Pajunkissoja joulupäivänä. Uudenvuodenpäivänä hyvässä kasvussa oleva pihatähtimö parvekkeen ruukussa. - Etelä-Suomi, 2025
En tiedä mitä teen
Joskus tuli kirjoiteltua tänne treeneistäkin. Juokseminen on ollut välillä aktiivisempaa ja välillä kokonaan tauolla, nytkään en ole käynyt lokakuun jälkeen kunnolla lenkillä, lähinnä hajoilevasta terveydestä johtuen. Balettia ja luistelua on sen sijaan tullut suoritettua säännöllisesti. Vaihdoin taitoluistelun sisällä painotusta ja voin todeta löytäneeni lajin, jossa olen jos mahdollista vielä surkeampi kuin yksilöluistelijana. Jotain kehitystä vuoden aikana on kuitenkin tullut saavutettua: otin keväällä ensimmäistä kertaa elämässäni videota luistelustani. Nyt kykenin jopa katsomaan tuon videon uudelleen ja voin ainakin kuvitella kehittyneeni. Todellisuus saattaisi tietenkin olla jotain aivan muuta, joten parempi jättää videot tänäkin vuonna nauhoittamatta.
Jos jokin asia on vain muistoissa, onko se silloin todellisuutta? Olenko käynyt juoksemassa, jos en voi tarkastella urheilukellon dataa seuraavana päivänä? Voiko muisto muuttua ajan kanssa niin paljon alkuperäisestä, ettei se enää olekaan sama muisto?
Elämäni toisten luistelukilpailuiden lähestyessä on tullut uhrattua jokin ajatus niille ensimmäisillekin. Elettiin vielä puhelinluetteloiden ja paperisten bussiaikataulujen aikakautta. Olin noin kymmenvuotias ja luistellut reilut pari vuotta hyvin hajanaisissa valmennustiimeissä, kun silloinen valmentajani kysyi, haluaisimmeko minä ja ystäväni tehdä ohjelmat ja osallistua parin kuukauden kuluttua oleviin kilpailuihin. Sopiva musiikki oli mahdollista etsiä myös itse seuraavalle jäälle parin päivän päähän, joten kävin kodin cd-hyllyn kimppuun, mikä paljastui kahdeksi levyksi panhuilumusiikkia. Valitsin vähiten huonoimman vaihtoehdon toivoen valmentajan tyrmäävän ajatukseni. Päädyin kuitenkin luistelemaan panhuilulla esitetyn Moonlight Shadown.
Olin jo kilpailuita edeltävissä viimeisissä treeneissä kipeä, ja kuume oli korkealla vielä kilpailuita edeltävänä iltana. Tuskailin yöllä eniten sitä, että joudun aikaisin aamulla soittamaan puhelinluettelosta löytämääni valmentajan numeroon, jonka toivoin olevan oikea eikä vain saman niminen henkilö. Päätin että jos kuume on aamulla alle 37,5, lähden kisaamaan. Aamulla mittari näytti juuri tuon verran ja vältyin puhelinsoitolta. Pakkasin mukaani eväsleivät ja äitini heräsi juuri ennen lähtöäni kysymään, kai minulla on jokin kyyti sinne useamman kymmenen kilometrin päässä olevalle kilpailuhallille. Vastasin joo joo, olinhan parhaani mukaan tavannut HKL:n aikataulukirjaa ja paikallisbussien opasta, lähinnä toivoen hyvällä tuurilla selviäväni matkasta perille.
Olin saanut kilpailuita varten luvan ostaa puolitoista metriä paljettinauhaa harjoituspukuni koristeeksi. Eihän siitä kovin paljoa säihkettä syntynyt (Nyt kisapuvussani on 272 strassia). Jalkaani vedin ne paremmat luisteluhousuni, jostain halpahallin alelaarista löytyneet mustat trumpettilahkeiset trikoot. Pukuharjoitus pidettiin tuolloin kilpailupäivän aamuna ja valmentajani aloitti sen kertomalla, etten voi kilpailla kyseisessä asussa. Tarvitsisin ehdottomasti ihonväriset trikoot tai sukkahousut. Hiopa siinä sitten kilpailuohjelmasi viimeiseen loistoonsa, kun mielessä pyörii vain miten muuttua sukkahousuiksi. Onneksi kilpasiskoni tarjoutui lainaamaan harjoittelutrikoonsa ja hänen äitinsä kysymään, tarvitsisinko kyytiä kilpailupaikalle.
Verryttelyssä huomasin että kaikissa hypyissä tuntui olevan joku pielessä. Ohjelman kuluessa ehdin miettiä, että sen on pakko olla trikoiden luistinkengän kannan alle menevä osa. Se riitti pitämään luistinta aavistuksen paremmin kiinni jalassa. Olin tottunut joka hypyssä nousemaan ainakin sentin korkeammalle kuin luistimeni, ja sukeltamaan alastulossa takaisin kenkään. Pieni muutos mutta epäonnistuin ohjelmassa jokaisen hypyn. Joululahjaksi sain vihdoin oikean kokoisen luistelupuvun ja omat trikoot jalkalenkeillä.
Kävin mielenkiinnosta sovittelemassa luistimia ja utopistisen leveälestisessä kengässä koko 34,5 voisi olla sopivin. Näihin kisoihin lähdetään nyt ensimmäisiin verraten kokoa pienemmällä luistimella. Ja jossain kaukana tulevaisuudessa niissä toisissa yksilökilpailuissa ohjelmassa askelsarja alkaa panhuilusoololla.
