Aurinko tekee paluuta arkeemme. Lämmin tuuli saa ilman tuntumaan jo keväiseltä. Onneksi kohta taas pakastaa ja pyryttää.
Yksi blogin luetuimmista kirjoituksista on käyttökokemukseni futonpatjasta, joten voinen hyvällä syyllä kirjoittaa postauksen luistimistakin samaan aihepiiriin liittyen. Itse luen suurella mielenkiinnolla kanssaharrastajien välinekokemuksia. Sota-aiheeseen ehtinee palata vielä myöhemminkin, mitään maailmaa mullistavaa kun ei siltä rintamalta kuulosta uutisoitavan. Kotirintamalla viherkasvien suhteen eletään samankaltaista tilannetta. Ripsiäiset ovat selkeästi siirtyneet partisaanitoimintaan, mutta uutena kiusana ovat harvinaisen sitkeähenkiset kirvat.
Vaikka balettia voikin tanssia periaatteessa paljain jaloin, luistelussa tarvitaan alusta alkaen vähintään yksi väline: luistimet. Kun baletissa edistytään kärkitossujen hankintaan asti, joudutaan usein etsimään sopivaa tossua yrityksen ja erehdyksen kautta. Onhan koko tanssijan paino äärimmillään hyvin pienen pinta-alan kannateltavana. Kun tarkemmin asiaa ajattelee, luistimissa tuo pinta-ala on ajoittain vielä huomattavasti pienempi. Viiden millimetrin levyinen terä ei hypyissä ja pirueteissa ole läheskään koko pituudeltaan kiinni jäässä. Jokaisen lienee mahdollista kuvitella, kuinka helppoa tai mahdotonta on tasapainoilla kumisaappailla yhdellä jalalla 5 x 50mm kokoisen metallinpalan päällä äärimmäisen liukkaalla alustalla. Siksi ei ole samantekevää, millaisilla luistimilla näitä asioita harjoittelee.
Pidän itseäni malliesimerkkinä siitä, miten luistinten hankinnan kanssa EI tule toimia. Itselleen tai lapselleen luistimia etsivän onkin parasta lukea ensin hieman perusteita sopivan luistimen valinnasta (esimerkiksi
täältä) ja suunnata sen jälkeen taitoluistimiin erikoistuneeseen kivijalkamyymälään etenkin silloin, kun tarkoituksena on tehdä muutakin, kuin luistella muutamia kierroksia kenttää ympäri pari kertaa talvessa. Käytetyt luistimet ovat omasta mielestäni aivan kelvollinen vaihtoehto, mutta niidenkin hankinnassa on syytä tietää sopivuuden perusteita tai luottaa ammattilaiseen.
Todennäköisesti aloitin luistelukoulun niillä samoilla luistimilla, joilla olin ensimmäistä kertaa elämässäni jäällä muutamia vuosia aiemmin. Parin tunnin jälkeen ohjaaja totesi, että tarvitsen ehdottomasti uudet kunnolliset luistimet. Vein tämän tiedon kotiin ja jonkin aikaa tämän jälkeen minulle hankittiin lähimmästä marketista Susan-merkkiset luistimet koossa 34, jotka sovitettiin jalkaan tietenkin puuvillaisen ja villasukan kanssa. Joidenkin luistelutuntien jälkeen sain taas viedä kotiin tietoa, että olisi syytä hankkia paremmin luistelun harjoitteluun sopivat välineet. Mielipide kuitenkin oli, että uudet luistimet on hankittu ja sillä hyvä. Omia muistikuvia ei ole, mutta oletan että näiden luistinten ongelma oli liiallinen pehmeys ja nilkan taittuminen sisäänpäin sekä terät, joilla oli hyvin vaikeaa harjoitella käännöksiä ja piruetteja.
Jossain vaiheessa jatkoryhmään siirryttyäni sain sukulaiselta vähän käytetyt Risport Laserit MK Fiesta-terällä koossa 36. Nämä olivat ne luistimet, joilla harjoittelin ja luistelin kilpailuihin asti. Todennäköisesti aivan liian suuri koko vaikutti siihen, etten ikinä oppinut oikeaa piruettitekniikkaa ja taistelen asian kanssa edelleen. Muuten luistimet olivat taitotasooni nähden sopivat. Kyseistä mallia on edelleen satunnaisesti myynnissä käytettynä, mutta hankkiessa kannattaa huomioida, että valmistus on lopetettu jo kauan sitten ja käyttövaurioiden lisäksi myös ajan hammas on varmasti jo jättänyt merkkinsä.
Palattuani aikuisena jäälle kävin ensimmäistä kertaa elämässäni hankkimassa luistimet ammattilaiselta. Lähinnä budjettisyistä johtuen päädyin Graf Boleroon Grafin perusterällä koossa 36, joka oli kaikin puolin hyvä luistin perustaitojen kertaamiseen, mutta minkäänlaiseen ensimmäisiä alkeishyppyjä kummempaan harjoitteluun en omasta kokemuksesta tätä suosittelisi ainakaan aikuisille tai teineille. Onnistuin reväyttämään ponnistavan jalkani huolella hypätessäni näillä, enkä onnistunut tekemään myöskään montaakaan oikeaoppisella teränkohdalla pyörivää piruettia. Täysin keinomateriaaleista valmistettuna olivat myös omiin jalkoihini todella hiostavat.
Edellisten seuraksi ulkojäille sain postikulujen hinnalla hankittua hieman omalaatuisen yhdistelmän, Graf Edmonton Specialit Wilson Excel-terällä koossa 37. Kenkä oli siis tarkoitettu kolmois- ja neloshyppyihin, terä ensimmäisten yksöishyppyjen opetteluun. Vaikka kenkä oli jo totaalisen loppuun kulutettu ja varret olivat alkaneet huomattavasti murtua, antoivat nämä edelleen enemmän tukea kuin sisäjäällä käyttämäni Bolerot muutaman käyttökuukauden jälkeen. Onnistuin näillä terillä saamaan jo ideaa siitä, miten piruetti pyörii muutenkin kuin kärkipiikin varassa.
Hankin seuraavaksi hallikäyttöön yhdellä nuorella luistelijalla olleet Risport RF3:t Jackson Ultima Legacy-terällä koossa 36 (240) ja 9''. Molemmat olivat jo silloin markkinoilta poistuneita malleja, mutta edelleen hyvässä kunnossa. Ennen ostopäätöstä kahlasin läpi käyttäjäkokemuksia ja sovitin luistimia pikaisesti. Tällä yhdistelmällä olen onnistunut tekemään vihdoin teknisesti korrektin piruetin ja kokemaan, miltä laadukas luistin tuntuu. Jatkokokemuksena olen voinut havaita, miltä tuntuu kun luistin alkaa tulla käyttöikänsä loppupäähän. Kun kävin loppuvuodesta jäällä ensimmäistä kertaa pariin talveen tekemässä muutakin kuin kierroksia kentän ympäri, huomasin että kengän yläreuna painaa todella voimakkaasti pohkeen alaosaan. Muistan kuinka nuoruuden viimeisenä luistelukeväänä Laserit aiheuttivat samoja tuntemuksia, päätyen siihen että nilkoista ja pohkeitteni alaosista katosi pintatunto kuukausiksi. Tämä on ainakin itselleni selkeä merkki, että on aika vaihtaa luistinkenkää. Ajattelin kuitenkin käyttää nämä ulkojäällä loppuun. Terän ROH on 1/2.
Nykyinen halliluistimeni on siis Risport RF2 Super MK Phantom Special-terällä koossa 240C ja 8 2/3''. Molemmat ovat jo hyvä tovi sitten markkinoilta kadonneita vanhoja malleja, joita sattui löytymään käyttämättöminä erään kauppiaan varaston kätköistä. Molemmat on tarkoitettu kolmois- ja neloshyppyihin, joten tältä osin kyseessä on totaalinen "overbooting and overblading", tuskin tulen ikinä tekemään kaksoisia kummempaa, jos nyt ikinä edes sinne asti pääsen. Suurin syy hankintaan oli järjettömän edullinen hinta, maksoin näistä yhtä paljon kuin yllä mainituista Boleroista. Kenkävalinnan tosin perustelin itselleni sillä, että RF3:t eivät kestäneet ehjinä omassa käytössäni kuin parikymmentä luistelutuntia. Terä on myös kompromissi sen suhteen, että se on kenkävalmistajan nykyisiä suosituksia lyhyempi, mutta sekä myyjäliike että kiinnityksen suorittanut taho ovat nähneet sen toteuttamiskelpoisena. Itse teräpinnan pituuden suhteen nämä ovat identtiset Legacyjen kanssa. ROH on 7/16.
Olen luistellut tällä yhdistelmällä nyt yhteensä kuutisen tuntia, enkä ole ainakaan vielä havainnut suurempia ongelmia liittyen kengän jäykkyyteen tai terän ominaisuuksiin. Otan tämän kevään totuttelun ja kengän sisäänajovaiheen kannalta. Mutta onhan se omalla tavallaan siistiä, että minulla on nyt luistimet, joissa on käytetty samaa materiaalia kuin luotiliiveissä.
