Kirjoitan blogia nykyään lähes joka päivä. Tosin vain ajatuksen tasolla. Jossain kohtaa ajatus ja liike jumittuvat.
Millaista loppujen lopuksi oli luostarissa? Ei sen erilaisempaa kuin missään toisaallakaan, jossa ihmiset työskentelevät ilman tarkkaan laskettua työtuntihintaa. Isä meidän -rukouksessa kehotettiin syntien sijaan antamaan velat anteeksi kanssaihmisille, mikä voi tulevassa maailmanajassa olla hyväkin vaihtoehto. Jouduin käyttämään kassakonetta, mikä oli huomattavasti vaikeampaa kuin kaiken laskeminen päässä.
Kahvilan tiskillä tuli ostoksille murtaen suomen kielellä tilauksensa sanonut nuorehko henkilö, joten täysin automaattisesti vaihdoin palvelukielen englantiin. Tästä lannistuneena asiakas harmitteli kun Suomessa puhutaan niin yleisesti englantia niin suomen kieltä on vaikeaa opiskella käytännössä. Pahoittelin että onhan se totta, tehostaisi varmasti kielen oppimista jos helppoja vaihtoehtoja ei annettaisi. Olen jopa jossain määrin tyytyväinen omaan englannin kielen suoriutumiseeni tällä hetkellä, ainakin kun vertaa siihen millä tasolla se oli toisen asteen oppilaitoksesta lähtiessä. Seurailen Youtube:ssa erästä ukrainalaista animaattoria, joka luo materiaalia maa-palloista, countryballs, eli maiden lipun väreillä kuvitetuista hahmoista, joiden idea ilmestyi internetin meemistöön jo hyvä tovi sitten. Meni viikkoja ennen kuin ymmärsin, miksi jokin videoiden näkymisessä feedissä oli kummallisesti, ennen kuin ymmärsin että videoiden otsikot näkyvät vaihtelevasti suomen kielellä. Myöhemmin kyseinen artisti harmitteli, että käännöstekstien luominen on aikaa vievää, enkä olisi ollut ainoa vastaamassa hänelle, että oman äidinkielen voi kyllä jättää pois käännöksistä, koska kaikki kuitenkin ymmärtävät englantia. Arvostettavaahan se kyllä on, että saavutettavuus mahdollistetaan useammille ja miksi ei kieltenkin opiskelun kannalta.
Ilmoittauduin paikallisen yleissivistävän tahon venäjän kielen alkeiskurssille. Epäilen kuitenkin että kyseisen kurssin kanssa käy samoin kun arabian alkeissa: kurssia ei järjestetä. Venäjän kieli kyllä säilynee edelleen mielessäni yhtenä maailman rumimman kuuloisista kielistä, mutta mitäpä sitä ei kunnon kansalainen tekisi oppiakseen ymmärtämään nykyaikaista propagandaa? Jostain syystä kuitenkin venäjän kielestä löytyy sana, joka kuuluu mielestäni kauneimpien joukkoon: поэтому (Google translate: that's why). Ehkä vielä joskus tulee matkustettua jonnekin, jossa kielitaidosta voi olla hyötyä.
Seuraan edelleen tilannetta Ukrainassa käytännössä päivittäin, jossain määrin vähemmän kuitenkin kuin muutama kuukausi sitten. Kirjanmerkkeihin ja välilehtiin on kerääntynyt turhankin paljon artikkeleita ja muuta sisältöä, josta voisi kirjoittaa ja jota voisi jakaa. Itsesensuuri on kuitenkin vahvasti läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti