40 / 279 ( 7.42 - 18.26 )

34 / 237 ( 5.24 - 21.12 )

Pimeys alkaa jälleen laskeutua. Uutispuuroaikakausi on koittanut. Nyt saamme niittää mitä olemme kylväneet.

Tomaattilinjalla kesä on ollut suosiollinen. Tänä vuonna lähes koko sato ehtinee kypsyä ulkona ja hedelmien laatukin vaikuttaa viimevuotista paremmalta. Toisessa Sibirjakissa näkyy samankaltaista kuviointia raaoissa tomaateissa, kuin mitä oli tyypillistä Isolle keltaiselle. Toinen kasvi tekee viimevuotisen kaltaisia hedelmiä. Kokeilumielessä Isoa keltaista oli kasvamassa myös kasvihuoneoloissa Etelä-Suomessa, missä se vaikutti viihtyvän paremmin kuin avomaalla täällä pohjolan perukalla, mitenkään erityisen satoisa se ei tosin sielläkään vaikuttanut olevan. Maskotka oli sinällään mielenkiintoinen tuttavuus, ettei se amppelilajikkeena halunnut oikein millään kasvaa muuten kuin ylöspäin, ja leikkelin siitä keskikesällä varkaiden varkaiden varkaita pois. Satoa on siitä huolimatta tullut ja tomaatit ovat hyvänmakuisia. 

Say “Palianytsia”: How Ukraine Turned a Loaf of Bread into a Test to Spot Russian Saboteurs (United24 Media, 15.8.2024)

Hyvät uutiset ovat erilaisia kuin ennen.
Toivottavasti itänaapurissamme riittää tänä talvena leipää.
Sirkushuvien aika saattaa olla jo ohitse.  

26 / 179 ( - )

Kansallisvelvollisuus täytetty. Ateneum suoritettu. Lempiteos oli aikaansaatu lehmän ja vasikan raadosta.

Kuvassa ei ole edellä mainittu teos

Pitkä hiljaisuus on ollut hyvää aikaa tarkkailla blogin botteja. Nykyään saamme näkyvyyttä mahdollisesti myös Yandex.ru:n kautta. Mielenkiintoista muttei yllättävää. 

Taistelu jatkuu. Ehdin jo toivoa että ripsiäisistä päästiin, mutta yksi amppelikasvi oli jäänyt vaille petopunkkien levitystä, joten pieni populaatio selviytyi ripsiäispetopunkkien hampaista. Uskon että ilman tuota unohdusta kannasta olisi voitu jo päästä eroon. Kirvapopulaatio pesiytyi talveksi talouteen ja niiden mekaanista eliminointia on saanut suorittaa tasaiseen tahtiin. Viimeksi tänään. Huoleton on maata viljelemätön. 

Muuten satorintamalla näyttää hyvältä. Tämän vuoden tomaattilajikkeet ovat viime vuoden Sibirjakkeja mahdollisella ristipölytyksellä ja uutena tuttavuutena Maskotkaa. Samassa laatikossa kasvaa tänä vuonna kokeeksi salkopapua. Chilien suhteen ajattelin olla säästeliäs ja kasvamassa on vain kaksi Aji Cristalia. Yksi toissavuotisista kasveista odottaisi siirtoa bonsairuukkuun. 

Ilmassa on odotusta. Vaikka sanotaan että odottavan aika on pitkä, päivät juoksevat kiihtyvällä tahdilla. Kuten minäkin. 

ROME - Olenivka Rain

8 / 55 ( 7.35 - 17.32 )

5 / 30 ( 9.27 - 15.33 )

Aurinko tekee paluuta arkeemme. Lämmin tuuli saa ilman tuntumaan jo keväiseltä. Onneksi kohta taas pakastaa ja pyryttää.

Yksi blogin luetuimmista kirjoituksista on käyttökokemukseni futonpatjasta, joten voinen hyvällä syyllä kirjoittaa postauksen luistimistakin samaan aihepiiriin liittyen. Itse luen suurella mielenkiinnolla kanssaharrastajien välinekokemuksia. Sota-aiheeseen ehtinee palata vielä myöhemminkin, mitään maailmaa mullistavaa kun ei siltä rintamalta kuulosta uutisoitavan. Kotirintamalla viherkasvien suhteen eletään samankaltaista tilannetta. Ripsiäiset ovat selkeästi siirtyneet partisaanitoimintaan, mutta uutena kiusana ovat harvinaisen sitkeähenkiset kirvat. 

Vaikka balettia voikin tanssia periaatteessa paljain jaloin, luistelussa tarvitaan alusta alkaen vähintään yksi väline: luistimet. Kun baletissa edistytään kärkitossujen hankintaan asti, joudutaan usein etsimään sopivaa tossua yrityksen ja erehdyksen kautta. Onhan koko tanssijan paino äärimmillään hyvin pienen pinta-alan kannateltavana. Kun tarkemmin asiaa ajattelee, luistimissa tuo pinta-ala on ajoittain vielä huomattavasti pienempi. Viiden millimetrin levyinen terä ei hypyissä ja pirueteissa ole läheskään koko pituudeltaan kiinni jäässä. Jokaisen lienee mahdollista kuvitella, kuinka helppoa tai mahdotonta on tasapainoilla kumisaappailla yhdellä jalalla 5 x 50mm kokoisen metallinpalan päällä äärimmäisen liukkaalla alustalla. Siksi ei ole samantekevää, millaisilla luistimilla näitä asioita harjoittelee. 

Pidän itseäni malliesimerkkinä siitä, miten luistinten hankinnan kanssa EI tule toimia. Itselleen tai lapselleen luistimia etsivän onkin parasta lukea ensin hieman perusteita sopivan luistimen valinnasta (esimerkiksi täältä) ja suunnata sen jälkeen taitoluistimiin erikoistuneeseen kivijalkamyymälään etenkin silloin, kun tarkoituksena on tehdä muutakin, kuin luistella muutamia kierroksia kenttää ympäri pari kertaa talvessa. Käytetyt luistimet ovat omasta mielestäni aivan kelvollinen vaihtoehto, mutta niidenkin hankinnassa on syytä tietää sopivuuden perusteita tai luottaa ammattilaiseen.

Todennäköisesti aloitin luistelukoulun niillä samoilla luistimilla, joilla olin ensimmäistä kertaa elämässäni jäällä muutamia vuosia aiemmin. Parin tunnin jälkeen ohjaaja totesi, että tarvitsen ehdottomasti uudet kunnolliset luistimet. Vein tämän tiedon kotiin ja jonkin aikaa tämän jälkeen minulle hankittiin lähimmästä marketista Susan-merkkiset luistimet koossa 34, jotka sovitettiin jalkaan tietenkin puuvillaisen ja villasukan kanssa. Joidenkin luistelutuntien jälkeen sain taas viedä kotiin tietoa, että olisi syytä hankkia paremmin luistelun harjoitteluun sopivat välineet. Mielipide kuitenkin oli, että uudet luistimet on hankittu ja sillä hyvä. Omia muistikuvia ei ole, mutta oletan että näiden luistinten ongelma oli liiallinen pehmeys ja nilkan taittuminen sisäänpäin sekä terät, joilla oli hyvin vaikeaa harjoitella käännöksiä ja piruetteja. 

Jossain vaiheessa jatkoryhmään siirryttyäni sain sukulaiselta vähän käytetyt Risport Laserit MK Fiesta-terällä koossa 36. Nämä olivat ne luistimet, joilla harjoittelin ja luistelin kilpailuihin asti. Todennäköisesti aivan liian suuri koko vaikutti siihen, etten ikinä oppinut oikeaa piruettitekniikkaa ja taistelen asian kanssa edelleen. Muuten luistimet olivat taitotasooni nähden sopivat. Kyseistä mallia on edelleen satunnaisesti myynnissä käytettynä, mutta hankkiessa kannattaa huomioida, että valmistus on lopetettu jo kauan sitten ja käyttövaurioiden lisäksi myös ajan hammas on varmasti jo jättänyt merkkinsä.

Palattuani aikuisena jäälle kävin ensimmäistä kertaa elämässäni hankkimassa luistimet ammattilaiselta. Lähinnä budjettisyistä johtuen päädyin Graf Boleroon Grafin perusterällä koossa 36, joka oli kaikin puolin hyvä luistin perustaitojen kertaamiseen, mutta minkäänlaiseen ensimmäisiä alkeishyppyjä kummempaan harjoitteluun en omasta kokemuksesta tätä suosittelisi ainakaan aikuisille tai teineille. Onnistuin reväyttämään ponnistavan jalkani huolella hypätessäni näillä, enkä onnistunut tekemään myöskään montaakaan oikeaoppisella teränkohdalla pyörivää piruettia. Täysin keinomateriaaleista valmistettuna olivat myös omiin jalkoihini todella hiostavat. 

Edellisten seuraksi ulkojäille sain postikulujen hinnalla hankittua hieman omalaatuisen yhdistelmän, Graf Edmonton Specialit Wilson Excel-terällä koossa 37. Kenkä oli siis tarkoitettu kolmois- ja neloshyppyihin, terä ensimmäisten yksöishyppyjen opetteluun. Vaikka kenkä oli jo totaalisen loppuun kulutettu ja varret olivat alkaneet huomattavasti murtua, antoivat nämä edelleen enemmän tukea kuin sisäjäällä käyttämäni Bolerot muutaman käyttökuukauden jälkeen. Onnistuin näillä terillä saamaan jo ideaa siitä, miten piruetti pyörii muutenkin kuin kärkipiikin varassa.

Hankin seuraavaksi hallikäyttöön yhdellä nuorella luistelijalla olleet Risport RF3:t Jackson Ultima Legacy-terällä koossa 36 (240) ja 9''. Molemmat olivat jo silloin markkinoilta poistuneita malleja, mutta edelleen hyvässä kunnossa. Ennen ostopäätöstä kahlasin läpi käyttäjäkokemuksia ja sovitin luistimia pikaisesti. Tällä yhdistelmällä olen onnistunut tekemään vihdoin teknisesti korrektin piruetin ja kokemaan, miltä laadukas luistin tuntuu. Jatkokokemuksena olen voinut havaita, miltä tuntuu kun luistin alkaa tulla käyttöikänsä loppupäähän. Kun kävin loppuvuodesta jäällä ensimmäistä kertaa pariin talveen tekemässä muutakin kuin kierroksia kentän ympäri, huomasin että kengän yläreuna painaa todella voimakkaasti pohkeen alaosaan. Muistan kuinka nuoruuden viimeisenä luistelukeväänä Laserit aiheuttivat samoja tuntemuksia, päätyen siihen että nilkoista ja pohkeitteni alaosista katosi pintatunto kuukausiksi. Tämä on ainakin itselleni selkeä merkki, että on aika vaihtaa luistinkenkää. Ajattelin kuitenkin käyttää nämä ulkojäällä loppuun. Terän ROH on 1/2.

Nykyinen halliluistimeni on siis Risport RF2 Super MK Phantom Special-terällä koossa 240C ja 8 2/3''. Molemmat ovat jo hyvä tovi sitten markkinoilta kadonneita vanhoja malleja, joita sattui löytymään käyttämättöminä erään kauppiaan varaston kätköistä. Molemmat on tarkoitettu kolmois- ja neloshyppyihin, joten tältä osin kyseessä on totaalinen "overbooting and overblading", tuskin tulen ikinä tekemään kaksoisia kummempaa, jos nyt ikinä edes sinne asti pääsen. Suurin syy hankintaan oli järjettömän edullinen hinta, maksoin näistä yhtä paljon kuin yllä mainituista Boleroista. Kenkävalinnan tosin perustelin itselleni sillä, että RF3:t eivät kestäneet ehjinä omassa käytössäni kuin parikymmentä luistelutuntia. Terä on myös kompromissi sen suhteen, että se on kenkävalmistajan nykyisiä suosituksia lyhyempi, mutta sekä myyjäliike että kiinnityksen suorittanut taho ovat nähneet sen toteuttamiskelpoisena. Itse teräpinnan pituuden suhteen nämä ovat identtiset Legacyjen kanssa. ROH on 7/16.

Olen luistellut tällä yhdistelmällä nyt yhteensä kuutisen tuntia, enkä ole ainakaan vielä havainnut suurempia ongelmia liittyen kengän jäykkyyteen tai terän ominaisuuksiin. Otan tämän kevään totuttelun ja kengän sisäänajovaiheen kannalta. Mutta onhan se omalla tavallaan siistiä, että minulla on nyt luistimet, joissa on käytetty samaa materiaalia kuin luotiliiveissä. 

3 / 15 ( 10.23 - 12.49 )

Tulivuorenpurkauksia, iskuja sinne tänne. Tulvia ja traktorimarsseja. Ennätyksiä rikkovat pakkaset ovat sentään paenneet Siperiaan. 

Vanha minä, uudet luistimet. Vähemmän on viime vuosina tullut kirjoitettua liikuntaharrastuksista, niille kun tapaa hyvin usein käymään blogin nimen mukaisesti. Juoksemista jatkan aina kun kolotuksilta kykenen. Luistelua ehdin harrastaa vajaan kauden, kunnes pandemia-aika sotki suunnitelmat. Pari vuotta baletin parissa päättyi syksyllä ja samalla tuntui, että elämästä katosi taas kaikki kuri ja järjestys. Pitänee siis yrittää palata takaisin luistelun pariin. 

Varhaisin muistoni luistelemisesta on ajalta ennen peruskoulun alkua. Olen saanut jostain jonkun vanhat luistimet. Isäni opettaa kuinka potkitaan vauhtia ja sitten liu'utaan. Muutaman yrityksen ja erheen jälkeen pääsen jo hyvään vauhtiin. Jarruttamisesta ei vielä ole ollut mitään puhetta, joten törmään kenttää reunustavaan jäiseen lumivalliin. Hengitys salpautuu iskusta ensimmäistä kertaa elämässäni. Kukaan ei tule kysymään, sattuiko. 

Yhdeksänvuotiaana luen sanomalehdestä ilmoituksen, että naapurikunnan jäähallilla alkaa luistelukoulu. Saan suostuteltua itselleni luvan kokeilla. Mitään muuta en ole saanut siihen ikään mennessä harrastaa. Kolme vuotta, kolme eri seuraa. Lopetin luistelun melko pian ensimmäisten kilpailujeni jälkeen. Ymmärsin ettei minulla enää ikäni puolesta ollut mahdollisuutta kehittyä riittävän taitavaksi, kun niin suurella osalla ikätovereista oli vuosia enemmän harjoitustaustaa. Olisin myös tarvinnut uudet luistimet, mutta ymmärsin etten tule niitä ikinä saamaan. 

Säilytin nuo ainoat käytössäni olleet luistimet ja kävin kokeilemassa, miltä ne tuntuivat näiden vuosien jälkeen. Mahtuivat jalkaan ongelmitta, mutta lesti oli selvästi liian kapea tämän ikäiselle jalalle. Ilmankos yksi suurimmista peloistani nuorena olikin, että hypätessä luistimet tippuvat jaloista. 

Postimyynnistä uudetkin on tilattu. En todellisuudessa tarvitsisi näin hyviä luistimia. Kuitenkaan en voi kieltää nauttivani tunteesta, kun jäällä sulavaan eteenpäin liukumiseen riittää pelkkä painon siirtely jalalta toiselle ja terässä tuntuu vihdoin olevan kaksi reunaa. 

Jospa vihdoin pääsisin lähemmäs tavoitettani: ne viimeiset kilpailut. 

1 / 1 ( 10.59 - 13.41 )

Ohjusiskuja. Maanjäristyksiä. Kaikkea sitä heti vuoden ensimmäisenä päivänä. 

Uusi vuosi. Vanha minä. 

I was

I am

I like