32 / 223 ( 4.34 - 22.06 )

Toisenlainen kahden viikon työleiri. Suomessakin voi vapaaehtoisesti joutua peittämään hiuksensa ja vartalonsa julkisissa tiloissa työtehtävissä liikkuessaan. Valokuviakin tuli otettua lähinnä vapaa-ajalla. 

Maamiehen kulta on navetan takana

"Калина"

29 / 203 ( 3.11 - 23.31 )

Miltä näyttää toisenlainen ulottuvuus vaihtoehtomusiikin festivaalista keskellä suomalaista metsää?

Työhön käytettävä apuväline

Toimisto (keittiö, ruokailutila, olohuone)

Peseytymistilat

Jääkaappi (kiinteää voita leivälle vielä viikonkin jälkeen +30 asteen lämpötiloista huolimatta)

Työ_leiri, työmaa, leikkikenttä

Kontakti-improvisaatiotyöpaja-aihe

Toisenlaista taidetta

24 / 166 ( - )

Kun ei tule kirjoitettua, niin laitetaan edes kuvia. 

Ja yksi video jonka jakaminen on myös jäänyt roikkumaan. Toisaalta halusin myös tutkailla katsojan näkökulmasta, miten tuon tyyppinen julkaisu kestää aikaa. Yli kuukauden jälkeenkin yllättävän ajankohtainen. FIRST MINUTE of peace

21 / 144 ( 2.52 - 23.39 )

Pieniä asioita jotka piristävät päivää. En ollut vielä ikinä nähnyt hävittäjää noin läheltä, suoraan työpöytäni yllä. Naapurin antenni ja koivu muodostavat hyvän optisen harhan tähtäimestä. 

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Suomi, 2022

Piristi kyllä työpäivää viime kesänäkin, kun matalalla pellon yli lentänyt kone heilutteli siipiään, kun heiluttelin sille omiani. Käsivarsia siis. Olisi kyllä mielenkiintoista päästä testaamaan mekaanisiakin versioita. 

- On se lämmin.

- Kesän ainoa hellepäivä. 

Tosielämän keskustelu täällä tässä eräänä päivänä. Luottamus on vahva. Ensimmäiset hyttyslajien edustajat on jo bongattu. 

Saako aseista tehdä hauskoja lauluja? Kuullaanko tässä ensi kesän tanssilavahitti? Google Translate näyttää videon alla olevan tekstin suhteen ihan omiaan, muuten olisin melkein jo voinut ymmärtää sen "tanssiorkesterin". 

Ja lyhyestä virsi kaunis. Halusin vain jakaa vihdoin edes teoriassa poliittisesti korrektin version tästä kappaleesta. Kyllähän se jonnekin osuu.

Байрактар. Фольклорний гурт "Святовид"

20 / 139 (3.14 - 23.16 )

Pieniä iloisia asioita. Viikonlopulle yltiöoptimistinen sääennuste. Ensimmäinen kypsä chili tälle kaudelle.

C. annuum 'vectura orange' sai ensimmäisen podin kypsytettyä 122 päivän kuluttua kylvöstä. Vieressä kasvava samanikäinen C. chinense vasta mietiskelee ensimmäisten nuppujen kehittelyä. Kun sää ainakin hetkellisesti lupailee lämpimämpää jaksoa, taidan ulkoistaa sen ja toisen C. chinensen 'carolina reaper'in ainakin päiväsajoiksi. C. baccatumit näyttävät viihtyvän ja aloittelevan sadonmuodostusta sisälläkin. Sota ripsiäisiä vastaan ei ole ohitse, mutta tilanne on hallinnassa. 

Kansan palvelijan loputkin jaksot ovat todella tulossa Yle Areenaan, toisen kauden yhdeksän ensimmäistä jaksoa ilmestyivät sinne tänään. Tuntuu hivenen oudolta hehkuttaa ulkomaalaista poliittista satiiria, kun yrittäessäni katsoa edes muutaman jakson verran tuoretta kotimaista vähän vastaavaa, tunteet olivat lähes pelkästään negatiivisia. Ehkä jaksoin naurahtaa ensimmäiselle kakkavitsille. 

Tänään aloitettiin myös nimien kerääminen eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen turkistarhauksen ja tarhatuista turkiseläimistä tehtyjen tuotteiden kieltämiseksi EU:n alueella. Itseäni hieman epäilyttää kyllä antaa nimi- ja osoitetietojani virallisesti vahvistamattomalle sivustolle, mutta kyseisen sivun osoite löytyi linkitettynä asiaan liittyvältä EU:n viralliselta sivustolta, joten jonkinlainen suojaus lienee olemassa. Aloitteen käsittelyyn saamiseksi tarvitaan vähintään miljoona allekirjoitusta. https://www.eurogroupforanimals.org/fi/tehdaan-euroopasta-turkistarhaton 

Tavoitellun 1,5 miljoonan nimen rajan ylitti myös edellisessä postauksessa mainittu adressi Mariupolin sotilaiden turvaamiseksi. Todennäköisesti siitä riippumatta ainakin osa Azovstalin tehtaalla olleista haavoittuneista sotilaista on 17. ja 18.5. kuljetettu mitä ilmeisimmin venäjän toimesta venäjän hallitsemille alueille. Tehtaan alueelta poistuneiden ukrainalaistaistelijoiden määrästä on tähän mennessä annettu lukuja lähinnä venäjän toimesta, Ukrainan viranomaistahot ovat vahvistaneet 264 evakuoitua, venäjä väittää antautuneita olevan yli tuhat. Oletettavaa lienee että jäljellä on vielä Azovin pataljoonaan kuuluvia sotilaita, joille venäläisten käsiin joutuminen ei ole vaihtoehto. Toivottavasti muilla antautumattomilla on vielä mahdollisuuksia säilyä hengissä. 

Mariupol's Azovstal fighters: What next for Ukraine's captured soldiers (BBC, 18.5.2022)

More Ukraine troops surrender in Mariupol (Reuters pictures, 18.5.2022)

european pressphoto agency (hakusanalla "azovstal", 18.5.2022) Hakusanalla "azov" löytyy kuvia useamman vuoden taakse. 

Villeimmät nettihuhut ovat kertoneet, että venäjä on värvännyt Donbassin alueelta joukkoja näyttelemään Mariupolissa antautuvia sotilaita. Ehkä siksi kiinniotetuilta ukrainalaisilta siviileiltäkin on etsiskelty kansallismielisiksi luettavia tatuointeja? Ainakin Reuters oli onnistunut ikuistamaan yhteen valokuvaan sekä kolmikärjen, että ingwaz-riimun tatuoituna. Ei ole näinä päivinä helppoa ilmaista itseään riimukirjaimin, ainakaan jos nimikirjaimet sattuisivat olemaan S.S. 

Helsingin sanomat julkaisi 8.5. maksumuurin takana olevan artikkelin Azovin pataljoonan komentajasta Denis Prokopenkosta, otsikoituna melko provosoivasti "Sankari vai natsi?". Jutussa kerrotaan Prokopenkon karjalaisista sukujuurista ja toiminnasta ilmiössä nimeltä Azov. Artikkeliin haastateltu Oleksi Kuzmenko lienee sitä mieltä, että venäläiset ovat oikeassa tuhotessaan natseja Ukrainassa. 

"Prokopenko kytkeytyy tiiviisti Azovin alaiseen Borodatš-divisioonaan, joka esittelee natsi-ideologiaansa varsin avoimesti sosiaalisessa mediassa. Yksikkö käyttää tunnuksenaan parrakasta versiota natsien ilmavoimien kuolemanpäästä. Joissakin kuvissa jäsenet kantavat Waffen SS -paitoja ja bannereita, joissa logoon on lisätty SS-riimut. Azovin toimintaa laajasti selvittänyt amerikkalais-ukrainalainen tutkiva toimittaja Oleksi Kuzmenko ihmettelee monien länsimaisten tutkijoiden varovaisia lausuntoja natsikytköksistä. Muun muassa tutkivalle Bellingcat-ryhmälle työskennellyt Kuzmenko ei usko Azovin poliittisen ja sotilaallisen toiminnan todellisuudessa eriytyneen. ”Prokopenko on komentajana rykmentissä, joka pitää yhä kiinni symboleista, jotka minun mielestäni puhuvat puolestaan”, hän sanoo." "

" ”Kaikki tietävät, että tämä on todennäköisesti näiden henkilöiden viimeinen taistelu. Voidaan olettaa, että he eivät lähde hengissä sieltä”, toteaa Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun Försvarhögskolanin tutkija Ilmari Käihkö ... Azovin pataljoonassa onkin Käihkön mukaan tapana säästää yksi luoti itselle siltä varalta, että muuta pakokeinoa ei ole."

Командир "Азова" Денис Прокопенко (Редіс): Ми зробили все можливе та неможливе, аби відтягнути на себе переважаючі сили противника (УКРАЇНСЬКА ПРАВДА, 8.5.2022, Google Translate: Azov Commander Denis Prokopenko (Radis): We did everything possible and impossible to attract the overwhelming forces of the enemy)

Vaikea sanoa mitä tulevina päivinä tullaan uutisoimaan. 

20 / 136 ( 3.27 - 23.02 )

Aurinko ei enää laske Utsjoella ylihuomisesta lähtien. Kun on ollut jo niin monta toukokuuta poissa pohjoisesta, on hienoa päästä taas seuraamaan tätä valoisuuden jatkuvuutta; toivottavasti valo voittaa toisaallakin. Ulkona sataa räntää. 

Hieman kevätkohmeessa olen ollut itsekin. Viime vuonna tähän aikaan istutettiin sipulia. Toivottavasti tiedossa ei ole kylmä, myöhäinen kevät ja aikainen talvi. 

Olin kerrankin euroviisujen aikaan saman katon alla television kanssa, muttei tullut siltikään seurattua. Eurooppalaiset halunnevat jälleenrakennuksen Ukrainassa alkavan mahdollisimman pian, jotta ensi vuoden viisut siellä voidaan järjestää. Huikeimmissa toiveissa nähdään tapahtuma pidettävän Mariupolissa. Kaupungin ja siellä olevien henkilöiden tilanteen parantamiseksi on vastaan tullut yksi hieman laajempaa huomiota saanut somekampanja, change.org:ssa viikko sitten julkaistu adressi, joka lähipäivinä saavuttanee tavoitellut 1,5 miljoonan allekirjoittanutta. Ehkä vaikuttavuutta parantaisi, jos todennettuja allekirjoituksia olisi lopulta useampi kymmenen miljoonaa. Save Mariupol. 

Ukrainan euroviisukappaleessa yhtäläisyyksiä perinteisen kolttasaamelaisen leu'ddin kanssa – samankaltaisuutta selittänee leu'ddin itäeurooppalainen säveltausta. Jospa kansanperinteet ovat vain lainoja toisilta. Linkitettyä musiikkivideota katsellessa tulee miettineeksi, ettei lavastajilla liene ollut tässä tapauksessa kovin pahaa työsarkaa.  

Kalush Orchestra - Stefania (Official Video Eurovision 2022)

18 / 128 ( 4.01 - 22.28 )

Ensin pelkää että kuolee. Sitten pelkää ettei kuolekaan. Elämän krapula.

Pyhän Katariinan luostari, Siinai, Egypti, 28.4.2002

Lieneekö sattumaa että voin linkittää edellisen ja tämän postauksen kertomalla ensimmäisestä työstäni, jos sitä voidaan sellaiseksi edes sanoa. Työpaikkana oli suviseurat ja työnkuvana keittiötyöntekijöiden erillisen wc-tilan avaimen hallinta ja vaihtuvien työntekijöiden opastaminen tilan sijaintiin. Minulla ikää alle kymmenen vuotta. Seuraavinakin vuosina olin ahkera suviseurakävijä, lähinnä siksi että siellä pääsi töihin. Pätkä harjanvartta jonka päähän oli lyöty katkaistu rautanaula toimi oivallisena työvälineenä roskien keräilyyn. Palkkana tunnin-parin työstä oli kahvilipuke, jolla sai kastettavaksi vielä pullankin. Koska vietin pitkät päivät keräillen roskia ja seuraillen ihmisiä, sain tarjota useammat kahvit muillekin ja kokea olevani jotenkin tarpeellinen tai hyödyksi. 

Noihin aikoihin luin myös Raamattua lähinnä puhtaasta uteliaisuudesta. Taisin päästä vähän yli puoleenväliin Vanhaa testamenttia, ennen kuin totesin etten tulisi asiasta hullua hurskaammaksi. Ehkä vielä joku päivä saan kyseisen kirjan luettua loppuun, puolitiehen luetut kirjat kun tapaavat jäämään mieleen kaihertamaan. Kesken perehtymisen on jäänyt myös Koraanin suomennoksen kuuntelu, jossa olen päässyt yli puolenvälin kuitenkin. Yle-veroa vastaan tämäkin kuunnelma löytyy Areena audiosta. https://areena.yle.fi/audio/1-2670459

Jostain syystä hesarikin päätti tänään tarjoilla minulle useamman uskontoon tai onnellisuuteen liittyvän artikkelin, mutta ajattelin jakaa hetki sitten vastaan tulleen artikkelin, jonka sain tänään vihdoin kahlattua läpi. Mielenkiintoni herätti termi post-kristillisyys, jota kirjoittaja ei kuitenkaan sen syvällisemmin avaa, mutta muuten kuvailu tämän maailmanajan uskomuksista ja merkityksistä on omasta mielestäni hyvinkin osuvaa. Itselleni realisoitui jo teini-iässä, että kun maailmassa on yhä vain suuremmaksi kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät enää pelkää kuolemaa ja joille elämällä ei ole mitään väliä, alkavat ongelmat. En osaa sanoa kykeneekö yksikään jumala lopulta ratkaisemaan niitä. 

Павел Щелин: Последняя война Модерна, или Открытая дверь в новую эпоху (ХВИЛЯ, 14.4.2022 (The last war of the Modern, or an open door to a new era, Google Translate))

Artikkelin alun runoon konekäännöstä parempi versio löytyy ainakin täältä. Kyseinen sivusto tuli hakutuloksista vastaan ensimmäisenä, ottamatta sen sisältöön muuten sen suuremmin kantaa.

En ole vielä tähän ikään mennessä löytänyt sopivaa uskonnollista lokeroa. Olen tosin luvannut että lähden ensimmäisen jumalan matkaan, joka tulee fyysisenä entiteettinä oven taakse koputtamaan, mutta hiljaista on ollut. Uskon että kaikki olemassa olevat ja olleet jumalat ovat todellisia, mutta ainoastaan yksilöiden tietoisuudessa. Kun samankaltaiset mielet ja oletukset kohtaavat, muodostetaan ismejä. Oletan että ihmisen peilistään itsensä näkevänä olentona on jossain määrin pakko turvautua ihmisyyden olemuksen ylittävissä kysymyksissä uskonnon kaltaisiin teorioihin. Ajattelen usein että se olisi helpoin ratkaisu, mutten ehkä ole vielä kohdannut tarpeeksi suurta ongelmaa. 

Erillisen pahan tai pahuuden olemassaoloon, kutsumanimestä riippumatta, en kuitenkaan usko. Pyhän vastinparina olemme ainoastaan me; etenkin ihmiset yksilöinä. Jokaisen yksilön jokaisen kansakunnan perustana tulisi kantaa vastuu omasta pahuudestaan ja pyrkiä osaltaan kehittymään ja kehittämään kollektiivista tietoisuutta, jotta jonain päivänä ihminen tulee pääsemään kehityksessään siihen tilanteeseen, jossa emme enää tarvitse pyhiä kirjoja kertomaan meille epätotuuksia: "Ihminen hallitsee kaikkea" tai moraalisia ohjeita, jotka voi hyvillä mielin jättää huomiotta: "Älä tapa". 

---

Kohta äärettömyyksiin venyvällä lukulistallani odottelevat fyysisesti pöydänkulmalla oleva Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään (Pascal Boyer, 2001), algoritmin ehdottelema muttei vielä postilaatikkoon kolahtanut The Worm at the Core: On the Role of Death in Life (Sheldon Solomon, Jeff Greenberg, Tom Pyszczynski, 2015) sekä uusimpana kandidaattina Valas lasimaljassa. Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan (Maria Katajavuori, 2022). Ei voi sanoa että olisi siunaus elää ajassa, jossa mikään ihmisikä ei enää riitä kaikkien kirjojen lukemiseen.

Jos luoja suo, lähden loppukesästä luostariin. Yksi ihminen on elämäni aikana kehdannut kysyä ääneen, toiminko tietoisesti tai tarkoituksellisesti näin oudosti. Omalta kannaltani katsottuna en näe asiaa niin, muiden ihmisten olettamuksilla on merkitystä yhtä paljon kuin elämällä itsellään.