13.9.23

37 / 256 ( 6.28 - 19.55 )

Toisaalla maa järisee. Toisaalla tulvii. Sitä tavallista. 

Ylös vai eteenpäin?

Venäläisten lentokoneiden tarkoituksettomista maastoutumisista on näkynyt viime aikoina uutisia enenevissä määrin. Moskovan lähistöllä mahdollisesti tarkoituksella maahan syöksynyt yksityiskone ei selkeästikään ole vielä karkottanut venäläisiä lomalentäjiä, joiden reissu päättyi onnellisesti keskelle peltoa. Vähemmän onnekkaita huhujen mukaan ovat ne autoilijat, joiden syyskesän aurinkoloma Krimillä kärsii polttoainepulasta. Jos venäläiseen mediaan on uskominen, Suomeen autolla lomailevaan tulevat joutuvat jatkossa ylittämään rajan ilman autoa ja minkkiturkkia, sekä jättämään vessapaperin rajan toiselle puolen. 

Pieniä hyviä uutisiakin joukkoon mahtuu. Euroopan neuvoston yleiskokouksessa saatetaan päästä äänestämään siitä, voidaanko venäjää jo kutsua diktatuuriksi. Olenkin aina halunnut asua diktatuurin naapurissa. Toivottavasti lauselma tuo jotain edistystä edes viraston sisäisesti. Helsingin Sanomien artikkelissa käytetään muotoa autoritäärinen hallinto, aivan hyvin siinä voisi lukea se diktatuurikin, tai diktaattori. Hauska yhteensattuma myös tuoreen artikkelin haastatellulla ja hakukonetuloksista löytyneellä satunnaisella artikkelilla, kun hakusanoina on käytetty "russia" ja "dicatorship", ajanjaksona vuosi 2022. 
Is Russia becoming a dictatorship? (The Spectator, 12.3.2022)

Klikkiotsikkomediatkin ovat tarjonneet lentäviin objekteihin keskittyviä uutisia. Venäjän propaganda levittää hurjia väitteitä ”Suomen maaperältä tehtävästä drone­iskusta” ja "Tuhansia tappavia kuulia kylvävä kotimainen tappajadrone on suomalaisupseerin mukaan "mielenkiintoinen uutuus" ". Propagandaa on monenlaista. BBC:n artikkelissa avataan hieman, millaisia rahasummia kyseisellä alalla venäjällä liikkuu: Ukraine war: Putin influencers profiting from war propaganda

Luulin jo löytäneeni jonkinlaisen syy-yhteyden blogin satunnaisiin kävijäpiikkeihin, kun huomasin jälleen yhden rynnäkön alkaneen täsmällisesti samaan aikaan, kuin erääseen eurooppalaiseen instituutioon kohdistuneen palvelinestohyökkäyksen. Onneksi Yleisradiomme tarjoili suoran linkin kyseisen hyökkäyksen takana olleen tahon sosiaaliseen mediaan, ja jouduin toteamaan ettei syy-yhteyttä todennäköisesti ollutkaan, kun vertaa kävijädataa kyseisessä mediassa ilmoitettujen hyökkäysten määrään. Tai sitten venäläiset tekevät tässäkin vähän, mutta puhuvat paljon. Suomessa kun perinteisesti puhutaan vähän, mutta asiaa. 

Näissä merkeissä onkin hyvä lukea  artikkeli, jossa ihmetellään miksei uskoa tulevaisuuteen enää ole niin kuin ennen. Mieleeni juolahti lukiessa vain ajatus: autuaita ovat tietämättömät. Ehkä joskus tulevaisuudessa se lisätään johonkin kirjalliseen tuotokseen yhdessä muiden autuuden lauseiden kanssa. Tieto kuitenkin lisää tuskaa monella kielellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti