27.3.22

12 / 86 ( 6.50 - 19.56 )

On helpompi osoittaa ongelmia kuin korjata niitä. Suomalaisessa maataloudessa on paljon pielessä jo nimestä lähtien. Muualla maailmassa puhutaan agrikulttuurista. 

Hamppupeltoja sodan keskelle?  

Heti kun pitäisi kirjoittaa aiheesta josta oikeasti uskoisi tietävänsä jotain, törmää vain lopputulokseen ettei sitä oikeastaan tiedäkään paljoa mitään. Toisaalta ruuan tuotanto ei ole nykypäivänä kovinkaan yksinkertainen asia, jos se on sitä koskaan ollutkaan. Nykyihmisen on vain helppo unohtaa ravinnon hankkimisen vaivalloisuus samotessaan pitkin automarketin loputtomalta tuntuvaa leikkelehyllyä. 

Kirjoituksen aloittanut lause tuli vastaan Peter Santanellon uusimmassa YouTube-jaksossa, joka on tehty yhdessä Soft White Underbelly -nimistä kanavaa tuottavan Mark Laitan kanssa. Vaihtelun vuoksi on hyvä muistaa, että muuallakin maapallolla ongelmat jatkuvat. Jokunen päivä sitten tuli vastaan uutinen, jossa kerrotaan molempien napa-alueiden olevan tällä hetkellä huomattavasti normaalia lämpimämpiä. Jos tulevasta kasvukaudesta tulee olosuhteiden puolesta haastava useammassa maassa, on mahdollista että nälkää nähdään muuallakin kuin Afrikassa. Siellä se lienee jo enemmän kuin todennäköistä. 

Heatwaves at both of Earth’s poles alarm climate scientists: Antarctic areas reach 40C above normal at same time as north pole regions hit 30C above usual levels

---

On ollut sinällään järkyttävää huomata, kuinka vähän sitä loppujen lopuksi tietää näiden opiskeluvuosien jälkeenkin edes suomalaisesta maataloudesta. Ehkä olen ollut vain äärimmäisen laiska opiskelija. Ehkä ei ole nähty tarpeelliseksi sisällyttää leikattuihin opetustunteihin asiaa globaalista maatalouspolitiikasta, EU-politiikkakin on jäänyt ehkä lähinnä erinäisten tukien käsittelyksi... Mitä siis tiesin Ukrainan maataloudesta ennestään: se on ravinteikasta mustan mullan aluetta, ilmasto suosii viljanviljelyä ja olettamuksenani oli, että nähtävissä on edelleen neuvostoajan kollektiivisen maatalouden jäänteitä. Ilmeisesti maareformi on jollain tasolla edelleen kesken, ja tilanne on jatkunut samankaltaisena koko 2000-luvun. Tällaisen kuvan sain nopealla vilkaisulla ucab:n tarjoamasta datasta. Mielenkiintoista kuinka sotatila ja jälleenrakennus tulevat vaikuttamaan maaomistuksiin ja saadaanko asiassa tehtyä merkittäviä uudistuksia. 

Suomeen verrattuna keskimääräinen tilakoko vaikuttaa olevan huomattavasti suurempi, mutta muuten maatalous nojaa samoihin peruspilareihin kuin muuallakin Euroopassa: kemiallisiin lannoitteisiin, kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin ja fossiilisiin polttoaineisiin. Ilmeisesti luomutuotantoakin harjoitetaan jossain määrin, tiedän että ainakin yksi luomutuottajien yhdistys maasta löytyy, todennäköisesti useampikin. 

Sowing has begun in Ukraine. Here are the three main problems that Ukrainian agricultural exports will face (Delo.ua, 25.3.2022. Chromen tarjoama käännös) Artikkelissa mainitaan suurimmiksi ongelmiksi viljeltävän pinta-alan väheneminen yleisesti sotatointen takia, tilanteen aiheuttamat kokonaismuutokset kylvö- ja viljelysuunnitelmissa sekä logistiset ongelmat: sekä maataloustuotteiden vienti satamien kautta että tuotantopanosten kuljetus etenkin Venäjältä ja Valkovenäjältä  ovat käytännössä mahdottomia tällä hetkellä. Maatalouden vaatiman polttoaineen jakelu on häiriintynyt ja venäläiset joukot ovat varastelleet sekä dieseliä että maataloustuotteita. Kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden osalta tilanne ei tällä kasvukaudella ymmärtääkseni ole katastrofaalinen, mutta saatavuus- ja talousongelmat tulevat varmasti vaikuttamaan huomattavasti tulevina vuosina. ‘Russian soldiers took over my farm’: the battle for food supplies in Ukraine (The Guardian 16.3.2022)

Globaali elintarvikefinanssipolitiikka on itselleni edelleen lähes täysi mysteeri. Pieneen järkeeni ei vain mahdu, miten sato voidaan myydä jo ennen kun sitä on edes kylvetty. Mihin tai miksi ruokapulaa tarvitaan tässä kuviossa? 


Edellinen suurempi heilahtelu vehnän hinnassa maailmanmarkkinoilla antoi kipinän arabikeväälle. Uskon että tämän sodan seuraukset eivät tule aiheuttamaan vain pelkkää heilahtelua, vaan jotain maanjäristykseen verrattavaa liikehdintää. Eikä tuo liike tule vaikuttamaan pelkkiin rahavirtoihin. Eiköhän Euroopassa tulla näkemään viimeistään ensi vuonna myös toisinto vuodesta 2015, todennäköisesti vain huomattavasti isommassa mittakaavassa. Pessimistinä voisin arvella että tämä olisi jopa jossain määrin suunniteltua. Ehkäpä paheksutut kehitysapuun suunnatut varat ovatkin vain sammutuskaluston hankkimista ennakkoon. Ehkä järkevämpää olisi kuitenkin olla sytyttämättä maailmaa palamaan. 

Jottei tästä kirjoituksesta tulisi pitkää kuin nälkävuosi, pitänee jättää Suomen maataloustilanteen pohtiminen myöhemmäksi. Yksi syy miksi lähdin alaa opiskelemaan, oli vuosikymmenen jatkunut tunne siitä, että jokin on sen suhteen menossa pahasti vinoon. Nyt näen ehkä ongelmat entistä selvemmin, mutten vieläkään osaa antaa niihin järkeviä ratkaisuja. 

24.3.22

12 / 83 ( 6.02 - 18.46 )

Tasan kuukausi uutta maailmanjärjestystä. Isot laivat kääntyvät hitaasti. Paitsi jos niiden kylkeen ammutaan tarpeeksi suuri reikä. 

Pientä etärintaman taisteluväsymystä havaittavissa, mutta onneksi piristystä päivään toi postilaatikkoon survaistu paketti Espanjan auringon alta. Ihastuin tähän printtiin jo käydessäni Donostiassa vuonna 2016, mutta silloin ei tainnut Kukuxumusun kivijalkakaupassa olla sopivia kokoja tarjolla. Tilatessani paitaa oli vielä varastossa, mutta lieneekö ajankohtaisuus vauhdittanut myyntiä, tällä hetkellä tätä ei näytä olevan saatavilla. Toivottavasti paitapainot laitetaan laulamaan!

Ilta on vasta nuori ja huomenna maailman tilanne saattaa taas olla jo täysin toinen. Zelensky kehotti viime yönä julkaistussa videossaan kaikkia jättämään tänään toimensa ja osoittamaan mieltään Ukrainan tueksi. Ainakaan vielä ei ole silmiini sattunut uutisotsikoita täältä tai maailmalta sen isommista mielenilmauksista. Melkoisesti kyllä Helsingissäkin viikonloppuisten tuenosoitusten väkimäärä on vähentynyt, jos en väärin muista niin ensimmäisessä oli osanottajia arviolta 10 000 ja viimeisimmässä 500. Itse aion tänäänkin sytyttää ikkunalle kynttilän kuten jokaisena sodan iltana tähänkin asti. Jotta en unohtaisi. 

'Shame on you': How President Zelensky uses speeches to get what he needs 

Kieltäydyin tänään työtarjouksesta. Urani valtion virkamiehenä ei tule jatkumaan. Muita työtarjouksia otetaan kuitenkin vastaan.

The Post​-​Everything Collective & Friends Present: Ukrainian Relief Compilation

21.3.22

12 / 80 ( 6.14 - 18.36 )

Ovatko EU:n asettamat pakotteet neuvoteltavissa, jos Venäjä sitä vaatii tulitauon tai rauhansopimuksen aikaansaamiseksi? Tämän sodan näkyminen Eurooppalaisten olohuoneissa pitää saada mahdollisimman nopeasti päätökseen ja rauhan pitää olla pysyvä. Al Jazeeran Brysselin vihikoira James Bays kysyi  ja sai vastauksen EU:n ulkoasiain ja turvallisuuspolitiikan korkealta edustajalta Josep Borrell:lta. 

Tuonkin vastauksen voinee jokainen tulkita tavallaan. Saatoin kuulla jotain väärinkin. Kuten sen että Euroopan unionin puolustusyhteistyötä sovellettaisiin Gibraltarilta Ukrainaan. 

Kun on elänyt ilman televisiota kohta 15 vuotta, on ollut jotenkin vaikea kuunnella suomenkielisissä tv-medioissa käytyä keskustelua. Vaikea kuitenkin sanoa mikä siinä tökkii korvaan. Ehkä ne on vaan tässäkin maassa suunnattu vähän muille ikäluokille? Enkä tarkoita tällä niinkään keskustelun sisältöä vaan tapaa jolla sitä käydään. 

Kirjanmerkeissä alkaa olla turhankin paljon mielenkiintoisia sivuja odottamassa tarkempaa perehtymistä. Hämmentävää miten nopeasti näinä päivinä informaatio siirtyy ajankohtaisesta aiheesta historiaan. Media vanhenee ennen kuin se ehditään julkaista. Meemit tuskailevat jo tulevaisuuden opiskelijoita yrittämässä päästä selville, mitä historiankirjoissa tapahtui vuonna 2022. 

Ukraina: Venäjän hyökkäys ja informaatiosota - Jyri Lavikainen & Emma Rimpiläinen (Puheenaihe, 22.2.2022)

The War in Ukraine Could Change Everything - Yuval Noah Harari  (TED, 1.3.2022)

---

Pohdiskelin aiemman blogikirjoituksen jälkeen, että todennäköisesti eniten näkyvyyttä saanutta ottamaani valokuvaa en ole ikinä edes itse julkaissut. Outoa on myös, että se kuvastaa ihmistä, sillä henkilökuvaus ei todellakaan ole ominta alaani. Olen sen verran vanhoillinen, että pidän kuvan käsittelyn mahdollisimman vähäisenä. Tässä kuvassa se on tarkoittanut käännöstä mustavalkoiseksi ja pientä rajaamista. 

Nikon D50
Valaistus: aurinko
Tausta: virtaava vesi


Paul Eye - Existence -continuum- 

20.3.22

11 / 79 ( 6.18 - 18.33 )

Nyt on virallisesti valkeus pimeää pidempi Helsingissäkin. +7 asteen päivälämpötila muistutti jo kovasti juhannusta. Luntakaan ei ole enää kuin reilut puoli metriä. 

Kuinka kolme viikkoa aktiivista sodankäyntiä muuttaa ihmisen kasvoja? Kun muutos näkyy ainakin omaan silmääni jo Presidentti Zelenskystäkin, joka näyttelijänä kykenee varmasti hallitsemaan myös ilmeitään, on helppo kuvitella sama muutos tavallisen kansalaisen tai sotilaan kasvoilla. Kuvat on kaapattu Facebookissa julkaistuilta videoilta juuri sen hetken jälkeen, kun presidentti on päättänyt puheensa sanoessaan слава україні. Sotaa käytyjen päivien lukumäärä vasemmassa ylänurkassa. 

Lyhyesti vanhoja linkkejä ennen syvällisempiä tunnustuksia: Kaikki arviot eivät vanhene ihan yhtä hyvin, eivätkä yhtä nopeasti. 

Jyväskylän yliopiston tiedusteluanalyysin opettaja ei usko Venäjän hyökkäävän Ukrainaan: "Joukkojen liikkeitä Ukrainan rajalla on turha seurata" (Yle, 18.2.2022) 

Полноценная война с Россией начнется через пару лет - Алексей Арестович (Апостроф TV, 18.3.2019) Sama video englanninkielisillä tekstityksillä, jotka mukailevat YouTuben omaa konekäännöstä, mutta ovat hieman ymmärrettävämmät. Nopealla tarkastuksella todennäköisesti ainakin ajankohdaltaan aito taltiointi. 

---

Palatakseni kasvoihin. Olen niin pitkään kun muistan kokenut ihmisten kasvot ja etenkin silmät mielenkiintoisina. Tarkemmin ehkä sen, mitä ihmiset kasvoillaan voivat viestiä, etenkin jos se eroaa siitä miten henkilö viestii verbaalisesti. Tässä maailmanajassa onkin hienoa, että erilaisten ihmisten puhuvia päitä voi katsella älylaitteen ruudulta. Minulla on uskoakseni paha tapa oikeassa elämässä tuijottaa keskustelukumppania turhankin syväluotaavasti ja huomaan tämän itse yleensä vasta siinä vaiheessa, kun toinen etsii jo katsellaan pakoreittiä huoneesta. Omasta mielestäni tästä mielenkiinnonkohteesta tekee kuitenkin kummallisen se, että koen olevani todella pahasti kasvosokea. 

Minulle on tosin sanottu, että kokemani kasvosokeus johtuu vain siitä, etten keskity ihmisiin tarpeeksi. Tämän sanoi minulle ihminen, jonka kanssa olin asunut samassa talossa pari vuotta, sen jälkeen kun olin hukannut hänet ruokakauppaan, koska hän oli riisunut takkinsa huomaamattani enkä heti tunnistanut hänen yllään ollutta paitaa. Jompi kumpi meistä on varmaankin oikeassa. 

Huomasin jo melko nuorena, että jokin itsessäni on ehkä eri palikoista kasattu, kun yön pimeinä tunteina mietiskelin, että jos minun pitäisi viranomaiselle kuvailla vanhempieni kasvonpiirteet, en onnistuisi siinä. Palaset loksahtelivat paikoilleen: Miksi lapsena aina sekoitin vanhempieni sisarukset keskenään ja kannoin tavarat kaupassa muiden ihmisten ostoskärryihin. Sain itselleni koottua selityksen näistä mieleen jääneistä noloista tilanteista. Olisi mielenkiintoista tietää, voiko jo varhaislapsuudessa ilmennyt todella huono näkökyky vaikuttaa tähän jotenkin?

Aiemmin blogissa mainitsin töistä joita todella haluaisin elämässäni tehdä, mutta joihin en oman arvioni mukaan kykene, ainakaan niin hyvin kun haluaisin. Edellä kirjoitetun valossa yksi näistä töistä on järjestyksenvalvonta. Vaikka liikenteenohjaus ja laukkujen penkominen festareiden porteilla lasketaan samaan kategoriaan, eikä kasvosokeudesta ole näiden tehtävien suorittamisessa mitään haittaa, itseäni kuitenkin kiinnostavat eniten esimerkiksi kulkureittien ja alueiden valvonta. Kiireinen lavamanageri ei arvosta, jos viidennentoista kerran samana päivänä pyydän häntä esittämään kulkulupansa. Itsekin olen  arvostanut sitä, että järjestyksenvalvojat päästävät minut suuremmin hidastamatta menemään sen jälkeen, kun olen kerran esittänyt kulkulupani. 

Koska en itse muista oleellisia ihmisiä kasvojen perusteella, olen opetellut työtehtävissä muistamaan nopeasti ihmisten äänen, olemuksen, kävelytyylin, asusteet ja vaatteet. Vapaa-ajalla käytän sitten valokuvamuistia, joka useimmiten auttaa tunnistamaan ihmisiä, muttei kuitenkaan toimi kaikkien kohdalla. Kiero mieli. 

Toiset - harrastuksesta oikeaksi työksi - haittaavat tekijät ovat fysiikka ja jossain määrinen henkinen kantti. Molempia tosin voisi varmaankin kehittää johonkin pisteeseen, pois lukien vertikaalinen etäisyys varpaista päälakeen. Tiedostan ettei minusta ainakaan tällä hetkellä, ilman varsinaista treeniä, ole fyysistä vastusta jos ihminen päättää käydä päälle. Kerran olen joutunut tätä katselemaan sivusta, kun humalainen asiakas päätti kävellä työparini yli. En osannut edes olla avuksi. 

Aion silti jatkossakin tehdä JV:n hommia kun tilaisuuksia tulee. Haikealta kuitenkin tuntuu että etenemismahdollisuudet tälläkin uralla ovat rajoitetut, kun mielenkiinto olisi mahdollisesti jopa jossain henkilösuojauksen tasolla. Toinen vastaava mielenkiinnon kohde olisikin sitten psykologia... Siitäkään tuskin tulee ikinä uraa urkenemaan. 

Jk. Arvostan äärimmäisen paljon ihmisiä, jotka tulevat tervehtimään perinteisen "hei Uniomena, mitä kuuluu" sijaan "hei, nähtiin viimeksi siellä ja siellä, puhuttiin siitä ja siitä". Parasta on jos he vielä kertovat nimensä, kun tuppaan välillä lähestulkoon unohtamaan omanikin. 

Go_A - Веснянка (Extended Edition)

18.3.22

11 / 77 ( 6.25 - 18.26 )

Päivä on virallisesti yötä pidempi. Valo voittaa pimeyden. Viime yönä olisi ollut täydellinen kuutamo käydä juoksemassa metsässä ilman keinovaloa. 

Virtaa...

Tässä taannoin oli sosiaalisen median koulutus, jota ehkä jopa odotin mielenkiinnolla. Jälkeen päin voin todeta vain, että onneksi valtio maksaa. Kurssin sisältö tiivistettynä yhteen lauseeseen: Postatkaa hauskaa sisältöä TikTokkiin. 

Taidan kuitenkin jatkaa aiheeseen perehtymistä perinteikkäämpiä väyliä kunnioittaen. Koulutuksesta jäi kuitenkin mieleen myös, kun joku esitti kysymyksen, millä virkamiehet saataisiin viestimään sosiaalisessa mediassa, jos se ei ole heille luonteva ympäristö toimia. Itse ehdotin paremman puutteessa, että käydään tykkäämässä julkaisuista, mikä on tietenkin vaikeaa jos ei sitä ensimmäistäkään postausta synny. Tykkäykset ovat äärimmäisen mielenkiintoinen ilmiö sosiaalisessa mediassa, ehkä jopa oleellinen osa koko rakennelman tukirankaa. Olen ainakin kuullut tilanteista, jossa tykkäysten määrän lasku on aiheuttanut murtumisia. Yleensä kai näemme enemmän sisältöä, josta joku muukin on tykännyt? Unohtamatta että omat tykkäyksemme määrittävät varmasti hyvin suurelta osin sitä, millaisena sosiaalinen media meille näyttäytyy. 

Itse olen käsittänyt tykkäykset lähinnä työkaluna selvittää, kuinka moni julkaisun on mahdollisesti nähnyt. En luota kovinkaan vahvasti siihen, että jokaisen tykkäyksen takana olisi luonnollinen henkilö, ajatellen lähinnä sekä botteja että sitä, kuinka todennäköistä on, että sovellukset lisäilevät käyttäjien tykkäyksiä myös omaehtoisesti. Toki joissain tapauksissa kyse on varmasti myös inhimillisestä virheestä. Vahinkotykkäys. Vaikka pyrin käsittelemään tykkäyksiä lähinnä analyyttisesti, niin kyllähän se ensimmäinen 500, 1000 ja 5000 ovat jääneet mieleen. Miljoonaan on vielä hieman matkaa enkä usko että omilla valokuvaustaidoillani ikinä päästään sinne asti. 

Muutama päivä sitten oli muistaakseni Helsingin Sanomissa artikkeli, joka käsitteli suomalaisia salaliittoteorioita ja niihin uskomista. Yhtenä vaihtoehtona mainittiin epäluulo siitä, että puhelin salakuuntelee käytyjä keskusteluita. Vedän foliohatun päähäni ja totean, että mainittuani etäkahvitunnilla sanan ajokortti, näin muutaman päivän pelkkiä autokoulumainoksia, vaikken ole tehnyt niihin liittyviä hakuja ikuisuuksiin. Syötettyäni luottokorttitietoni t-paitaa tilatessani, Facebook alkoi mainostaa minulle yleisimmin käyttämäni elintarvikeliikkeen tarjouksia juuri hieman ennen kellonaikaa, kun lähes säännönmukaisesti asioin siellä. Kaiken huipuksi eilen illalla juuri ennen nukahtamista bongasin BBC:n Ukrainaseurannasta tämän uutisen. 

Tai ehkä kaikki edellä mainittu on vain sattumaa ja epätodennäköisyyksiä. En olisi muuten ottanut tätä uutista talteen, mutta ihastuin tuohon sanayhteyteen "occupied". En ole katsonut alkuperäistä videota, joten en tiedä käännöksen oikeellisuutta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tietoa Ukrainan tilanteesta päätyy kiinalaisille TikTokin kautta, vai onko sensuuri niin vahvaa että ilmiö jää hyvinkin paikalliseksi. Yksi syy itselleni katsoa karsaasti kyseistä sovellusta on sen kiinalainen alkuperä. Luotan siihen että myös lännessä kehitetyt sovellukset keräävät minusta vähintään yhtä paljon dataa, mutta toivon että sitä ei sentään tulla käyttämään vastoin ihmisoikeuksiani. Oli sinänsä mielenkiintoista muutama vuosi sitten, kun paikallinen urheiluseura järjesti esiintymisen yhdessä kiinalaisen delegaation kanssa, jonne sisäänpääsy oli ilmainen kunhan kerroit koko nimesi ja osoitteesi, turvallisuussyistä. Jätin menemättä. Eiköhän jonnekin paikantunut tieto siitä, että istuin kiltisti kotona. 

Tieto on valtaa ja internet tiedon valtatie. 

16.3.22

11 / 75 ( 6.33 - 18.19 )

En ole varmaan ikinä kirjoittanut näin montaa blogipostausta perättäisinä päivinä. Ilmeisesti tyhjän tekstikentän kauhusta voi päästä eroon. Mitenköhän tämän inspiraation saisi siirrettyä niin sanotusti normaaleihin kirjoitustöihin?

Jottei elämä kävisi liian synkäksi ja värittömäksi, tässä hyvin pieni osa ötököistä joita kohtasin viime kesänä, mutta lähestulkoon kaikki jotka kuvasin. Olen tainnut koko blogin olemassaoloajan valittaa että voisi hankkia puhelimen, jossa olisi vähemmän peruna kamera...

Bugs! There's bugs everywhere! (and some spiders too, it's time to go over your phobia)