Pyörittelin illalla pitkään tätä kuvaa työpöydällä. Tunnistettavien kuvien julkaisu verkostoon, josta niitä ei välttämättä ikinä tule saamaan pois, herättää paljon ajatuksia. Ehkä olen vain vanhanaikainen kuten kuvakin.
En ikimaailmassa haluaisi julkisuutta omilla kasvoillani. Toisaalta hieman huvitun ajatuksesta, että olen inspiroinut ainakin yhden levyllä julkaistun musiikkikappaleen sanoituksia, minusta on lausuttu runo virallisessa tapahtumassa ja vastikään sain tietää, että ystävä oli painanut ja kehystänyt erään suustani päässeen lausahduksen seinälleen. Minä kun yritän pysyä huomaamattomana varjoissa...
Olipa kiva nähdä kuva etupuoleltakin! Upea nainen olet! <3
VastaaPoistaMäkin aikoinani ajattelin, että ikinä julkaisisi yhtään tunnistettavaa kuvaa, mutta se päätöshän ei ole pitänyt. Tosin olen julkaissut kuviani ihan tietoisella tarkoituksella – että oppisin hyväksymään oman naamani paremmin.