Näin eilen auringon! Verenpunaiset säteet yrittivät valaista maailmaa puurajan ja pilvirintaman välistä ohikiitävän hetken ajan. Kello ei ollut edes puolessa päivässä.
Musta aurinko nousee
Tämänkin kirjoituksen aihe on ollut ajatuksissa jo pidempään, joutunut jo ainakin kerran mielen työpöydältä roskakoriin ja kaivettu sieltä taas esiin. Viime päivinä se on tullut vastaan sen verran usein, että ehkä tämä on vain pakko suorittaa. Ehkä aiheen monitahoisuus on syynä siihen, että mitään ytimekästä kokonaiskuvaa on vaikea laatia.
Toisaalla riehutaan ja kiehutaan, mutta suomalaiset ovat vihdoinkin oppineet osoittamaan mieltään itsenäisyyspäivänä ilman järjestyshäiriöitä, tai ainakaan media ei enää halua kirjoittaa uutisotsikoita ikkunoihin lentelevistä pyörätelineistä. Natsi-Saksasta muistuttavia lippujakaan ei heiluteltu tänä vuonna ainakaan julkaistun kuvamateriaalin perusteella. Yhdet hakaristein koristellut villasukat oli sentään tuotu esille ja Ylen artikkelin mukaan myös musta aurinko -symboli oli nähty.
Hakaristisukat vilkkuivat, savupommit paukkuivat – katso kuvat itsenäisyyspäivän mielenilmauksista (Iltalehti, 6.12.2022)
Suomi herää -kulkueessa näkyi natsisymboleja – Yle seurasi itsenäisyyspäivän mielenosoituksia (Yle, 6.12.2022)
Musta aurinko, black sun, schwarze sonne, sonnenrad. Nykypäivänä mahdollisesti useimmiten natsi-Saksaan ja uusnatseihin yhdistetty symboli. Julkinen esittäminen muussa kuin opetustarkoituksessa tai vastaavassa tuomittavaa ainakin tämänhetkisessä Saksassa. Ajatus tämän aiheen käsittelyyn tuli kuitenkin siitä, kun kyseinen aurinkopyörä kierähti eteen tavallisenoloisen ukrainalaisen sukkakaupan Instagram-sivulla limenvihreänä versiona.
Aloin kiinnittää tämän symbolin esiintymiseen huomiota jokunen vuosi sitten. Mahdollisesti ensimmäisenä silmiini sattui ukrainalaistaustaisen balettitanssija Sergei Poluninin tatuointi, joka mielestäni yhdistelee mustaa aurinkoa ja slaavilaistyyppistä hakaristiä kolovratia. The Guardianin haastattelussa vuodelta 2019 Polunin kuvailee tatuointinsa merkitystä valon symboliksi, joka kuitenkin on tuhoisa väärin käytettynä. Tatuointien lisäksi mustaa aurinkoa variaatioin on näkynyt etenkin koruissa, joita on markkinoitu slaavilaiseen muinaisuskoon ja uuspakanuuteen liittyen. Useimmat näistä myyjistä ovat olleet venäläisiä ja ukrainalaisia toimijoita, joista ei muun myyntivalikoiman perusteella voisi vetää suoria yhteyksiä länsimaiseen ajatteluun natsismista.
Self-destructive dance superstar Sergei Polunin: 'Ukraine put me on a list of terrorists' (The Guardian, 7.3.2019)
Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana symboli on tullut vastaan säännöllisen epäsäännöllisesti sosiaalisessa mediassa jaetuissa kuvissa ja videoissa sekä ukrainalaisista että venäläisistä sotilasasuun puetuista henkilöistä. Useimmiten näissä julkaisuissa, etenkin selkeästi venäläistä alkuperää olevissa, on korostettu narratiivia ukrainalaisista natseista. Todennäköisesti ukrainalaisista lähteistä peräisin olevat jaot taas vaikuttavat välillä olevan jopa tahattomia sattumia, joihin toki tarkkasilmäiset somekotkat tarttuvat välittömästi edistäen mielikuvaa natsismista. Tällainen tilanne sattui heti maaliskuussa, kun NATO jakoi virallisella Twitter-tilillään kuvia ukrainalaisista naisista sotatoimissa, joista yhdestä oli löydettävissä musta aurinko -merkki. Sittemmin kuva ja twiitti ovat poistuneet, mutta löytyvät edelleen arkistosivustolta.
Miten mustaan aurinkoon sitten pitäisi suhtautua? Onko syytä pitää sitä saksalaisen olettaman mukaan aina merkkinä fasismista ja äärioikeasta ajattelusta, vai suhtautua siihen kontekstiriippuvaisena ilmiönä? Voisiko näin vahvoin negatiivisin mielikuvin ladattu symboli muuttaa merkitystään vain muutamien sukupolvien elinaikana? Uuspakanuuden ja norjalaisten mytologioiden tunnettuuden kasvaessa voitaneen kysyä, kuinka pitkään esimerkiksi tietyt riimukirjaimet säilyttävät yhdyssiteensä natseihin, kun niitä näkyy yhä useammin tatuoinneissa ja self help -oppaissa. Toisaalta herää kysymyksiä, ollaanko fasistista ajattelumaailmaa normalisoimassa tahallisesti tai tahattomasti yleistämällä näiden symbolien tunnettuutta. Äskettäin laajaa mediahuomiota sai Saksassa tapahtunut äärioikeistoon liitetyn ryhmittymän kiinniottokampanja. Onko Euroopassa ongelma vai ollaanko sellaista tekemässä?
Tutkija: Venäjän tarve leimata vastustajat fasisteiksi osa identiteettiä (MTV uutiset, 10.3.2014)
Лавров заявил, что народ Украины будет освобожден от неонацистских правителей "Lavrov said that the people of Ukraine will be freed from neo-Nazi rulers" (ТАСС, 26.11.2022)
Tappamaan valmis äärioikeistoryhmä suunnitteli ja harjoitteli sotilaallista vallankaappausta (HS, 7.12.2022)
Äärioikeiston uhka tuli nyt Saksassa rajulla tavalla lihaksi (Helsingin Sanomat, 7.12.2022)
Neo-Nazi Russian militia appeals for intelligence on Nato member states (The Guardian, 11.12,2022)
Etsiessäni suomenkielisiä viittauksia mustaan aurinkoon törmäsin toimittaja Oksana Tšelyševan artikkeliin Mustan auringon varjossa. Luin myös läpi kyseisen kirjoittajan muutkin julkaisut samalla alustalla, vaikka tiukkaa henkisesti tekikin. Voima-lehden artikkelissa Oikeudenmukaisuuden airut vuodelta 2013 Tšelyševa kuvataan vainottuna venäjän vastustajana. Myöhempien vuosien kannanotoissaan etenkin Ukrainaan liittyen tämä mielikuva kääntyy ainakin omassa päässäni täyden kierroksen toiseen suuntaan. En edes taida olla mielipiteineni aivan yksin: "Rauhanpuolustajat – puolueellista rauhanpuolustamista".
Palatakseni takaisin alkuun ja itsenäisyyspäivän mielenosoituksiin. Muistan jo vuonna 2013 kummastelleeni tapahtumia, etenkin uutisointia anarkistisesta mellakoinnista, ja vuoden 2014 jälkeen seuranneeni niitä kasvavalla mielenkiinnolla. Henkilökohtaisen osallistumisen tosin jätin vuoden 2015 jälkeen ollakseni aiheuttamatta suurempia henkisiä traumoja Suomen poliisivoimille, tai oikeastaan vain noudatin erään virkamiehen kehotusta "tukkia turpani", jota tehostettiin nostamalla minut ilmaan takkini rintamuksesta. Onkohan äärioikeiston marssimisen uutisoinnista alkaen vuodesta 2014 vedettävissä mitään yhtäläisyyksiä maailmantilanteeseen ja saman vuoden muihin tapahtumiin?
Epäpoliittisia soihtuja (Uuninpankkopoika Saku Timonen, 6.12.2014)
Natseja siellä, natseja täällä, vähän joka säällä. Olemmeko menossa kohti todellista ongelmaa, vai riittääkö että alamme uskoa siihen? Tämä postaus valitettavasti sisältää huomattavasti enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia niihin. Todellista kuitenkin lienee, että tätä aikakautta on alkanut leimata jakautuminen vahvasti mustaan ja valkoiseen, jossa välille jää vain muutamia harmaan sävyjä.
Tämä julkinen postaus Facebookista tuli tallennettua joskus. Vaikka itse pyrinkin näkemään valossa mahdollisimman monta väriä, moni mustavalkoisesti suhtautuva saattaa vetää tästä nopeita johtopäätöksiä. Jos olisin Ukrainan hallintoon jotensakin vahvasti liitetty henkilö, olisin ehkä jättänyt julkaisematta. Toisaalta asioiden, ideoiden ja ajattelun salaamisen tarpeen soisi jo olevan ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti