47 / 330 ( 9.53 - 14.14 )

Ydinaseilla uhkailu on ollut viime aikoina läntisissä medioissa melkoisen vähäistä. Toki pahat kielet ehtivät jo laulamaan ydinsotaa, kun Puolassa uutisoitiin tapahtuneen jotain niiden narratiiviin sopivaa. Onneksi Olkiluodosta uutisoidaan sentään tasaisen tappavaan tahtiin. 

Kuvakaappauksen kohteena ollut, sosiaalisessa mediassa levinnyt video ei ylittänyt uutiskynnystä kovinkaan näkyvästi. Itse jäin pohtimaan miten erilaisissa todellisuuksissa rajan kahta puolen eletään, kun toisella puolen voidaan keskusteluohjelmassa suuremmitta ongelmitta julkaista moista. Olisi vaikea kuvitella suomalaista julkisuuden henkilöä A-studioon kertomaan, että Suomi vakaasti harkitsee hankkivansa option kohti Venäjää osoittavista ydinohjuksista. Huumoria asiasta on sentään osattu tehdä silloin, kun vielä elin television vaikutuspiirissä. Itse Valtiaat - Ydinkeskusta (Yle Areena, julkaistu 22.12.2001)

Tästäkin aiheesta piti kirjoittaa oma postauksensa, mutta lyhyeksi jäi. Yhdeksää kuukautta eli 276 päivää, ei sen sijaan voi pitää enää lyhyenä ajanjaksona. Näistä hetkistä eteenpäin Ukrainassa syntyvät lapset ovat solutasoltaan lähtien eläneet sodassa. 

Jostain syystä sattumanvaraisia Al-Jazeeran artikkeleita, kolumneja ja vastaavia on jäänyt kirjanmerkkeihin pyörimään turhauttavan paljon. On tehnyt mieli kommentoida niitä jotenkin hyvässä tai pahassa, mutta asia ei ole edistynyt. Siksi ajattelin kylmän rauhallisesti vain linkittää ne tänne talteen. Uusimpana tosin on podcast-jakson transkriptio. Olen aina hiljaa mielessäni kiittänyt kyseistä media-alustaa silloin, kun äänimediasta on ollut saatavilla myös kirjallinen versio. Tosin tällä kertaa kuuntelin myös äänitteen, koska James Bays. 

When the Russia-Ukraine war spills over to its neighbours (23.11.2022)

Countries to face ‘grey list’ in anti-terror crackdown on crypto (7.11.2022)

In the grips of war, Ukraine faces bleak demographic future (28.10.2022)

Russia tells UN that Ukraine is preparing to use a dirty bomb (25.10.2022)

NATO, Russia war games are making nuclear risks worse (24.10.2022)

‘Much softer’: Is Russia eyeing a way out of the Ukraine war? (21.10.2022)

Russian threats revive old nuclear fears in central Europe (21.10.2022)

Women in war: A psychologist helps Ukrainian soldiers’ families (9.10.2022)

Massive protest in Paris against inflation and climate crisis (16.10.2022)

Putin is fighting alone (9.10.2022)

An illiberal putsch attempt in Bosnia (4.10.2022)

Peace is not the absence of war (21.9.2022)

China faces pressure at United Nations after Xinjiang report (20.9.2022)

Ukraine troops focus on Donbas ‘de-occupation’ from Russia (19.9.2022) 

When 'Z' meant joy, freedom and humour to Russians and Ukrainians (28.8.2022)

‘My hope is for our victory' (24.8.2022) 

Six months since Russia invaded Ukraine: What’s next? (24.8.2022)

Meet Cambodia's cyber slaves (11.8.2022) 

India is becoming a Hindu-fascist enterprise (17.6.2022)

Analysis: New India army plan may have ‘devastating consequences’ (16.6.2022)

100 days of war, 100 stories from Ukraine (3.6.2022)

Worlds apart: 24 hours with two refugees in Poland (22.5.2022)

How Ukraine’s Donbas has ‘evolved’ under pro-Russia separatists (22.4.2022) 

47 / 325 ( 9.33 - 14.31 )

Perunat viihtyvät pimeässä. Perunaksi kutsutut älypuhelimen kamerat sen sijaan eivät. Vähiin käyvät taas valon tunnit. 

Mielenkiintoista havaita, etteivät Nato:n jäsenmaahan ja Euroopan Unionin alueelle putoilevat ohjukset, Pohjois-Korean suorittamat ohjuskokeet joilla teoriassa voidaan jo uhmata Yhdysvaltoja, tai Zaporizzjan ydinvoimalan pommitukset eivät aiheuta enää suurempia muistijälkiä. Kaksi viimeisintä ovat hädin tuskin ylittäneet uutiskynnystä, ensiksi mainittu sentään sai pientä liikehdintää aikaiseksi kaikilla rintamilla. 

Iranin tilanteesta sentään uutisoidaan vielä. Toivottavasti sielläkin päädyttäisiin vihdoin kohti parempaa tulevaisuutta. Kotimaassakin muistetaan varoitella taas eläkeläisiä pitämään käsilaukuistaan parempi huoli, etenkin jos liikutaan pimeällä. 

45 / 311 ( 8.34 - 15.26 )

Helsingin Sanomien sodan uutisvirta tarjosi pientä oikaisuhupia tässä eräänä aamuna. 

Huomenna siirrytään kemiallisiin aseisiin. Ripsiäiskanta on aktiivisen leviämisen vaiheessa. Talvi yllätti eli aikaansaamattomuus vaivasi petohyönteisten hankkimisen suhteen ja epäilen että kuljetuslämpötilat ja vallitseva ilmankosteus sisätiloissa eivät takaisi enää riittävän hyvää lopputulosta. Siksi pyretriini. Joskus pitää joustaa periaatteistaan. 

Chilien kirvainvaasio räjähti käsiin parin viikon hoitamattomuuden jälkeen, mikä oli odotettavissa. Loppuosa kauden sadosta oli sillä välin kuitenkin ehtinyt kypsyä, joten leikkasin kasveja rankalla kädellä. Edelleenkin useampia kirvayksilöitä joutuu eliminoimaan parin päivän välein, eli taistelu jatkuu. Harvaksi muuttunut lehvästö onneksi helpottaa toimintaa. Vähemmän onnekasta tosin on, että myös satunnaisia ripsiäistuhoja on edelleen lehdissä havaittavissa. Koska karanteenitila alkaa olla liian lämmin suhteessa luonnonvalon määrään, on chilit pikapuoliin pakko siirtää sisälle keinovalon alle ja käyn kamppailua itseni kanssa, haluanko lisää kasvintuhoojia elinympäristööni. 

Vihannespunkitkin ehtivät käydä kylässä. Näyttää että niiden suhteen selvittiin ihan vain voiteista vanhimmalla. 

Reilut pari viikkoa sitten metsästä löytyi vielä mukavasti suppilovahveroita. Karpaloaika olisi parhaimmillaan, mutta onneksi omaan pakastimeen ei enää mahdu talven varalle oikein mitään. 

Aloitin vihdoin lajikokeilun, joka on pyörinyt mielessä vuosikausia. Todennäköisesti siitä lähtien, kun luin Tolkienin Taru sormusten herrasta kirjana, mutta viimeistään trilogian ensimmäisen elokuvan julkaisusta. Joudun kai jatkossakin ampumaan vasenkätisesti, mikä ei näin totaalisesti oikeakätiselle ole kovinkaan luontevaa. Joskus onnistun kuitenkin osumaan tauluun asti.