23 / 160 ( 2.35 - 0.00 )

Tämän päivän kohdalle on auringon laskuajankohdalle merkitty viiva aivan kuten Utsjoellekin. Todennäköisesti sillä lienee tarkoitettu keskiyötä Oulun korkeudella. Täälläkin auringonlaskun ajankohdan tilalla on viiva heinäkuulle asti.

Back in business. Viikko on sujunut pääasiassa englantia puhuen. Onneksi puhekumppanit ovat pääosin Ranskasta ja Espanjasta, niin oikea sanajärjestys ja aikamuodot eivät mene oppikirjojen mukaan. Melting husky.

Sain palautettua vihdoin yhden tehtävän, melkoisesti myöhässä tosin. Takaisin tuli kommentti "olisit saanut vitosen, jos olisit palauttanut ajoissa". Olenko aiheesta huolissani, jos tällaisesta vasemmalla kädellä, kieli poskessa, pari tuntia ennen palautusta aloitetusta tekstistä saisi kiitettävän arvosanan?

Metsänomistajan omatoiminen metsätyö 

Omatoiminen metsätyö voitaneen käsitteenä kääntää myös oma-aloitteiseksi metsätyöksi. Vähimmillään se voisi siis olla kaupunkilaistuneen metsänomistajan vierailu omistamallaan metsäpalstalla, yhdessä puunkorjuusta vastaavien tahojen kanssa suunnittelemassa, miten metsänhoidollisia toimenpiteitä suoritetaan sen sijaan, että hän hoitaisi kaiken metsän käyttöön liittyvän sähköisiä kanavia käyttäen käymättä koskaan katsomassa miten asiat luonnossa ja todellisuudessa ovat. Periaatteessa omatoimiseksi metsätyöksi voitaisiin laskea myös metsää omista-van metsäkoneurakoitsijan omilla maillaan suorittama koneellinen työ hankinta-kauppojen yhteydessä. Näin ollen omatoimisen metsätyön käsite voidaan määritellä melko laajalla skaalalla.

Nykypäivän keskiarvo omatoimista metsätyötä tekevästä metsänomistajasta vedettäneen jonnekin taajama-alueen ulkopuolella asuvan, metsänhoitotyöhön sopivaa konekalustoa ja perinteikästä tietotaitoa omaavan henkilön sekä kaupungissa asuvan, pottiputkea ja raivaussahaa kerrostalon häkkivarastossa jemmailevan perintömetsänomistajan välille. Yhteistä näille molemmille todennäköisesti on ainakin se, että omalla työllä pyritään laskemaan metsän hoitotöistä aiheutuvia kustannuksia. Kaupungissa asuva metsänomistaja pääsee samalla nauttimaan luonnosta ja sen suomista hyvinvointivaikutuksista yhdistettynä fyysisiin harjoitteisiin. 

Kantar TNS Agri Oy:n maaliskuussa vuonna 2019 tekemän kyselytutkimuksen mukaan vain noin puolet metsänomistajista suorittaa itse istutustöitä. Etenkin pienillä alle 19 hehtaarin metsätiloilla se oli useimmiten ulkoistettu jonkun muun tehtäväksi. (Palokallio, 2019) Istutus on varma keino saattaa metsä uudelleen kasvuun, etenkin kun sitä edeltää kullekin kasvupaikkatyypille sopiva maanmuokkaus. (Metsäkustannus, 2018). Useimmiten Suomessa istuttamalla uudistetaan kuusikoita, mutta myös lehtipuita ja mäntyjä voidaan kasvattaa taimiaineksesta, vaikka tilanteesta riippuen hyvä lopputulos voidaan saada aikaan myös kylvämällä, mikä nykyään suoritetaan yleensä koneellisesti maanmuokkauksen yhteydessä. 

Taimikon varhaiset hoitotyöt heinäys ja vesakon perkaus ovat helposti opittavia ja toteutettavia toimia metsänomistajalle, niitä suorittaakin omatoimisesti jopa kolme neljästä. (Palokallio, 2019) Heinäkasvuston poisto antaa taimille paremmat kasvuolosuhteet ja se kannattaakin ensimmäisen viiden vuoden aikana tehdä jopa kaksi kertaa vuodessa. Kun taimet ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin, ovat myös lehtipuiden vesat venyneet pituutta varjostamaan niitä. Perkaaminen käy helposti raivaussahalla uudeltakin metsänomistajalta. 

Taimikon hoito ja harvennus vaatii jonkin verran perehtymistä, mitkä puuyksilöt säästetään ja kuinka paljon puita jätetään hehtaarille. Ihanne on, jos puuyksilöiden välille jää 2 – 2,5 metriä. Liian tiheässä olevat latvukset aiheuttavat kasvun hidastumista ja vaikeuttavat ensiharvennuksen hyödyntämistä tehokkaasti esi-merkiksi energiapuuna. Kuusentaimikon sopiva harvennuspituus on 3 – 4 metriä, koivuntaimikon 4 – 7 metriä ja männyntaimikon 5 – 7 metriä. (Rantala, 2018) Taimikon harvennustyö on käsityövaltaista, mutta sen suorittamisella voidaan paran-taa puun saantoa ensiharvennusvaiheessa, kun vioittuneet yksilöt poistetaan ja määritellään puulajien suhde. 

Pystykarsintaa on myös mahdollista suorittaa ilman suurempia investointeja metsänomistajan toimesta. Vuonna 2019 sitä kertoi suorittavansa lähes joka neljännes metsänomistajista, etenkin niistä, joiden metsätilat olivat pieniä. (Palokallio, 2019) Pystykarsinnassa pyritään tuottamana mahdollisimman laadukasta oksatonta tyvitukkia karsimalla etenkin männyn ja rauduskoivun runkoja, kun ne ovat noin kymmenen metrin pituisia. Rungoista poistetaan kuolleet ja elävät oksat noin puolelta matkaa puun pituudesta, varoen kuitenkin poistamasta liikaa eläviä oksia ja vaurioittamasta puun pintaa. Hehtaarilta karsitaan noin 400 parhaimman laa-tuista runkoa, jotka kasvatetaan päätehakkuuvaiheeseen asti. 

Ensiharvennus voidaan suorittaa koneellisesti, mutta pienellä harjoittelulla se onnistuu myös metsänomistajalta, kunhan välineet ovat asialliset ja kunnossa. Tärkein työväline on moottorisaha, jonka hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota etenkin painoon, käyttöominaisuuksiin ja varaosien saatavuuteen. Sahan lisäksi tarvitaan asianmukaiset turvavarusteet. Tärkein hankinta on kuitenkin taito suorit-taa puiden kaadot ja välineiden käyttö turvallisesti. (Riikilä, Mykkänen, 2009) Ensiharvennuksessa jätetään hehtaarille noin tuhat runkoa. (Rantala, 2018) 

Kun puutavaraa esimerkiksi käsin suoritetun ensiharvennuksen jälkeen kootaan kuljetukseen pois metsäpalstalta, tarvitaan useimmiten konevoimaa. Tällaiseen käyttöön sopii traktori tai mönkijä varustettuna sopivalla peräkärryllä ja muulla kalustolla. Kaupungissa asuvalle omatoimiselle metsänomistajalle mönkijä voi olla hyvä valinta, sillä sen saa kulkemaan palstalle auton peräkärryssä. (Salminen, 2017) Toinen peräkärryssä kuljetettava, puiden siirtoon perinteisesti käytetty apu-keino on hevonen, joiden käyttö metsätöihin on heräämässä hiljalleen uudestaan. (Timonen, 2019) 

Metsänomistajan vuosittainen tehtävä on myös metsäveroilmoituksen täyttö, siinä tapauksessa, että metsästä on saatu tuloja tai koitunut menoja. Muun muassa metsän hoitamiseen käytettyjen koneiden ja välineiden hankinta on verovähennyskelpoista. Myös matkakulut voidaan vähentää metsänomistajan kotoa palstalle siltä osin, kun niiden voidaan katsoa kuuluvan metsän hoitoon, tarkastamiseen tai puun myyntiin liittyviin siirtymiin. (Kortejärvi, 2018) 

Kun tarkastellaan historiaa taaksepäin, omatoimisuus metsässä oli pohjoisessa elävälle ihmiselle elinehto. Ilman keräiltyjä oksia tai kaadettuja ja majapaikalle kuljetettuja puita oli vaikea pysyä lämpimänä ja hengissä pitkien talviöiden yli. Vielä viime vuosisatojen aikana omatoimisesti metsästä hankittu puu kypsytti jokaisen lämpimän aterian varmasti lähes jokaisessa torpassa. Tänä päivänä omatoimisella metsätyöllä voidaan säästää kustannuksissa, nostaa puun arvoa ja hankkia hyvinvointia metsästä. Periaatteet ovat pysyneet samoina, vaikka käytännöt ja päämäärät ovatkin jossain määrin muuttuneet. 

Lähteet 

Kortejärvi, P. 2018. Metsävero-opas 2018. OP Osuuskunta 2018. Viitattu 26.5.2019 https://s3-eu-central-1.amazonaws.com/op-karhu-production/public/Metsaveroopas2018_SU.pdf 

Metsäkeskus. Harvennus. Viitattu 26.5.2019 https://www.metsakeskus.fi/harvennus 

MHY. Pystykarsinta. Viitattu 26.5.2019 https://www.mhy.fi/kemionseutu/pystykarsinta 

Palokallio, J. 2019. Metsänomistajista enää joka toinen istuttaa taimet itse. Maaseudun Tulevaisuus 3.4.2019. 

Rantala, S. (toim.) 2018. Uuden metsänomistajan kirja. Metsäkustannus. 

Riikillä, M. Mykkänen, R. 2009. Sahaamaan. Metsäkustannus. 

Salminen, M. R. 2017. Metsänomistajan kevyet työkoneet. Metsäkustannus. 

Timonen, J. 2019. Metsätöiden teko hevosella kiinnostaa. Suomenhevosliitto Ry 26.2.2019. Viitattu 26.5.2019 https://suomenhevosliitto.fi/2019/02/26/metsatoiden-teko-hevosella-kiinnostaa/