämä artikkeli antoi ehkä lopulta sytykkeen ajatella tästä kirjoittamista. Sen mitä olen aihetta ohimennen mediasta seurannut, monella muullakin kuin artikkelin henkilöillä on ollut suunta kohti Ukrainaa. Itsehän onneksi kuulin jo hyvän aikaa sitten ajatuksen kipinänkin sammuttavat sanat "Mitä sinä siellä tekisit". En mitään. Tiedostan sen kyllä tuskallisen hyvin itsekin. 

Kuvassa on kaasukäyttöinen kuula-ase. 

Ensimmäinen kerta elämässäni kun käsittelen mitään aseen kaltaista, 

ritsaa lukuun ottamatta. Sen kyllä huomaa.

15 / 104 ( 5.39 - 20.58 )

Jos pitäisi arvioida eilisen positiivisin propaganda, 

palkinto menisi Ukrainan ulkoministeriöön. 

Jos taas viihdyttävin, niin "Russian Soldiers Stole My Underwear" 

Kotimaassa grillataan ministeriä. Tekijänoikeuslain ympärillä pyörii lobbaus­sotku – ministeri Kurvinen värväsi konsultin ja laki­esityksestä poistettiin 50 sivua, virkamies vaihtoi tehtävää

Tekijänoikeuslakiin liittyvä lobbaus­sotku leviää: Ficom kanteli oikeusasiamiehelle ”tekijänoikeusjärjestöihin kytköksissä olevan” konsultin värväämisestä lainvalmisteluun

Ulkona näkyy kummallisia lintuja. 

14 / 100 ( 5.55 - 20.44 )

Ei aivan blogin sadas postaus osunut vuoden sadanteen päivään. Olisihan siinä ollut jo liikaa nollia ja ykkösiä. En olisi ikinä uskonut, että saan yhteen päiväkirjaan kirjoitettua edes 99:ä sivua. 

Meditaatio

Joku taho valitti taannoin valtiollisen median artikkelissa, että tapahtumatyöntekijöistä tulee olemaan tulevana kesänä huutava pula. Puolitosissani etsiskelin vanhoista valokuvista, löytyykö sieltä yhtäkään alan työhakemukseen sopivaa kuvaa. Näin lähelle trussia olen joskus päässyt. Taidan jättää hakemuksen kirjoittamatta. Tuska voisi olla poikkeus. 

Siis se suomalainen metallimusiikkiin keskittyvä festivaali. Jos jokin tarkemmin määrittelemätön korkeampi voima suo, että kesällä voidaan järjestää suurempia ja pienempiä tapahtumia. Pessimistinä sitä ei odota liikoja, niin voi vain sitten yllättyä positiivisesti. 

Kuten varmaan monelta muultakin, myös minulta tiedustellaan joskus tatuointieni merkityksiä. Yleensä vastaan, ettei niillä ole mitään sen syvempää merkitystä. Käytännössä toisessa nilkassa on sukunimi (tunnistamista helpottamaan), toisessa nilkassa toive hautapaikasta, toisessa olkavarressa kartta ja toisessa olkavarressa kalenteri elämäntapahtumista. Uskon että kovinkaan moni ei tämän totuuden tiedostamisesta ainakaan onnellisemmaksi tulisi, joten annan ihmisten tehdä mieluummin omat tulkintansa. Ensimmäisen tatuointini otin heti täysi-ikäistyttyäni. Ajattelin että jos kuva peittää heti alkuun puolet selästä, ei tee mieli enää ikinä ottaa toista tatuointia. En ajatellut että kuvia ilmestyisi vielä useampia ja että ne olisivat vielä itseni suunnittelemia. 

Tähän liittyy kiinalainen teepöytä. Kaikki piirtämäni tatuoinnit ovat kiinalaisia teepöytiä. Kutsun tuolla termillä ajatusta, joka ilmaantuu täysin tyhjästä ja vaatii toteutusta. Ensimmäinen tällainen idea oli mustaksi maalatusta matalasta pöydästä, jonka kannen reunoille oli kaiverrettu ilmansuuntia osoittavat kirjoitusmerkit. Olin ehkä juuri siirtynyt yläasteelle ja kokemus puutöistä hyvinkin vähäinen, mutta tuumasta toimeen ja lopputulos on kuvattuna edellisessä postauksessa. En vieläkään osaa sanoa, miksi sellainen piti tehdä. Samalla idealla ovat ilmestyneet sitten tatuoinnitkin. 

Sotauutisoinnin liveseurannat alkavat painua jo muiden uutisten varjoon. Itsekin olen tiputtanut päivittäisen hakulenkin sivustojen määrää, osaa tulee enää seurattua muutaman päivän välein. Suurimpana syynä tosin uniinkin puskevat työasiat. Onneksi myös yksi seurantakohde jo monen kevään ja kesän takaa on taas aktivoitunut: Satakunnan sääkset ovat alkaneet palailla muuttomatkoiltaan ja auringonvaloa riittää taas pesäkameroiden pyörittämiseen. Kohta täällä pohjoisessa ei enää olekaan täysin pimeää yötaivasta, ennen kuin taas joskus syksyllä.