Hassua huomata viettäneensä lähes koko kesä ulkoilmassa. Rauhaisaa ulkoilua aikaan on tosin mahtunut melko vähän, työpäiviä sitäkin enemmän. Kohta koittaa paluu koulun penkille.
Lenkille sykemittarin kanssa ei ole tullut ehdittyä kohta kolmeen viikkoon, silti mahdun nyt housuihin joita kuukausi sitten ei ollut toivoakaan saada jalkaan. Tarkoitukseni oli mielenkiinnosta ottaa muutama päivä tästä tehotreenistä ylös sykevyöllä ja kellolla, muttei siinä touhussa ehtinyt tai jaksanut viritellä moisia. Liikunta koostui pääasiassa kävelystä, juoksusta, pyöräilystä, maastopyöräilystä sekä asioiden ja esineiden siirtelystä. Lisäksi ulkoilmassa oltiin ympäri vuorokauden. Suurin osa liikkumisesta tapahtui matalalla sykkeellä, mutta sopivissa paikoin, kuten pyöräillessä pimeällä soratiellä, oli hyvä vähän nostaa tehoja. Oman lisänsä harjoitukseen toi lähes taukoamaton ajatustyö ja ajoittainen stressi.
Ihmedieetin nimi on "ole järjestämässä festivaalia metsässä". 14 päivää, lyhyin työvuoro 12, pisin 22 tuntia, alueen koko 30 hehtaaria. Ihme kyllä, fysiikka ja psyyke kestivät kasassa vaikka kalustokin hajoili.
Paljon tapahtumasta on vielä käsiteltävää. Valokuvia tuli otettua todella vähän. On ollut hämmentävää seurata muiden näkemystä tapahtumasta kameroiden kautta, kun ei ole itse huomannut lainkaan kyseisiä yksityiskohtia. Omista kuvista ei oikein yksikään onnistunut, mutta kuvissa olleet henkilöt ovat kuitenkin halunneet jakaa niitä eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Miten suhtautua kun omasta mielestä melko epäonnistunutta otosta jaetaan tunnistetietojen kanssa eteenpäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti