Loppukesä muuttui syksyksi äkkiarvaamatta. Ikkunan edessä oleva koivu muuttui viikossa vihreästä lehdettömäksi. Pian katukuva täyttyy taas kelkkahaalareista.
Täytin menneellä viikolla pyöreitä vuosikymmeniä. En juhlistanut tapahtumaa, mitäpä sitä turhaan riemuitsemaan että hautausmaa on taas askeleen lähempänä. Ei sillä että ikinä päätyisin pyhiin multiin.
 |
| Käsivarressa oli jo lunta maassa. |
Huomattavasti mukavampaa oli sen sijaan käydä elämäni ensimmäisellä ulkomaille suuntautuneella työmatkalla. Suunta oli kohti pohjoista, niin kutsuttuun pohjolan Pariisiin. Aikataulu oli tiukka ja suurin osa ajasta kuluikin autossa istuen, siksipä kuvatkin ovat lähinnä liikkeessä napattuja.
Aavistelen että tämä ei jäänyt ainoaksi visiitiksi Norjaan, paha vain että en puhu kieltä sanaakaan ja ruotsinkin taito on olematon, kiitos pakollisen suomenruotsiopetuksen. Olen aina pitänyt englanninkielentaitoanikin kohtalaisen surkeana, mutta on ollut tämän vuoden aikana hassua huomata, että kanssapuhujiin verrattuna olen aivan kohtuullisella tasolla, vaikka sanavarasto onkin suppea ja lauserakenteissa huomattavasti parannettavaa.
Näiden kanssa saattaa kuulemma käydä huonosti, samaan tapaan kuin peruskoulun päihdekasvatustunneilla valistettiin. Sain ilmaiseksi yhden taimen, mutta näen jo tulevaisuudessa kasvihuoneen pursuavan uutta kasvustoa. Mitähän naapuritkin ajattelevat ikkunasta loimottavasta punaisesta valosta? Kyseessä on habanero-chili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti