1.9.19

35 / 213 ( 5.56 - 20.38 )

Syksy on alkanut virallisestikin. Otsalamppu on ottanut vakituisen paikkansa repun taskussa. Pimeä yllättää metsässä samoilijan taas päivä päivältä aikaisemmin. 


Koulu on alkanut, ensimmäinen intensiivinen kurssi kohta suoritettu. Kohta voin sanoa olevani yrttineuvojan lisäksi sienineuvoja. Hankaluuksia kurssilla muodostui siitä, että sienisadon suhteen syksy vaikuttaa olevan erittäin vaatimaton, aivan kuten metsämarjojenkin kanssa. Tulevat viikot näyttänevät, nouseeko ruokasieniä ollenkaan. 


Hankin itselleni vuosi sitten ensimmäistä kertaa elämässäni täysin uuden sängyn ja patjan. Sängyn osat tosin ovat peräisin rautakaupan lautatapulista ja suunnittelu sekä toteutus omaa käsialaani. Patja on luonnonmateriaaleista valmistettu futon. Tilasin patjan Mulperipuun verkkokaupasta kotiin toimitettuna, valmistaja on puolalainen Ekomat. Futon on pääasiassa puuvillaa, osa kuiduista on tarkemmin määrittelemätöntä materiaalia. Samankaltainen tarjous näistä sekoitefutoneista kuin viime syksynä näyttää olevan tälläkin hetkellä vielä muutaman päivän voimassa Mulperipuun verkkokaupassa. 

Eniten yllätyin patjan painavuudesta ja paksuudesta: Painoa 120 cm x 200 cm patjalla oli toimitusdokumenttien mukaan hieman yli 20 kiloa. Oletin että futon olisi vuoden käytön aikana jonkin verran painunut, mutta sitä on tuskin havaittavissa muualla kuin patjan keskikohdalla. Futoneitahan pitäisi rullata ja möyhiä säännöllisesti jotta täyte painuisi tasaisesti, mutta patjan jämäkkyys ja paino tekevät siitä melkoisen urheilusuorituksen. Mitenkään häiritsevää painuminen ei kuitenkaan ole ja viiden vuoden käytön jälkeen futon on toivottavasti pehmennyt niin, että rullailu ei enää nosta hikeä pintaan. 

Futon on pehmeimmilläänkin huomattavasti kovempi kuin joustin- tai vaahtomuovipatja. Itselleni ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia tottua nukkumaan kovemmallakaan patjalla ja ilokseni huomasin, että kaksi viikkoa teltassa ohuehkolla solumuovipatjalla ei enää aiheuttanut lonkkien kipeytymistä. Haaveilen edelleen että raaskisin hankkia futonin päälle vielä villaisen petauspatjan, mutta tähänkin asti olen selvinnyt paikallisesta kierrätysmyymälästä muutamalla eurolla löytyneellä, juuri sopivan kokoisella puuvillakudematolla. Ainoa ongelma on ihoa aamuisin koristavat painaumat, sillä matto on melkoisen paksua kudetta. 

Ennen futonin hankkimista ostin luonnonmateriaaleista valmistetut tyynyn ja peiton. Kyseessä on Ikean Hönsbär-mallinen höyhenpeitto ja Jordrök-höyhentyyny. Kuukausi sitten raaskin jättää monta vuotta käytössä olleen kuitutäytetyynyn kierrätykseen ja ostaa Jyskistä tarjouksessa olleen Flora Danica-untuvatyynyn. Ikean höyhentyynyyn verrattuna ero käyttömukavuudessa on huomattava. Pelkällä höyhentyynyllä pään löytää aina aamuisin samalta tasolta patjan kanssa, mutta yhdessä käytettynä tyynyt muodostavat juuri täydellisen mukavan yhdistelmän. Jostain syystä haluan nukkua yläruumis mahdollisimmat paljon jalkoja korkeammalla, yleensä kahden paksun tyynyn lisäksi pääni alta löytyy myös käsivarsi. 

Joskus vuosia sitten luin kemikaalicocktail-blogista pohdintaa siitä, kuinka suuren osan ajastamme vietämme loppujen lopuksi sängyssä, vieläpä läheisessä kontaktissa petivaatteiden ja patjan kanssa. Kuinkakohan paljon pitkään käytetystä, mutta edelleen käyttökelpoisesta keinokuitutyynystä esimerkiksi irtoaa pientä muovipölyä? Toki erilaisia partikkeleita taatusti irtoaa luonnonmateriaaleista ja höyhenistäkin, mutta ehkä evoluutio on sopeuttanut elimistömme sietämään niitä? 

Unen laatuun en huomaa uuden sängyn sen suuremmin vaikuttaneen ja joskus edelleen pohdin unta odotellessa, kuinka eettisesti tuotettuja höyheniä ja untuvia tuotteissa on käytetty. Nukahdan toivoen että kyseessä ovat lihantuotannon sivutuotteet. 

Muoks. 127 viikkoa tämän postauksen jälkeen sain vihdoin rullattua futonin lähes oikeaoppisesti. Tätä ennen se on ollut liian kankea muuhun kuin taivutteluun. Yksi sidosompeleista katkesi kun yritin jumpata patjan kanssa. Keskiosa on painunut ehkä sentin tai kaksi reunoja alemmas, nukkuessa tätä ei huomaa. Matto päivittyi aikanaan Jyskin myymään täyspuuvillaiseen Dreamzone T40 patjansuojukseen, josta ei myöskään ole ollut valittamista. 

2 kommenttia:

  1. Mulla kävi tuuri, sillä löysin melkoisen kasan kantarelleja! Tosin se oli ns. varma apaja, ja siinä ei olisi sienineuvojalla ollut hirveästi töitä, kun oli kuitenkin niin tuttua tavaraa. Vaikka mulle kyllä iski epäilys, että voiko nämä olla oikeasti kaikki kantarelleja, kun sieniä oli niin paljon. :-D

    Jännä muuten, miten selkä (ja kroppa yleensä) tottuu nukkumaan kovemmalla patjalla. Sen sijaan pehmeämpi alusta tuntuu tuottavan ongelmia jatkuvasti. Mun vanhempien vierasasunnossa on tosi pehmeä patja (joustinpatja?), eikä mun selkä tykkää siitä ollenkaan. Kolumbiassa ja Boliviassa tunnutaan harrastavan tosi kovia patjoja, ja vaikka ne tuntuvat aluksi ihan karmeilta, niihin tottuu varsin pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En saakaan kouluttaa kantarellien poimijoita, koska niitä ei täältä pohjoisesta löydy oikein muualta kuin marketin vihannesosastolta. Ei siis ollut koulutuksessa moista sientä lainkaan, vaikka se onkin ensimmäisiä sieniä joita opettelin tunnistamaan ja keräämään aikoinaan. Eipä sitä voi sekoittaa oikein muuhun kuin valevahveroon.

      Onko Intiassa muuten maanlaajuisesti tapana käyttää sellaisia sementtisäkkejä vastaavia tyynyjä? Tuntuu ettei reissuilla ole paljon muita tullut vastaan, kuin ehkä vähän paremmissa hotelleissa...

      Poista